Työelämä

Apulaisprofessori kertoo pelon ilmapiiristä Nokialla – tarinan mukaan Jorma Ollila huusi niin että ”pallit tutisivat”

Julkaistu:

Työelämä
Nokian työntekijät kertoivat tutkijoille, miten esimiehet huusivat ja yhtiössä vallitsi pelon ilmapiiri.
Matkapuhelinvalmistaja Nokiassa vallitseva pelon ilmapiiri on tullut tutuksi apulaisprofessori Timo Vuorelle. Hän vaikuttaa nykyisin Aalto-yliopiston strategisen johtamisen apulaisprofessorina.

Vuori on julkaissut viime vuosina artikkeleita Nokian johtamistyylistä.

– Pelon ilmapiiri ja sen vaikutus Nokian strategiatyöhön ja strategisiin valintoihin on ollut keskeinen teema.

Pelon ilmapiiri tuli esille vuonna 2014, kun ranskalainen Insead-kauppakorkeakoulu julkaisi Nokian johtamista koskevan tutkimuksen.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Olen Ristosta riippumatta löytänyt näitä tuloksia jo aiemmin, Vuori viittaa Nokian hallituksen puheenjohtajan Risto Siilasmaan haastatteluun HS:ssa.

Siilasmaa kertoo haastattelussa Nokian entisen hallituksen puheenjohtajan Jorma Ollilan saamista raivokohtauksista.

Nokia-tutkimustaan varten Vuori ja Inseadin strategiaprofessori Quy Huy haastattelivat 76 johtajaa, jotka kuuluivat Nokian huippuvuosina yhtiön korkeimpaan tai keskijohtoon.

Tutkijoita yllätti Nokiassa vallinnut pelon ilmapiiri.

Vuoren mielestä pelko halvaannutti yhtiön toiminnan ja oli omalta osaltaan syypää yhtiön alamäkeen.

– Pelon kulttuuri oli yksi merkittävä tekijä, miksi Nokia ei pystynyt uudistumaan. Se esti avoimen keskustelun, mikä olisi auttanut tekemään asioita nopeammin ja paremmin.

Pohjan pelon ilmapiirille loi Vuoren mukaan Nokian organisaatiorakenne.

Organisaatiorakenne ohjasi henkilöstöä kiinnittämään enemmän huomiota uhkiin, jotka olivat organisaation sisällä kuin organisaation ulkopuolella.

– Meillä oli tutkimuksessa esimerkkejä huutamisesta ja tietyntyyppisestä työpaikkaan liittyvästä uhkailusta.

Vuori kertoo, että Nokian tuotekehityksessä yhteys ulkopuoliseen maailmaan katosi.

Moni keskijohtaja ei ollut suorassa vuorovaikutuksessa asiakkaiden tai kilpailijoiden kanssa, vaan sai pyyntöjä ja vaatimuksia organisaation sisältä.

– Heidän todellisuutensa vääristyi niin, että suurimmat uhat olivat organisaation sisällä. He eivät kokeneet kilpailutilannetta samalla tavalla uhkaavana kuin johto koki.

Keskijohdossa ei nähty, miten hyviä kilpailijoiden tuotteet olivat ja miten paljon asiakkaat pitivät niistä. Keskijohdosta ei osattu pelätä kilpailijaa.

– Samaan aikaan oma esimies tai ylempi johtaja huusi, että tehkää näitä uusia tuotteita. Pelko henkilöityi johtajaan eikä kilpailutilanteeseen.

Nokian yllätti mm. uusi matkapuhelinvalmistaja Apple ja sen kehittämä iPhone.

Vuoren tutkimuksessa tuli esille, ettei keskijohto pitänyt iPhonea vaarallisena. Ylin johto sen sijaan koki Applen uhkaavana.

– Olli-Pekka Kallasvuo kertoi, miten hänen hiuksensa nousi pystyyn, kun iPhonesta puhuttiin.

Vuori kertoo, että ylimmän johdon kokema uhka muuttui koviksi vaatimuksiksi keskijohdolle. Kovat vaatimukset ruokkivat keskijohdon pelkoa ylintä johtoa kohtaan.

– Kun objektiivinen markkinatilanne oli Nokian kannalta karmiva, stressistä aiheutunut huutaminen ehkä näyttäytyi vielä erityisen pelottavana.

Nokian sisällä liikkui paljon tarinoita Jorma Ollilan huutamisesta.

– En itse nähnyt huutamistapahtumia, mutta monet kertoivat kuullensa tarinoita. Voi olla, että tarinat levisivät ja lisäsivät pelon kokemusta riippumatta siitä, mitä Jorma Ollila oli todellisuudessa tehnyt.

Yksi Nokian käytävillä kerrottu tarina oli, miten Jorma Ollila huusi niin, että ”pallit tutisivat”.

– Yksi henkilö kertoi, kuinka toinen henkilö oli kertonut, että Jorma oli huutanut hänelle niin, että pallit tutisivat.

Nokian kulttuurin osaksi tulivat tarinat huutamistilanteista. Vuori sanoo, että tilanne saattoi kärjistyä sen takia, että tarinoita kerrottiin niin paljon.

Vuorelle paljastui, että Nokian huutamistyyli ei ole poikkeuksellinen.

– Kun tulimme tutkimuksen kanssa ulos, sain toistakymmentä yhteydenottoja eri organisaatioista Suomesta, jossa oli koettu samanlaista.

Pelon kulttuuri haittaa Suomessa useamman organisaation toimintaa kuin on osattu ajatella.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt