Se tyhjyys, kun on katsonut sarjan tai kauden viimeisen jakson. Ei ole enää tuttuja, ystäviltä tuntuneita hahmoja, joiden edesottamuksia sai jännittää. Ruutuun ei tule enää automaattisesti sitä pikkulaatikkoa, joka lupaa seuraavan jakson alkavan muutaman sekunnin kuluessa. Yhtäkkiä vastassa on tylsä arki ilman sarjan luomaa turvasatamaa.
Yhä useampi ahmii suoratoistopalveluiden sarjat putkeen melkein yhdeltä istumalta. Netflixin tutkimusten mukaan näin tekee peräti 70 prosenttia palvelun käyttäjistä. Alalla puhutaan binge-watchingista, jonka voisi suomentaa tv:n ahmimisilmiöksi. Uutta se ei kuitenkaan ole, sillä Tampereen yliopiston tutkijatohtori Pauliina Tuomi huomauttaa, että ilmiö oli olemassa jo 1980-luvulla VHS-kasettien aikaan. Silloin aiheesta puhuttiin maratonkatseluna.
Suoratoistopalvelut ovat mullistaneet katselukokemusta perinteiseen televisioon verrattuna.
– On demand eli ajatus siitä, että tv-sisältöjä voi kuluttaa missä vaan, rikkoo vanhaa, televisiota ennen vahvasti leimannutta ajatusta jatkuvasta virrasta. Perinteinen tv perustui aikataulutettuun ohjelmistoon, ja sarjojen, kuten Dallasin ja Twin Peaksin tulevia jaksoja odotettiin kuin kuuta nousevaa. Se loi tiettyä jännitysmomenttia ja aikataulutti siten myös katsojan elämää. Katsojan oli oltava ruudun äärellä tai jakso meni ohi, Tuomi selittää.
Tutkijatohtori Pauliina Tuomi kertoo, että nykypäivän mediamaisemaa leimaa lyhytjänteisyys.
Nykypäivän mediamaisemaa leimaa lyhytjänteisyys. Kaikki mulle heti nyt! Tuomi muistuttaa, että mediavirta on jatkuvaa ja täynnä virikkeitä, joten sen on pakko herättää kuluttajan huomio jotenkin. Suoratoistopalvelut tarjoavat yksilölle vapauden valita ja aikatauluttaa katsomisensa.
Enää ei tarvitse kärsivällisesti odottaa aikatauluun sidottua uutta jaksoa, vaan koko tuotannon voi katsoa yhdeltä istumalta. Korona-aikana suoratoistopalveluiden käyttö on vielä lisääntynyt entisestään.
Mutta vaikuttaako tv-sarjojen ahminta myönteisellä vai kielteisellä tavalla katsojaan? Osa tutkimuksista alleviivaa Tuomen mukaan, että tietty uppoutuminen tv-sarjaan kerralla syventää sarjan eskapistista maailmaa ja katselukokemusta.
On myös todettu, että erityisesti some on lisännyt sosiaalista vuorovaikutusta sarjan fanien kesken.
Succession on viime vuosien suuria katsojamenestyksiä.
Tv-sarjat toimivat myös puheenaiheiden synnyttäjinä. Ennen keskustelu pyöri aikataulutetun jakson tapahtumien ja niiden spekuloinnin ympärillä, kun se nykyään se on Tuomen mukaan pikemminkin suosittelupohjaista ajatustenvaihtoa. Tosin siinä piilee nykyään riskinsä, ettei paljasta vahingossa liikaa juonen kulusta.
Tv-ahminnalla on myös surullisempi puolensa. Se ruokkii tutkimusten mukaan epäsosiaalista elämää: mahdollista eristäytyneisyyttä, masennusta, yksinäisyyttä, uniongelmia ja ylipainoa. Sen sijaan, että ihminen liikkuisi ulkona, harrastaisi tai tapaisi kavereitaan, hän tuijottaa tv:tä yksin kotisohvallaan.
– Samoja piirteitä on liitetty aika ajoin pelaamiseen. Toki voidaan aina kysyä, ovatko nämä ominaisuudet yksilön elämässä kuitenkin jo valmiiksi läsnä, jolloin kotiin ruudun ääreen linnoittautuminen luonnollisesti lisää ja korostaa niitä. Ei siis ole yksi yhteen, että nämä olisivat suoraan seurausta tv-katselusta, Tuomi pohtii.
Tuomi huomauttaa, että aina kun joku asia menee yli ja muuttuu addiktioksi, on takana todennäköisesti myös muita tekijöitä kuin pelkästään kyseessä oleva viihteen muoto.
Frendit-sarja kuuluu tutkimusten mukaan sarjoihin, joita eniten ahmitaan putkeen.
– Toki, on itsessään jo kuvaavaa, että ilmiöön viitataan sanalla binge, jolla on selkeästi negatiivinen kaiku. Jos vertaa esimerkiksi liialliseen juomiseen ja syömiseen, kuten binge drinkingiin ja binge eatingiin.
Mitä paremmin ihminen samaistuu sarjan hahmoihin, sitä enemmän hän sitoutuu itse sarjaan. Tosin sekin voi mennä yli. Toisaalta katsomisnautinto saattaakin rakentua tietyn sarjan henkilöhahmon tai näyttelijän inhoamiseen, mistä Tuomi puhuu hate-watchingina.
Liiallisesta samaistumisesta hän ottaa esimerkiksi Salatut elämät -näyttelijöiden saamat palautteet, kun katsojalla hämärtyy fiktion ja todellisuuden raja.
– Toki tämän voi ajatella korostuvan, jos kuluttaja viettää yhtäaikaisesti paljon aikaa sarjan maailmassa ja sen henkilöiden parissa. Kyseessä lienee siltikin marginaali-ilmiö. Tämä näkyy kuitenkin positiivisemminkin Big Brotherin myötä, kun osa 24/7 ostaneista katsojista kokee tuttujen henkilöiden poistuvan heidän elämästään kauden päätettyä.
Lopuksi Tuomi muistuttaa suoratoistopalvelujen ansaintalogiikan olevan aina raha. Joitakin sarjoja voidaan tarjota kausikaupalla, kun taas joillakin – usein uusilla – suoratoistosarjoilla julkaisuväli on yhä viikoittain. Sillä pyritään pitämään yllä tv:n vanhaa tuttua jännitystä.
Katsomiskokemus on kuitenkin aina yksilöllinen, ja jokaisella on omat motiivinsa katsoa ja kuluttaa tv-viihdettä.
