Äiti esittelee somessa täydellistä kotiaan – lopulta tyttären kauna purkautuu hirviömäisellä tavalla

Hanna Bergholm teki kauhuelokuvan tyttärestä, jolle aiheuttaa paineita perfektionisti äiti. Pahanhautoja sai ensi-iltansa Yhdysvaltain tärkeimmällä festivaalilla Sundancessa.

Hanna Bergholm teki kauhuelokuvan, jossa täydellisen siisti, puhdas ja pastellisävyisen valoisa koti aiheuttaa osaltaan epämukavia tuntemuksia.

27.1. 9:53

Hanna Bergholmin pitkä esikoisohjaus Pahanhautoja sai maailmanensi-iltansa viime sunnuntaina Sundancessa, Yhdysvaltain tärkeimmällä elokuvafestivaalilla.

Se on kauhua, mutta aiemmin Bergholm ei ollut lajin fani.

– Minulla on vilkas mielikuvitus ja jopa pelkäsin kauhuelokuvia. Näin lapsena Painajainen Elm Streetillä -elokuvan julisteen ja jo se aiheutti painajaisia. Sen sarjamurhaaja Freddy Krueger muutti vaatekaappiini, Bergholm, 41, muistelee.

Pahanhautojassa 12-vuotiasta Tinjaa (Siiri Solalinna) riivaa hirviölintu, joka piileksii hänen kaapissaan. Bergholm sanoo, että se on suora muistuma hänen omasta lapsuudestaan.

Elokuvassa Tinja (Siiri Solalinna) hautoo linnun munasta, jonka löytää metsästä.

Tinja hautoo linnun munasta, jonka löytää metsästä. Otus kasvaa ja alkaa toteuttaa Tinjan synkimpiä ajatuksia.

– Kauhu on ihana väline, koska siinä sisäiset tunteet voivat saada ulkoisen, fyysisen muodon. Sen kerrontakeinot ovat hyvin visuaalisia. Kuvitelmani ovat aina tuntuneet läheisimmiltä kuin todellisuus, joten kauhu käy luontevasti, Bergholm sanoo nyt.

Jo aiemmin hänen ideansa alkoivat kallistua kauhun ja fantasian suuntaan. Hienossa lyhytelokuvassa Nukkemestari (2019) mies esineellistää naisen marionetiksi. Se kiersi maailman festivaaleja ja näytettiin muun muassa MoMAssa, New Yorkin modernin taiteen museossa.

Nukkemestarin ja Pahanhautojan välissä Bergholm katsoi paljon kauhuleffoja. Hän sai katseluvinkkejä Pahanhautojan käsikirjoittajalta Ilja Rautsilta ja alan opaskirjoista. Tehokurssilla roskaleffat jäivät väliin ja Bergholm tykästyi lajiin.

Bergholm piti Dario Argenton visuaalisesti tyylitellyistä elokuvista Verenpunainen kauhu (1975) ja Suspiria (1977), mutta ne eivät juuri vaikuttaneet Pahanhautojaan.

Suosikeista teemallisesti lähempänä sitä on Clive Barkerin psykologinen Hellraiser (1987), jossa hirviöt edustavat naisen syyllisyyttä. Yhtymäkohtia voi nähdä myös Darren Aronofskyn elokuvaan Black Swan (2010), joka kertoo Joutsenlampi-baletin tuotannosta.

Munasta kuoriutunut otus kasvaa, ja alkaa toteuttaa Tinjan synkimpiä ajatuksia.

Pahanhautojassa petolintu edustaa Tinjan salattuja tunteita. Paineita aiheuttaa perfektionisti äiti (Sophia Heikkilä), joka esittelee täydellistä kotiaan somessa ja haluaa tyttärestään menestyvän telinevoimistelijan.

Bergholm sanoo, että telinevoimistelu tulee Rautsin lapsuudesta. Hänelle mukava harrastus ei tosin tuottanut traumoja. Rautsi on saanut mainetta lyhyillä kauhuparodioillaan, varsinkin Helsinki Mansplaining Massacrella (2018).

– Yleensä kauhuelokuvassa pelkoa edustaa pimeä, mutta tässä teimme päinvastoin. Perheen kotia hallitsevat kirkkaat pastellisävyt ja valo. Kaikki on täydellisesti kohdallaan. Kuvauksissa kielsin näyttelijöitä pöyhimästä sohvatyynyjä, koska ne oli aseteltu juuri symmetrisesti.

