Viltti Elviksen päällä kiteyttää tähden uran huipun ja laskun – illan dokumentissa matkataan Elviksen Rolls Roycen kyydissä halki Amerikan - TV & elokuvat - Ilta-Sanomat

Viltti Elviksen päällä kiteyttää tähden uran huipun ja laskun – illan dokumentissa matkataan Elviksen Rolls Roycen kyydissä halki Amerikan

Eugene Jareckin dokumentti on matka halki Elvis Presleyn elämän ja jakautuneen nyky-Amerikan.

Eugene Jareckin komeassa dokumentissa ajetaan Elviksen Rolls Roycella.­

27.11.2020 9:50

– Ihmisellä voi olla autoja, rahaa, upea koti, vaikka mitä, mutta ilman onnea ei ole mitään.

Elvis Presleyn vuosikymmeniä sitten lausumat sanat kuulostavat yhtä aikaa kohtalokkailta ja ajankohtaisilta, henkilökohtaisilta ja yhteisesti jaetuilta.

Elvis oli periamerikkalaisen unelman ruumiillistuma, lihaksi muuttunut tarina siitä, kuinka jokainen voi olla oman onnensa seppä.

Mutta miten käy onnelle, kun käsitys amerikkalaisesta unelmasta muuttuu ja jopa romuttuu? kysyy dokumenttielokuva The King – Elvis Presleyn Amerikka (2017).

Eugene Jareckin dokumentissa matkataan Elvikselle kuuluneen Rolls Roycen takapenkillä halki Yhdysvaltojen ja Elviksen elämänvaiheiden. Sivuikkunasta avautuu näkymä nyky-Amerikkaan, jossa Elviksen perintö näkyy ja kuuluu edelleen.

Matka alkaa Elviksen synnyinseudulta Mississippin Tupelosta, josta tie vie naapuriosavaltio Tennesseehen. Elvis päätyi 50-luvulla todellisena kulttuurien sulatusuunina tunnettuun Memphisiin, jossa hän kävi koulut ja opiskeli sähköasentajaksi. Siellä käynnistyi myös hänen uransa viihdemaailmassa.

Elvis esiintymässä viimeisessä Memphiksen-konsertissaan heinäkuussa 1976.­

Elvis kävi koputtelemassa paikallisen Sun Records -studion ovia. Studiopomo Sam Phillips piti komeaa nuorukaista vain yhtenä lukuisista Frank Sinatraa apinoivista yrittäjistä, joita noihin aikoihin riitti tungokseksi asti.

Mutta kun Elvis päätyi erään studiosession aikana jammailemaan puolileikillään bluesmuusikko Arthur Crudupin That’s Alright Mamaa, Phillips hämmentyi.

– Mistä tiedät tuon kappaleen? Phillips kysyi

– Tällaisesta musiikista minä oikeasti pidän, Elvis vastasi.

Phillips tiesi löytäneensä etsimänsä tähden, joka sulatti yhteen mustan ja valkoisen perinteen. Elviksen ensilevytys That’s Alright Mama julkaistiin heinäkuussa 1954, ja loppu on historiaa. Matka jatkui pohjoiseen ja televisioon, ja niin hänestä tuli koko Amerikan tuntema tähti.

Se tarkoitti, että kaikki halusivat hänestä palan: fanit, viihdeteollisuus – jopa armeija. Kun Elvis suoritti asepalveluksensa Saksassa, hänestä pyrittiin leipomaan jonkinlaista armeijan mannekiinia. Se kiillotti kansikuvapojan imagoa entisestään.

Julkisuuskuvan takana oli kuitenkin jo muutakin. Joidenkin arvioiden mukaan juuri armeijassa Elvis kehitti itselleen pilleririippuvuuden, osin tylsyyden ajamana.

Jälkipolvet suitsuttavat Elviksen merkitystä, mutta on selvää, ettei hän ollut missään vaiheessa koko Amerikan sankari. Tämän dokumenttikin tuo esiin useaan kertaan. Räppäri Chuck D sanoi sen suoraan Public Enemyn kappaleessa Fight The Power: ”Elvis was a hero to most, but he never meant shit to me” (”Elvis oli monille sankari, mutta minulle hän ei merkinnyt paskaakaan.”)

Toisille Elvis näyttäytyi yhtenä esimerkkinä vähemmistöjen syrjinnästä.

Elvis ammensi afroamerikkalaisesta kulttuurista, mutta kriitikoiden mielestä teki sen varkain, palauttamatta kunniaa yhteisölle, jonka parissa rock’n’roll sikisi.

Matka alkaa Elviksen synnyinseudulta Mississippin Tupelosta.­

Tämän logiikan mukaan Elviksen kohottaminen kaikkein suurimmaksi loukkaa afroamerikkalaisia, koska se vähättelee tai jopa mitätöi häntä edeltäneiden panosta.

Olisiko rock’n’rollin kuninkaasta ollut kansan yhdistäjäksi? Ehkä, mutta sitä roolia Elvis ei halunnut ottaa. Sen sijaan hän pyrki pitämään poliittiset kantansa poissa näkyvistä ja keskittyi olemaan viihdeteollisuuden tuote.

Monien mielissä Elviksen loisto hiipui valkokankaan b-luokan elokuvisssa, vaikka ura viihdyttäjänä jatkuikin vielä vuosia. Maailma ympärillä muuttui, menestystarinasta kehittyi tragedia. Yhtä aikaa surullinen mutta kiehtova.

Dokumentissa näyttelijä Mike Myers muistelee kuulemaansa anekdoottia ajalta, jolloin Elviksen myötätuuli loppui.

Managerilla oli tapana peittää Elvis vilttiin tämän kulkiessa Paramount-studion portista sisään. Syynä oli, että elokuvastudion ulkopuolelle kerääntyi aina massoittain naispuolisia faneja, joiden katseilta peitto suojasi.

Vuosien vieriessä fanit katosivat, mutta peitto pysyi. Nyt sen tarkoituksena oli estää Elvistä näkemästä.

Jarecki näkee Elviksen tarinassa amerikkalaisen unelman tuhoutumisen. Hän on valmis jopa vielä suurempaan rinnastukseen: Elvis on yhtä kuin Amerikka, joka jaloista periaatteistaan ja ponnisteluistaan huolimatta on taantunut pöhöttyneeksi irvikuvaksi kaikesta siitä, mitä se joskus ennen edusti.

The King – Elvis Presleyn Amerikka perjantaina 27.11. Teema & Fem klo 20.10

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?