Stand upin tekemisestä kertova komedia nostaa esiin sovinistisen huumorin – tekijät haluavat keskustella, millaista valtaa lavalla käytetään - TV & elokuvat - Ilta-Sanomat

Stand upin tekemisestä kertova komedia nostaa esiin sovinistisen huumorin – tekijät haluavat keskustella, millaista valtaa lavalla käytetään

Stand upin äijäkulttuuri naureskelee edelleen naisille.

Ohjaaja Reetta Aallolla ja käsikirjoittaja Anna Ruohosella on molemmilla omaakin stand up -taustaa. –Kun yleisö nauraa ja syntyy yhteys, siitä syntyvä adrenaliini on huumaavaa, Aalto kuvailee.

12.11.2020 7:30

Lavalla on mikrofonia heiluttava äijä, joka kertoo juttua ärsyttävästä vaimostaan. Ensin haukutaan julkisesti oma puoliso, sitten anoppi.

Tällaistako on suomalainen stand up -komiikka: miehet pilkkaamassa naisia? Komediassa Naurun varjolla kysymyksen esittää Elena Leeven näyttelemä aloitteleva koomikko Maria, mutta kritiikin jakavat myös elokuvan tekijät.

– Kyllä naisia dissaavaa komiikkaakin tehdään vielä paljon. Suomessa on paljon erilaisia stand up -klubeja, ja tuotakin näkökulmaa vielä näkee, ohjaaja Reetta Aalto tiivistää.

– Naisten haukkuminen ei vuonna 2020 tunnu enää välttämättä kovin freesiltä.

Stand up -kurssin käytyään Maria pääsee mukaan aloittelevien lavakoomikoiden minikiertueelle kolmen muun stand up -keltanokan kanssa.

Joonas Saartamo näyttelee Tommia, jonka jutut tihkuvat sitä kaikkein tunkkaisinta sovinistista alapääläppää.

– Tämän elokuvan yksi tarkoitus onkin herättää keskustelua, käsikirjoittaja Anna Ruohonen selittää.

Ernest Lawson, Elena Leeve ja Joonas Saartamo tähdittävät Naurun varjolla -elokuvaa.

Suomalainen stand up on Ruohosen mukaan murroksessa. Näitä uusia näkökulmia on poimittu elokuvaankin: Marian paras kaveri Kira (Aino Sirje) vitsailee setissään muunsukupuolisuudestaan, ja Karri (Ernest Lawson) heittää läppää ihonväristään ja rasismista.

Stand up -lavalla ei toisaalta ole mitään sääntöjä.

– Kyllähän silti se, mille nauramme, kertoo aika paljon arvomaailmastamme. Sitä voi kukin miettiä omalle kohdalleen, Aalto sanoo.

Itse elokuva sai alkunsa tuottaja Sari Lempiäisen ideasta. Ruohonen ja Aalto valikoituivat mukaan, sillä molemmilla oli omaakin stand up -kokemusta. Keikkojen lisäksi molemmat olivat käyneet saman Jamie MacDonaldin vetämän stand up -kurssin, tosin eri vuosina.

– Olen tehnyt noin 70 lavakeikkaa ja kiertänyt ympäri Suomea. En ole ehkä saavuttanut itse mitään huikeaa mainetta tai menestystä, mutta olen nähnyt, kuinka paljon työtä se vaatii, Ruohonen kertoo.

– Stand up on brutaali laji, jota pitää harjoitella yleisön edessä. Se ei ole heikkohermoisille. En ole ainoa stand up -koomikko, jota oksettaa ennen jokaista keikkaa ja tekisi mieli juosta karkuun.

Elena Leeve

Aalto komppaa: mikään ei ole niin hirveää kuin astua stand up -lavalle.

– Ehkä taidekoulun pääsykokeissa oli vastaava tunne. Kun yleisö sitten nauraa ja syntyy yhteys, siitä syntyvä adrenaliini ja riemu on jotain niin huumaavaa, että ymmärrän tosi hyvin niitä, jotka kaikesta karmeudesta huolimatta jatkavat tätä.

Stand upin syvimmästä olemuksesta esitetään elokuvassa monia tulkintoja: Onko se koomikolle itseterapiaa tai vallankäyttöä? Onko jo se feministinen teko, että nainen nousee lavalle?

– Kyllä stand up -koomikolla on lavalla valtaa. Se, että saa päättää, mille nauretaan, on oikeasti aika merkityksellistä, Ruohonen muistuttaa.

– Totta kai se on valtaa, kuten kaikki muukin, mitä sanomme julkisesti. Valtaan liittyy aina vastuu, ohjaaja Aalto tiivistää.

Parhaimmillaan stand up on Ruohosen mukaan tarinankerrontaa.

– Sillä tavalla, että ai hitto, maailmaa voi katsoa myös noin. Näen stand up -komiikassa valtavasti potentiaalia mennä asioissa syvälle, Ruohonen sanoo.

Naurun varjolla, ensi-ilta elokuvateattereissa pe 20.11.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?