Näin Edvin Laineen Tuntematon sotilas tehtiin - Matti Ranin muistelee - TV & elokuvat - Ilta-Sanomat

Puolustusvoimat ei halunnut antaa panssarivaunua kuuluisaan Tuntematon sotilas -kohtaukseen –  Matti Ranin kertoi ennen kuolemaansa, miten ovelasti asia hoidettiin

Itsenäisyyspäivänä nähdään jälleen Edvin Laineen Tuntematon sotilas. Elokuvassa Kariluotoa esittänyt Matti Ranin muisteli sotaelokuvan tekemistä ja Laineen rujoa tyyliä vuonna 2012. Ranin menehtyi 87-vuotiaana vuonna 2013.

Matti Raninille rooli Tuntemattomassa oli valtava ilo.

6.12.2021 7:00

Näin se alkoi.

T.J. Särkkä halusi tehdä elokuvan Tuntemattomasta sotilaasta. Hän sanoi Edvinille (Laine), että mene Väinö Linnan puheille ja tarjoa hänelle elokuvaoikeuksista 500 000 markkaa silloista rahaa, kertoi näyttelijä Matti Ranin Ilta-Sanomille 2012.

– Linna oli silloin Tampereella sairaalassa. Laine meni sinne, mutta Linna sanoi, että ei, se on miljoona markkaa. Edvin soitti Särkälle, joka sanoi, että korkeintaan 700 000 markkaa. Linna kuitenkin vastasi, että haluaa sen miljoonan. Edvin teki siitä sopimuksen omin päin. Hän otti hirveän riskin, koska Särkkä oli hyvin saita. Mutta Särkkä oli vain hirveän onnellinen, että hän sai oikeudet eikä Suomi-Filmin Risto Orko, joka myös halusi niitä.

Särkkä puolestaan oli oli Suomen Filmiteollisuus -yhtiön johtaja.

Linnan romaani herätti heti ilmestyttyään joulukuussa 1954 sellaisen kohun, ettei ole ihme, että Suomi-elokuvan pomot kilpailivat sen oikeuksista. Sodasta oli vasta kymmenen vuotta ja Tuntemattoman kuvaama elämä kaikille nuorille aikuisille tuttua.

Ranin näytteli vänrikki Kariluotoa.

– Minullakin on rintamamiestunnus. Olen syntynyt vuonna 1926, viimeisiä, jotka sotaan kutsuttiin. Olin Suomenlahden saarella saksalaisten kehittämällä ja keksimällä tutka-asemalla. Se oli hyvin salaista, Ranin muisteli.

Ranin työskenteli Kansallisteatterissa kuten myös näyttelijä-ohjaaja Edvin Laine.

– Olimme tehneet yhdessä jo monta, monta näytelmää ja elokuviakin. Hän oli Tuntemattoman roolijakoja miettiessään aika omavaltainen, vaikka tietysti neuvottelikin Särkän ja Linnan kanssa. Kun hän päätti, että minä olen Kariluoto, se oli valtava ilo. Oli kuin olisi nostettu kansakunnan kaapin päälle.

Kariluoto saa tulikasteensa rajalla tapahtuvassa hyökkäyksessä itsenäisyyspäivän klassikossa.

Särkkä teki elokuvan tekemisestä kansallisen asian. Lehdissä kysyttiin, keitä rooleihin pitäisi ottaa.

– Koekuvauksissa kävi moni, esimerkiksi Spede Pasanen, Lasse Pöysti ja Heimo Lepistö. Lopulta pohdittiin myös, pitäisikö Tuntemattoman sotilaan kasvojen olla joidenkuiden tuntemattomien, niin että katsoja ei ajattelisi vain, että tuossa tuo näyttelijä näyttelee tuota hahmoa. Todettiin, että se oli hyvä idea. Viipurilaisen osakunnan näyttelijät ja lopulta muutkin osakuntalaiset oli värvätty mukaan.

– Äitini, näyttelijä Saara Ranin veti osakunnan näytelmäkerhoa. Hän suositti Reino Tolvasta, joka oli monipuolinen, lupsakka ja puhui hyvää karjalaa. Tolvanen pyydettiin koekuvaukseen ja naps, rooli oli hänen.

Harrastajanäyttelijä Tolvasesta tuli unohtumaton Rokka.

Reino Tolvanen Tuntemattoman sotilaan Antti Rokkana.

Mutta useimmat ison roolin tekijät olivat ammattilaisia. 18 heistä tuli Kansallisteatterista, jonka näyttelijät tiesivät arvonsa.

– Emme me tehneet sitä Särkälle helpoksi. Ryhmän yhteisestä päätöksestä minä ja Heikki Savolainen (Hietanen) menimme Särkän puheille ja sanoimme, että meidän pitää saada kymmenen prosentin korotus palkkoihin, kun kerran olemme Kansallisen näyttelijöitä. Kyllä Särkkä nieleskeli. Lopulta saimme hieman enemmän, ja hän sanoi, että tehkääkin sitten hyvä elokuva, kun kaikki hänen rahansa ovat siinä kiinni.

