Työelämä

Ravintolapäällikön kokemus: Suomalainen jää kotiin, mutta virolainen tarttuu ”paskaduuniin”

Julkaistu:

Työinto
Antto Terras oli päivät myymäläetsivä, illat baarimestari. Nyt hän viihdyttää kirjoillaan ja pian televisiokasvona. Pärjäämisestään hän antaa kiitosta neuvostoajan Virolle.
On kesä 1991, kun 17-vuotias Antto Terras muuttaa Tallinnasta Helsinkiin. Hänen isänsä on virolainen, äiti suomalainen. Elokuussa Antto on jo tyytyväisenä lukion toisella luokalla.

– Ero entiseen elämään ei ollut mykistävä, integroitumiseni tapahtui jo laivamatkan aikana, Terras toteaa.

Sitä hän ei silloin tiennyt, miten värikäs hänen työelämästään tulee. Vastikään Terrakselta on ilmestynyt baarimestarin muistelmat Pilkkuun asti (WSOY). Siitä ei ole kauan, kun hän teki myymäläetsivän muistelmat. Stockmann Yard -kirja ilmestyi kaksi vuotta sitten.

– Olin myymäläetsivänä 18 vuotta, josta viisi vuotta olin illat Tikkurilassa baarimestarina, Terras valottaa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Stockmannin etsivänä Terras käräytti 10 000 varasta. Hän oli tiettävästi tavaratalon ensimmäinen virolaistaustainen etsivä. 2015 hän sanoi itsensä irti, koska tarvitsi aikaa kirjoittamiselle. Potkuja ei tullut, vaikka hän kertoi kirjassaan kaikenlaista ”kivaa” tavaratalosta.

– Jos heidän asiakkaansa nauroivat kirjalleni, eivät he voineet sanoa: nauratte väärälle asialle, Terras toteaa.

Tikkurilalaisen ravintolan baarimestarina Terras aloitti 2005. Hän luuli menevänsä pikakeikalle tielleen osuneen henkilöstovuokrausyrityksen pomon kautta. Keikka venyi viideksi vuodeksi.

Terras ei uupunut kahdesta työstä. Baarimestarin muistelmissa hän tosin mainitsee, että isosta tavaratalosta löytyy aina lepopaikka. ”Isot institutioonaliset työnantajat ovat olemassa sitä varten, että duunari voi rentoutua tai parannella krapulaansa.”

– Kukapa ei nukkuisi siellä, Terras toteaa.

Viime kesänä Seinäjoen kaupunginteatteri esitti Terraksen kirjoittaman Stockmann Yard -näytelmän. Ei siinä vielä mitään, mutta yhtäkkiä Terras huomasi olevansa myös ohjaaja.

Yleensä ohjaaja on teatterialan vahva ammattilainen, mutta nyt luotettiin Terraksen ohjaustaitoihin.

– Ei voi onnistua, jos ei koskaan saa mahdollisuutta. Asennekin vaikuttaa, pitää olla rohkea ja röyhkeä. Kerran otin kiinni erään suurlähettilään myymälävarkaudesta. Joku muu olisi ajatellut, että ei ole mahdollista, että suurlähettiläs varastaa.

Terras arvelee onnistuneensa ohjaajana, koska ”roastit ovat kuin näytelmiä”. Tuliko jo mainittua: hän tekee myös roastauskeikkoja. Standupin hän on lopettanut, koska ”roastauksessa käsikirjoitus on kunnianhimoisempi”. Roast-illoissa kohteena oleva päähenkilö istutetaan yleisön eteen kuuntelemaan itseensä kohdistuvia herjoja ja pilkantekoa.

Pari päivää aikaisemmin Terras on saanut tiedon, että hänestä tulee roastamiseen keskittyvän tv-ohjelman juontaja ja käsikirjoittaja. Taas tulee tilaisuus onnistua.

Tätä ei kannata kertoa lapsille: opiskelut hän lopetti alkuvaiheeseen.

– En päässyt teatterikouluun opiskelemaan käsikirjoittamista ja ohjaamista, mutta pääsin Tampereen yliopistoon lukemaan teatteritiedettä. Vuodessa huomasin, ettei sillä ole mitään tekemistä itse teatterin kanssa.

