Sumu valtaa nopeasti vauraan lähiön. Radiossa varoitetaan sen olevan tappavaa. Ulos ei pidä missään nimessä mennä – eikä poistua autosta, jonne Sari Siikanderin näyttelemä Hannele on juuri istahtanut.
Uusi kotimainen Hysteria-lyhytelokuva pistää lujille kahden naisen ystävyyden, kun sovittu ulkoilulenkki vaihtuukin selviytymistaisteluksi.
Arkista kauhunhetkeä kuvaavan tiiviin tarinan lähtökohta tuo mieleen John Carpenterin jännärin Usva (1980), mikä oli ohjaaja Anssi Määtän tarkoituskin. Lyhytelokuvasta ei erota, että se on suunniteltu, kuvattu ja työstetty täysin etänä – ja kun puhutaan etätyöstä, Määttä ei lainkaan liioittele.
Kuvauksissa oli paikalla vain aivan minimimäärä ihmisiä.
– Kuvaajan ja näyttelijöiden oli pakko olla paikalla. Lisäksi tarvittiin apulaisohjaaja, joka pyöritti logistiikkaa ja aikatauluja, samoin valaisija, Määttä listaa.
Kuvauksissa oli paikalla vain muutama työryhmän jäsen. Puvustaja Jonna Lehtinen, apulaisohjaaja Krista Hannula ja näyttelijä Heli Sutela (oik.) saivat ohjeita Anssi Määtältä padin kautta.
Edes ohjaaja itse ei ollut kuvauspaikalla läsnä. Määttä hoiti työnsä kolmen videoyhteyden kautta.
– Pääkameran kuvasta näin sen, mitä kuvataan. Lisäksi oli ns. lintunäkymä eli kuvauspaikan yleiskuva, josta näin näyttelijöiden etäisyyden kameraan.
– Kolmas video oli omasta naamastani. Se meni padiin, jotta pystyin keskustelemaan näyttelijöiden kanssa, Määttä kertoo.
Kun asiaa tuli, apulaisohjaaja kiikutti tabletin näyttelijän viereen auton etupenkille. Tätä enemmän etänä ei elokuvaa pystyne tekemään.
Käsikirjoittaja Antti Tuominen (vas.) ja ohjaaja Anssi Määttä keskustelivat kuvausten aikana vain videoyhteyden välityksellä.
Poikkeukselliset kuvaukset eivät olleet sattumaa – mutta eivät täysin pakon sanelemaakaan. Idea tuli käytännön tarpeesta.
– Etätyö on joka hommassa ollut paljon tapetilla. Halusin selvittää, onko etätyö elokuva-alalla realismia vai ei, tuottaja Juha-Matti Nieminen kertoo.
Niemisen päätyötä tuotantoyhtiö Directors Guildissa ovat mainoselokuvat. Koronarajoitukset ovat vaikuttaneet niiden kuvauksiin samalla tavalla kuin pitkien elokuvienkin puolella.
Etätyötapojen selvittely paperilla ei silti riittänyt. Ainoa tapa varmistua ideoiden toimivuudesta oli tehdä oikea lyhytelokuva. Mukaan lähteneen Määtän kanssa Nieminen oli aiemmin tehnyt muun muassa Veikkauksen ja Instrumentariumin mainontaa.
– Meitä on käsikirjoittaja Antti Tuomisen kanssa aina kiinnostanut tilanne, jossa arki kohtaa absurdin, Määttä kuvailee Hysteria-elokuvan ideaa.
– Tuntui hauskalta, että iso tarina, maailmanloppu, kerrotaan intiimisti auton sisältä.
Lyhytelokuvan Tarjaa näyttelee Heli Sutela.
Pelisäännöt sovittiin tarkasti. Ohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja päättivät olla näkemättä toisiaan kasvokkain kertaakaan.
Kaikki tehtiin alusta loppuun kotoa käsin – myös näyttelijöiden koekuvaukset. Auton ulkopuolelle jäävän Tarjan rooliin valittiin Heli Sutela.