Laineen tyyli ohjata oli totaalista raatamista Matti Raninin mukaan.

– Hän piti joukot liikkeessä ja istui itse nojatuolissa. Liikettä, liikettä, liikettä, syöksymistä ja makaamista, se oli sotaa, sodan kuvaa.

Mikä Tuntemattomassa sitten oli niin erilaista aikanaan? Armeijaelokuvia oli tehty ennenkin, mutta tämä oli ”massaelokuva”.

– Sitä ennen pojat marssivat taustalla, nyt massat liikkuivat taistelussa. Se oli uutta.

Sodan esittäminen vaati erikoistehosteita, ja varusteiden saaminen elokuvaan oli ongelma. Puolustusvoimien johto oli suuttunut Särkän sotilasfarsseista, joissa oli ilkuttu upseereille. Se ei halunnut antaa panssarivaunua, jonka Hietanen tarinassa tuhoaa.

– Kutsuttiin (pääministeri) Urho Kekkonen katsomaan muutamaakymmentä minuuttia, mitä filmiä oli valmista. Sen jälkeen hän sanoi, että kyllähän Hietasen pojan pitää panssarivaununsa saada. Se tuotiin Parolan panssarimuseosta. Taisi olla sitten sisäministeri Väinö Leskinen, joka keksi, että rajavartiostollahan on omat aseet. Saimme käyttää kuvauksissa niitä.

Kuvauksia tehtiin kymmenessä paikassa ympäri Suomea. Mieluisin Laineelle oli Sipoo, jossa kuvattiin hänen kesäpaikkansa lähellä.

– Lehdon (Åke Lindman) itsemurha kuvattiin Helsingin Munkkivuoressa. Kauppakeskusta vastapäätä oli metsää, jonka viereen pystyttiin ajamaan paloauto, joka suihkutti vettä niin, että näytti satavan.

Määttä (Pentti Siimes) ja Lehto (Åke Lindman).

Elokuvaa tehtiin yhdeksän kuukautta.

– Ei se tietenkään niin ollut, että koko ajan olisi tehty. Tiedättehän, paloissahan elokuvat kuvataan. Kaikkia mukana olleita näyttelijöitä en edes tavannut.

– Mutta yhdeksän kuukauden filmi, jonka kesto lopulta oli kaksi tuntia ja 49 minuuttia. Se vaati tavatonta keskittymistä ja organisointia kaikilla alueilla. Se auttoi, että rooleissa oli Edvinin ystäviä ja tuttavia. Kaikki tiesimme jo tavasta yskäistä, mitä hän ajoi takaa. Alfred Hitchcock sanoi samoin, että teen elokuvia vain ystävieni kanssa.

Elokuvan vastaanotto oli valtava. Särkkä oli pelännyt rahojensa menetystä. Se osoittautui turhaksi. Ihmiset tunkivat lippuluukulle.

– Ne miljoonat, jotka siihen sijoitettiin, saatiin takaisin nelinkertaisina kahdessa viikossa.

Menestyksessä oli kuitenkin Särkän imperiumin tuhon alku.

– Särkkä oli pinteessä, että mitä hän sille rahakasalle tekee. Jos sen olisi jättänyt silleen, verottaja olisi iskenyt. Niinpä hän alkoi tuottaa nopeasti ehkä väärinkin harkittuja ensi-iltoja. Ne veivät rahat, eivätkä tuottaneet juuri mitään.

Mutta elokuvassa ei ollut kysymys vain rahasta.

– Kyllä me tiesimme tekevämme elokuvassa tärkeää isänmaallista työtä. Sodastahan oli vain kymmenen vuotta.

Hietasta näytellyt Heikki Savolainen oli Kansallisteatterista.

Linnaa Ranin kutsuu ”maltilliseksi, hiljaiseksi mieheksi, viisaaksi ajattelijaksi”.

– Hän sanoi otoksia nähdessään, että yllättävää kuinka nämä minun kirjoittamani henkilöt alkavat elää. Kirjailijalle sellainen on valtava elämys.

Raninin mielestä Laineen elokuvan mustavalkoisuus oli suuri etu.

– Se korosti kaiken karuutta, antoi dramaattista syvyyttä ja voimaa. Metsässä oli harmaata tai mustaa, ei vihreää ja ruskeaa. Toinen elokuva hävisi kättelyssä, kun se oli väreissä.

– Se teki sen, että veri oli mustaa, ei ketsupin väristä. Pikku detalji.

Tuntematon sotilas, maanantaina 6.12. TV1 klo 13.10 & uusinta TV2 klo 21.55

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?