Hyvinvointivalmentaja Martina Aitolehti on ollut pienestä lähtien lujatahtoinen ja itseohjautuva. Anne-äiti muistelee Martinan tarttuneen asiaan kuin asiaan.
– Hyvä tyttö, jolla on paljon laatua tuossa luonteessa, Anne kuvailee.
– Kiltti olen ollut, mutta onhan mulla ollut oma tahto pienestä tytöstä. Se on vähän muuttunut iän myötä. On ihan ok, että asiat eivät mene niin kuin sitä itse haluaa, Martina kommentoi.
Martina haluaa yllättää äitinsä Kape Aihisen kanssa valmistetulla illallisella. Se mukailee äidin makua: on terveellistä, kalaisaa ja sisältää ripauksen italialaista keittiötä. Muun muassa kampasimpukkacevichen, fenkolikeiton ja kuhan kruunaavat köyhät ritarit kardemummamoussella ja suolakinuskilla.
Aihinen tiedustelee Annelta, mikä rooli tällä on Martinan elämässä.
- Lastenhoitaja, koiranhoitaja, siivooja..., Anne luettelee.
Martina oikaisee nopeasti, että ei Anne mikään siivooja ole.
– Kyllä siellä siivota pitää, äiti vastaa.
– En kyllä palkkaisi sua siivoojaksi, Martina kommentoi.
– En tulisikaan, koska sä nillität jokaisesta asiasta, Anne vastaa ja selittää, ettei ole niin tarkka kuin Martina.
Aihinen tuumaa, että naisten sanailun katsominen on kuin tennispallo-ottelua seuraisi. Tunnelma illallispöydässä on silti lämminhenkinen ja herttainen.
Martina kirjoittaa äidilleen kirjeen, jossa kertoo, ettei ole varmasti aina ollut helppoa olla hänen äitinsä. Hän kiittää Annea mun muassa siitä, miten tämä on kasvattanut hänestä työtä pelkäämättömän, itsetuntoisen ja rohkean naisen.
Äiti herkistyy sanoista.
– Martinasta on kasvanut ihan mahtava nainen, hämmästyttävän nopea nainen, hän aloittaa.
– Samaan aikaan hän on suunnattoman urheilullinen, kansainvälinen, maailmankansalainen, kaunis, melkein jumalatarmainen. Upea mimmi se on!
Jaksossa tulee selvästi esiin, kuinka tärkeässä roolissa hevoset Martinan elämässä ovat olleet. Äiti kuvailee tyttönsä kasvaneen hevostalleilla ja olleen siellä onnellinen. Hevoset täyttivät hänen elämänsä. 18-vuotiaana Martina sai työpaikan Lahden Jokimaan raviradalta ja muutti pois kotoa.
Hän joutui pahaan onnettomuuteen.
Hevoset ovat Martinan suuri rakkaus.
– Mä olin kärryillä, ja hevonen lähti viemään. En saanut sitä pysäytettyä, törmättiin kaivon kanteen ja vedettiin ympäri. Se oli hevosen loppu. Mulle ei käynyt mitään, vaikka olin hevosen ja kärryjen alla ja välissä, Martina kertoo.
Työ hevosten parissa sai jäädä, mutta ratsastusta hän ei jättänyt kokonaan. Nyt Martina on palannut takaisin. Hän meni Vermoon ja tunsi olevansa takaisin omiensa luona.
– On ihanaa palata hevosten äärelle. Kun tulin Vermoon, kukaan ei ollut mua unohtanut, vaikka oli mennyt 20 vuotta.
Martina iloitsee siitä, että hänen tyttärensä Isabella jatkaa äitinsä jalanjäljissä hevosharrastajana.
– Näen, että hänessä on se sama intohimo kuin minussa itsessäni oli lapsena.
Illallinen äidille, tiistaina MTV3 klo 20.00