Kuvauspaikkojen etsijä esitteli sopivia taloja ja pihoja ohjaajalle videopuhelun kautta. Jopa pukusuunnittelija hankki valtaosan asusteista verkosta.
Itse kuvauksissa vaikeudet olivat samoja kuin monien muidenkin työpaikkojen etäpalavereissa – mutta Määtän mukaan moninkertaisina.
– Näyttelijää ohjatessa on yllättävän haastavaa tulkita ilmaisun nyansseja, kun tilanteessa ei etänä pysty olla sataprosenttisesti mukana. Välillä kamerakuva tippui kokonaan ja ohjasin pelkän äänen varassa, Määttä kertoo.
Sari Siikander näyttelee Hysteria-elokuvassa Hannelea, jonka ulkoilusuunnitelmat muuttuvat selviytymistaisteluksi.
Näyttelijä Sari Siikanderille koekuvaus yksin kotona, keittiön pöydän ääressä, oli jo itsessään tilanteena absurdi. Kuvauksissa tunnelma oli jo erilainen, ja hän suhtautui itsekin kuvauspäivään kokeiluna.
– Kuvauksissa vuorovaikutus tuli padin kautta. Se tuntui yllättävän vähän erilaiselta tavalliseen verrattuna, kun kuulin ohjaajan äänen, sain näkökontaktin ja pystyin esittämään jatkokysymyksiä.
– Ohjaaja ei ollut etäinen, vaikka oli paikalla etänä, Siikander kiittää.
Määttä huomasi kuvauksissa, että etänä tekeminen vaatii koko työryhmältä rauhoittumista ja omanlaistaan puhumisen etikettiä.
– Kun linjoilla oli yhtä aikaa monia, siinä tekemisen fiiliksessä unohtui välillä sanoa, kenelle oikein olen kulloinkin puhumassa.
Näyttelijä Sari Siikander keskustelee ohjaaja Anssi Määtän kanssa videoyhteyden kautta. Padia pitelee käsissään apulaisohjaaja Krista Hannula.
Opettelun jälkeen käytännöt alkoivat sujua. Työ oli kuitenkin tavallista raskaampaa.
– Olo oli vähän levoton, ikään kuin kaikki aistit eivät olisi olleet käytössä. Tekniikka loi myös ylimääräistä painetta. Kuvauksissa tuli ikävä suoraa kanssakäymistä ihmisten kanssa, Määttä kuvailee.
Sekä Määttä että Siikander uskovat silti, että myös pitkän elokuvan tekeminen onnistuisi harjoittelun jälkeen vastaavalla tavalla. Se vain vaatisi vielä enemmän etukäteisvalmistelua.
Määtän seuraava lyhytelokuva, aikamatkaajan kanssa keskustelevasta naisesta (Armi Toivanen) kertova Knock, Knock, on jo valmis. Se on tehty ihan perinteisellä tavalla.
Aiemmin Määttä ja Tuominen ovat tehneet muun muassa Rakkautta & Anarkiaa -festivaalille trailerin sekä Tuntemattoman sotilaan tarinaa tulkitsevan lyhytelokuvan Tuntematon Redux (2017).
– Mainos- ja lyhytelokuvat ovat olleet hyvä väylä oppia lisää ja kulkea kohti pitkää elokuvaa, Määttä sanoo.
Tuottaja Juha-Matti Nieminen on valmis kertomaan etäkuvauksista kertyneistä kokemuksistaan muillekin.
Tuottaja Nieminen on valmis jakamaan etäkokemusten oppeja muillekin. Hän muistuttaa, että etätyö ei ole itsetarkoitus.
– Mutta jos maailma asettaa elokuva-alalle tarpeita toimia toisin, meidän ei tarvitse lamaantua. Rajoituksiin voi reagoida uusilla tavoilla, Nieminen painottaa.
Testatut tavat tehdä töitä etänä toimivat myös eräänlaisena vakuutuksena.
– Jos vaikka ohjaaja asetettaisiin päivää ennen kuvauksia karanteeniin, sehän tarkoittaisi tavallisesti tuotannon keskeytystä. Nyt sekään ei enää huoleta.