Jani Volanen, Reino Nordin, Sophia Heikkilä ja Siiri Solalinna tähdittävät elokuvaa.

Luonnottoman puhtaan kodin hillityt ja hallitut kulissit saavat katsojan olon epämukavaksi. Äiti on jätetty nimettömäksi korostamaan etäisyyttä ja kylmyyttä.

Pahanhautojassa joidenkin henkilöhahmojen pinnallisuus rakentaa osaltaan psykologista tehoa.

Tarina sai alkunsa Ilja Rautsin yhden lauseen raakilemaisesta ideasta, jossa poika hautoi munaa. Bergholm kiinnostui, mutta halusi vaihtaa päähenkilön tytöksi. Tarina syntyi yhdessä ajatuksia edes takaisin pallotellen.

Hautominen toi minulle mieleen asioiden kätkemisen ja äitiyden.

– Hautominen toi minulle mieleen asioiden kätkemisen ja äitiyden. Halusin tehdä kauhuelokuvan naisten näkökulmasta naisille, sellaisen, jota voivat katsoa muutkin kuin kauhun harrastajat, vaikkapa draaman ystävät.

Keskiössä on Tinjan ja äidin suhde, mutta paha lintu varastaa show’n usein. Nykyään sellaiset tehdään yleensä digitaalisesti, mutta Pahanhautojan lintu on animatronics-nukke, jonka toteutuksesta vastaa lontoolainen Gustav Hoegen.

Pahanhautojan paha lintu on digitaalisuuden sijaan tehty lontoolaisen Gustav Hoegenin toteuttamana animatronics-nukkena.

– Halusin, että hirviö tuntuisi olevan fyysisesti läsnä. Siksi sitä ei tehty digitaalisesti. Vastakohtana voimistelijan täydellisyydelle limainen olio haisee ja sen raajat ovat epämuodostuneet. Se käyttäytyy kuin epävarma teini.

Bergholm googlasi maailman parhaan animatronics-tekijän ja yllättäen sai hänet. Hoegen toteutti nuken Petteri Mäkisen ja Emilia Lindholmin piirrosten ja mallien mukaan. Hän on väsännyt otuksia muun muassa Alien-jatkoon Prometheus (2012), Jurassic Worldiin (2015) ja Star Wars -elokuviin.

Halusin tehdä kauhuelokuvan naisten näkökulmasta naisille.

Enimmillään animatronics-linnun silmäluomia, sormia, nokkaa ja kieltä ohjaili kaukosäätimillä neljä henkeä ja muutama lisää liikutti vartaloa kepeillä. Nukettajat ja kepit poistettiin kuvista digitaalisesti. Uusintaottoja tarvittiin usein.

– Meillä oli 40 kuvauspäivää, mikä on suomalaisittain paljon, mutta nuken kanssa tekeminen oli hidasta. Hoegenin ryhmä kehui, että Pahanhautojaa oli ihana tehdä, koska kaikki oli suunniteltu hyvin. Star Warsin tapaisissa jättituotannoissa asioita kuulemma ihmetellään vasta kuvauksissa.

Pahanhautoja kertoo kasvutarinan äidin ja Tinjan suhteesta sekä rakkaudettomuuden seurauksista.

Pahanhautojan lopullinen budjetti nousi neljään miljoonaan euroon, Bergholm arvioi. Kansainvälisesti summa ei ole iso, mutta Pahanhautoja on kallein suomalainen naisen ohjaama elokuva. Rahoitusta tuli Suomen ohella Ruotsista, Norjasta, Latviasta ja Belgiasta.

Jo ennen ensi-iltaa Pahanhautoja on myyty 40 maahan, useimmissa elokuvateattereihin. Sundancen ensi-ilta koitti viime sunnuntaiaamuna Suomen aikaa. Korona vei senkin festivaalin verkkoon eivätkä tekijät tai katsojat päässeet paikalle Utahiin.

– Harmittaa, että emme pääse tapaamaan yleisöä ja muita elokuvantekijöitä. Mutta tuottajat ja agentit ovat jo ottaneet yhteyttä eri puolilta ja Yhdysvaltain levittäjämme sanoo, että Sundanceen pääsyllä on joka tapauksessa iso merkitys.

Myös Suomen ensi-ilta odottaa koronarajoitusten höllentymistä. Sillä välin Pahanhautoja on kutsuttu muun muassa Göteborgin festivaalille (28.1.–6.2.), joka on Pohjoismaissa merkittävä paikka.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?