Mussolini piti Ohukaisesta ja Paksukaisesta mutta ärsyyntyi pitkistä elokuvasuuteloinneista – illan dokumentti kertoo fasistien unelmatehtaasta - TV & elokuvat - Ilta-Sanomat

Mussolini piti Ohukaisesta ja Paksukaisesta mutta ärsyyntyi pitkistä elokuvasuuteloinneista – illan dokumentti kertoo fasistien unelmatehtaasta

Elokuvastudio Cinecittà oli Mussolinin Italian filmiteollisuuden ylpeys – ja fasistien oma propagandakoneisto. Filmitähtiä ihailivat niin kansa kuin valtaapitävät.

Mussolini piti elokuvista, jotka vahvistivat kansalaisten oikeanlaista arvopohjaa.­

17.10. 9:01

Roomassa, ikuisessa kaupungissa, sijaitsee italialaisen elokuvan ylpeys, Cinecittà.

Perinteikäs elokuvastudio on kokenut vuosikymmenien aikana kaikenlaista fasistien valtakaudesta toisen maailmansodan pommituksiin ja italialaisen elokuvan uuteen kukoistukseen, ja se on voimissaan edelleen.

Cinecittàn peruskiven muurasi vuonna 1936 itse diktaattori Benito Mussolini. Marco Spagnolin dokumentti Mussolinin unelmatehdas (Cinecittà Babilonia, Italia 2017) kuvaa hyvin, kuinka merkityksellinen elokuvasta tuli fasistihallinnolle, ja kuinka tärkeä se on italialaisen elokuvan myöhemmän kehityksen kannalta.

Studiohanketta varten kauempana kaupungin keskustasta sijainneelta Quadraron alueelta lohkaistiin 600000 neliömetrin alue, jolle uusi elokuvastudio rakennettiin.

Ovet avattiin vuonna 1937. Tavoitteet olivat kunnianhimoiset: vuosittain oli määrä tehdä kolmekymmentä pitkää elokuvaa, kaksikymmentä lyhytelokuvaa ja viisi suurelokuvaa. Mussolinin valtakauden aikana vuoteen 1943 mennessä studiolla tuotettiin 273 elokuvaa.

Valtion panostus elokuvaa kohtaan oli ymmärrettävä: 1930-luvulla elokuvan tehokkuus propagandavälineenä oli jo ymmärretty. Kiristyvinä aikoina oli tärkeää tarjota kansalaisille viihdettä, joka veisi ajatukset pois todellisuudesta ja toisaalta vahvistaisi oikeanlaista arvopohjaa. Sensuuri ei ollut tiukinta mahdollista, mutta tekijöiden itsesensuuri oli.

Il Duce itse piti elokuvista, joissa oli sopivaa yhteiskunnallista sisältöä, musikaaleista sekä vieraista kulttuureista kertovista filmeistä. Myös komediat olivat diktaattorin mieleen: amerikkalainen koomikkokaksikko Ohukainen ja Paksukainen oli hänen suosikkejaan.

Rikosfilmeistä Mussolini ei sen sijaan juuri perustanut, kuten ei myöskään rotujen sekoittumiseen vihjailevasta toiminnasta valkokankaalla tai liian intiimeistä ja pitkiksi äityvistä suuteloista.

Valtio tuki filmiteollisuutta, joka tuotti myös runsaasti tähtiä.­

Valtion tukema filmiteollisuus synnytti luonnollisesti myös tähtiä, kuten Alida Valli ja Doris Duranti. Heidät valjastettiin fasistien pr-mannekiineiksi. Filmitähtien viralliset kuvat otettiin kulttuuriministeriön ohjeistusten mukaan ja levitettiin tiedostusvälineisiin.

Näyttelijättäret vetosivat myös valtaapitäviin. Esimerkiksi Durantin rakastaja oli Italian kansankulttuuriministeri Alessandro Pavolini. Hänen poikaystäviinsä kuului myös näyttelijä Andrea Checchi, jonka Pavolinin huhutaan yllättäneen kerran Durantin sängystä. Checchi pakeni ilkosillaan vaatteet toisessa kädessä, toisen kohotessa fasistien tervehdykseen.

Yksi traagisimmista esimerkeistä filmitähtien ja fasistien läheisistä suhteista on Osvaldo Valentin ja Luisa Feridan kohtalo. Näkyvästä seurapiirielämästään ja huumeriippuvuudestaan tunnettu näyttelijäpari ei ollut erityisen poliittinen, mutta liikkui fasistien lähipiirissä.

Kun fasistit syöstiin vallasta, kaksikko joutui partisaanien vangitsemaksi Milanossa. Ferida oli raskaana, mutta tämä ei säästänyt heitä: molemmat teloitettiin.

Mussolinin unelmatehdas lauantaina Teema & Femillä klo 20.01

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?