Terras meni Anttilan kassapojaksi. Kun venäläisiä jäi kiinni näpistyksistä, hän oli tulkkina. Pian hän oli Tampereen Stockmannin etsivä. Seuraavaksi kävi kutsu Helsingin Stokkalta.

Tikkurilalaisessa ravintolassa kukaan ei kysynyt Terraksen koulutusta, mikä yleensä vaaditaan baarimestarilta. Pomo piti häntä niin osaavana, että antoi myös nightclub manager -tittelin.

– Olin vakuuttava puku päällä ja kovat kaulassa. Se oli rikos ilman uhria, kukaan ei kuollut. Ei siinä hirveästi tarvinnut osata. Jos on selvinpäin, siisti ja tulee ajoissa paikalle, voi jo saada ravintolapäällikön paikan – ainakin Vantaalla.


Kirjassaan Terras ”roastaa” Vantaata ja erityisesti Tikkurilaa, mutta rakkaudesta se hevonenkin potkii. ”Tikkurilassa mikään tunnetila ei kestä vuorokautta pidempään, paitsi tietysti riittämättömyyden tunne...”

Baarimestarin rooli oli Terrakselle helppo rasti. Asiakkaat eivät olleet mitään viinihifistelijöitä.

Jos Terras ei tiennyt, miten tilattu drinkki tehdään, hän sanoi: Miten Sinä haluat tämän tehtävän. Asiakas yleensä ilahtui, että hänen halujaan kuunnellaan.

Valebaarimestari auttoi keittiössäkin. Brunssitarjoilu sisälsi kaiken, mikä oli jäänyt yli kuluvan viikon seisovasta pöydästä. Lounaslista laadittiin vanhaksi menevistä aineksista. Sitruunapippuri virkisti mitä vaan.

– Jos asiakas on tarpeeksi humalassa, kalapuikko voi korvata vaikka kuhan, Terras toteaa ja huomauttaa, että hän puhuu vain yhdestä ravintolasta. Se tosin muistutti monia muita.

Terrakselle kirkastui sekin, että monessa paikassa esimerkiksi karpalovodkasta saatettiin lyödä koneeseen vain mitatun viinan hinta, mutta muitakin keinoja oli lisätä tulojaan.

– Moni jätti ravintola-alan, kun käteinen väheni. Visa Electron tuhosi varastamisen, luovuus katosi hommasta.

Tikkurilalaisen ravintolan taru loppui konkurssiin, ei kuitenkaan Terraksen takia. Terras muistelee edelleen hyvällä baarimestariuraansa, samoin myymäläetsivän hommia.

– En tiedä, onko itselläni rikollinen luonne, mutta tunnistan heti varkaan. Jos haluaisin, voisin ottaa joka kerta ruokakaupassa käydessäni jonkun kiinni.

Töissään Terraksella on ollut etua esiintymistaidosta, huumorista – ja myös juuristaan.

– Neuvostoaikaan huumori oli Virossa sitä, että sanottiin terävästi mutta kiertäen ja kaartaen. Voin kiittää pärjäämisestäni muutenkin Neuvostoliittoa, siellä oltiin kulttuurin osalta 14-vuotiaana sillä tasolla, missä täällä ollaan parikymppisenä. Sota ja rauha oli kevyttä kesälukemista.

– Virolaiset haluavat pärjätä. Jos on paska duuni, suomalainen jää kotiin, mutta virolainen alkaa tehdä sitä, Terras tietää.

Terraksen kokemus on, että arvostelua virolaiset eivät kestä, joten roastaushuumori ei mene siellä läpi. Kun hän ”roastasi” virolaisia heidän palvelukulttuuristaan laivakeikalla, hänet heitettiin ulos laivasta.

– Ei mereen, vaan satamassa.

Meinasi unohtua: Terras on myös viron kielen tulkkina oikeudenkäynneissä. Keikkaa pukkaa silläkin alalla kiitettävästi.

Vaimon Antto Terras löysi kätevästi Stockmannilta, ei kuitenkaan etsivän katseella. Heillä on nyt kuusivuotias poika. Sitä Terras ei usko, että kaikki olisi hänelle mahdollista.

– Haluaisin olla mainstreamkirjailija, mutta tulen olemaan aina tässä omassa pienessä sektorissani.