Kommentti: Näin elokuvan elokuvateatterissa ensimmäisen kerran 7 viikkoon – ja tämän takia se tuntui poikkeuksellisen hyvältä! - TV & elokuvat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Näin elokuvan elokuvateatterissa ensimmäisen kerran 7 viikkoon – ja tämän takia se tuntui poikkeuksellisen hyvältä!

Arkinen näytös valkokankaalta on pandemia-aikana muuttunut extremekokemukseksi, kuvailee elokuvakriitikko Taneli Topelius.

Laura Birn ja Christian Hillborg näyttelevät Jenni Toivoniemen ohjaamassa Seurapelissä näyttelijäpariskuntaa.­

24.4. 10:44

Tätä tunnetta olin kaivannut:

Mielessä kuplivaa hyvää oloa juuri silloin, kun elokuvateatterin valot sammuvat ja elokuva alkaa.

Lyhyttä hetkeä pimeässä ennen elokuvan ensimmäistä varsinaista kuvaa ja kohtausta. Odotuksen kihelmöintiä, kun elokuvalla on vielä kaikki mahdollisuudet olla mitä vain – hauska, vakava, mukaansatempaava, tylsä, keskiverto, erinomainen.

Katsoessani kotimaista Seurapeliä torstaina valkokankaalta tämän tutun mielihyvän päälle tuli myös uusi, hämmentävä tunne.

Kun elokuvateatterit muuten ovat suljettuina ja liikkumista sekä muiden ihmisten tapaamista pitää välttää, elokuvan näkeminen oikeassa salissa kolmen muun katsojan kanssa tuntui extremekokemukselta.

Seurapeli oli ensimmäinen elokuvateattereissa näkemäni elokuva lähes kahteen kuukauteen: edellisestä kerrasta oli jo 7 viikkoa. Uusista elokuvista kirjoittavalle toimittajalle se tuntuu iäisyydeltä.

Kyseessä ei ollut yleisönäytös. Olin lehdistötilaisuudessa, ja istuimme salissa turvavälien kera, vähintään kolmen metrin etäisyydellä toisistamme. Varmuuden vuoksi lotrasin käsidesillä sekä ennen että jälkeen näytöksen.

Elokuva oli uusi, yksi ensi syksyn kotimaisista tapauksista: Jenni Toivoniemen ohjaama kepeä draama Seurapeli, jonka on määrä saada ensi-iltansa elokuvateattereissa elokuussa.

Toivottavasti koronaepidemia laantuu ja elokuvateatterit voivat aueta siihen mennessä, sillä elokuva on loistava. Se kertoo kahdeksasta kolmekymppisestä ystävästä. Näyttelijäjoukkoon kuuluvat Laura Birn, Emmi Parviainen, Paula Vesala, Eero Milonoff ja Samuli Niittymäki.

Rennoksi tarkoitettu synttäriviikonloppu saarihuvilassa muuttuu Seurapelissä kiusallisten totuuksien latelemiseksi ja sen kohtaamiseksi, ettei elämästä tullut sellaista, mistä joskus haaveiltiin.

Seurapeli-elokuvassa kolmekymppiset ystävät joutuvat kohtaamaan omat pettymyksensä. Rooleissa nähdään Eero Milonoff, Paula Vesala, Paavo Kinnunen ja Christian Hillborg sekä Samuli Niittymäki, Emmi Parviainen, Laura Birn ja Iida-Maria Heinonen.­

Suoratoistopalveluiden ansiosta en ole ollut pandemia-aikanakaan ilman elokuvia. Oikea elokuvateatteri toimi kuitenkin elävänä muistutuksena siitä, ettei elokuvan katsominen kotona ole ollenkaan sama asia.

Netflixin, Yle Areenan tai HBO Nordicin uutuuksien ääressä on liiankin helppo tuudittautua illuusioon, että elokuvasta saa niiden kautta kaiken irti. Ei saa.

Kyse ei edes ole television koosta tai äänentoiston laadusta, vaan elokuvateatterin luomasta omasta maailmasta, penkissä istumisesta ja valkokankaan äärelle hiljentymisestä.

Siitä, että voi keskittyä vain ja ainoastaan itse elokuvaan – ja ettei itse voi päättää, pistääkö toiston paussille vaikka vessareissun ajaksi.

Seurapelin henkilöiden vahvuudet ja luonneviat sekä vähitellen avautuva ihmissuhdekuvio teki helpoksi uppoutua siihen täysillä. Valkokankaalta tämän kaiken pääsee näkemään intiimin läheltä, ikään kuin ne tapahtuisivat näyttelijöiden esittämille hahmoille tässä ja nyt.

Suhteellisen kevyt alkuasetelma muuttuu Seurapelissä psykologiseksi näytelmäksi, joka tekee selväksi vanhojen ystävien kyvyttömyyden nähdä omia sokeita pisteitään.

Seurapeli sai maailmanensi-iltansa tammikuun ja helmikuun vaihteessa Göteborgin elokuvajuhlien arvostetussa kilpasarjassa.­

Yhdysvalloissa on viime päivinä keskusteltu jo elokuvateattereiden avaamisesta muutamissa osavaltioissa uudelleen. Ajatus on ymmärrettävästi herättänyt myös arvostelua, sillä virustartuntoja ei ole vielä saatu kuriin.

Esimerkiksi Kiinassa, pandemiaepidemian juurilla, elokuvasalit ovat pysyneet tartuntavaaran vuoksi suljettuina tammikuun lopusta lähtien.

Suomessakin elokuvateatterit ovat kiinni ainakin 13.5. asti. Vapun jälkeen on odotettavissa hallituksen suositus siitä, jatkuvatko rajoitukset senkin jälkeen. Sulun jatkaminen ei olisi yllätys.

Tällä hetkellä ihmisten terveys on kaikkein tärkein, eikä elokuvateattereiden avaamista ole syytä kiirehtiä niin kauan kuin taudin leviämisriski on suuri.

Mutta kun elokuvateatterit joskus tulevaisuudessa taas aukeavat, haluan päästä takaisin valkokankaan ääreen tuntemaan jälleen kuplivaa hyvää oloa – ilman että se silloin tuntuisi enää extremeltä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?