Veturimiesten lakko katkaisee kohta junaliikenteen vuorokaudeksi. Äkkiseltään voi sanoa, että pieni ammattiliitto voisi miettiä vähän pidempään. Paha mieli kääntyy helposti lakkoilijoita vastaan, kun junaa ei kuulu.
Lakko on poliittinen, siis hallitusta vastaan suunnattu. Silloin päämäärän pitäisi olla kristallinkirkas, jotta haluttua sympatiaa saataisiin. Nyt vastustetaan liikenneministeri Anne Bernerin viime viikolla esittämää suunnitelmaa raiteiden henkilöliikenteen avaamisesta kilpailulle. Veturimiehetkään eivät vastusta itse kilpailutusta vaan tapaa toteuttaa se.
Hanke on pitkä ja monimutkainen. Yleisölle se ei avaudu. Veturimiehillä voi olla pointtinsa, mutta nyt ne menevät suurimmalta osalta ihmisiä ohi.
Helppo maali Berner
Asiaan vaikuttanee myös Anne Bernerin persoona, johon on helppo iskeä. Berner on ollut pari vuotta hallituksen kiistellyin ministeri. Edes keskustassa kaikki eivät sulata omaa ministeriään. Bernerin epäillään vähät välittävän maaseudun asiasta. Kiinnostaako häntä pätkääkään kulkevatko junat enää pienillä rataosuuksilla? peruskeskustalaiset kysyvät.
Anne Berner on hallituksen heikko lenkki, johon on helppo iskeä.
Berner ajaa tärkeinä pitämiään hankkeita kiihkolla, joka välillä menee ylimielisyyden puolelle. Silloin hyvätkin ideat jäävät helposti toteutumatta. Berneristä voi yhä tulla liian iso rasite pääministeri Juha Sipilälle.
Isketään uuvatteja
Poliittisella lakolla on poliittiset seuraukset, ihan ilman mitään salaliittoteorioita.
Yhtenä syksyn 2015 päivänä käynnistyi perussuomalaisten alamäki, kun ay-liike lakkoili ja osoitti mieltään Helsingin rautatientorilla. Puheet ”työväenpuolueesta ilman sosialismia” kuulostivat äkkiä ontoilta. Työväki hylkäsi perussuomalaiset, mutta ei palannut demareihin vaan poliittiseen apatiaan.
Perussuomalaisten asiaksi jäi yhä enemmän vain maahanmuuton vastustaminen. Tulokset nähtiin kesällä, kun puolue hajosi.
Juha Sipilää odottaa huolten aika.
Soinilaiset, uuvatit, kauniisti Uuden vaihtoehdon eduskuntaryhmä on ahtaalla. Entiset perussuomalaiset toverit syyttävät, että Uuden vaihtoehdon ministerit ovat hallituksessa vain virka-auton ja uranäkymiensä vuoksi. Aika vaikea on heidän syytöksiin vastata.
Työpaikoilla tämäkin lakko lisää haukkuja, että uuvatti-ministerit tottelevat Sipilää ja Petteri Orpoa kuin sylikoirat. Hallituksen heikoin jalka katkeaa kohta.
Ay-demarit haistavat verta. Kun koko ajan on joku hässäkkä päällä hallitus näyttää heikolta. Ja sitä on, miltä näyttää.
Tätä on tulossa
Syksystä tulee muutenkin paha työmarkkinoilla. Veturimiesten ärhäkkyys osoittaa kuinka agitoitunutta ay-väki on. Päälle talousnousun herättämät uudistukset, niin työt seisovat ja kaduilla marssitaan lumentuloon asti.
Junat seisovat kohta, seisooko syksyllä koko Suomi?
Juha Sipilälle syksystä on tulossa henkilökohtainen Helvetti, kun vielä on sotekin aina vain niskassa. Hallituksessa olo on kuin höyrykattilassa. Keskustan konkari Sirkka Liisa-Anttila (HS 14.8.) viimeksi vaati, että hallituksen pitää jatkaa hyväosaisten ”solidaarisuusveroa”, jonka piti olla vain määräaikainen. Osalle kokoomusta asia on herkkä jo sen vuoksi, että nämä hyvätuloiset ovat puolueen uskollisimpia äänestäjiä.
Uudesta vaihtoehdosta voi tulla budjettiriihen aikoihin yksittäisten edustajien henkilökohtaisia lähtöjä viimeiseen taistoon uran pelastamiseksi. Nekin syövät kokoomuksen hermoja.
Petteri Orpon valtti on hänen puolueensa suurena pysynyt kannatus. Se voi halutessaan viheltää pelin poikki ja ottaa riskin uusista vaaleistakin. Keskustalle ne olisivat puolueena katastrofi ja Uuden vaihtoehdon ministereille henkilökohtainen katastrofi. Synkältä näyttä Juha Sipilä syksy.
Näillä raiteilta kolkkaan varmasti kohti konflikteja.