Kommentti: Tölväisyjä laukovat ukot ja sekopäiset mummot nousivat vakiohahmoiksi kotimaisissa elokuvissa – tuskin sattumaa someaikana - TV & elokuvat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Tölväisyjä laukovat ukot ja sekopäiset mummot nousivat vakiohahmoiksi kotimaisissa elokuvissa – tuskin sattumaa someaikana

Mielensäpahoittaja sai henkisen veljen: Klaus Härön kepeän draaman Elämää kuoleman jälkeen tähti on äreä eläkeläisukko, joka tuskailee hautajaisjärjestelyjen kanssa, vertaa elokuvakriitikko Taneli Topelius.

Elämää kuoleman jälkeen -elokuvan Nisse (Peik Stenberg) on hahmona henkistä sukua Mielensäpahoittajalle, jota vuoden 2018 elokuvassa esitti Heikki Kinnunen.­

6.3.2020 8:03

Mitä tapahtui viisaille vanhoille miehille? Suomalainen elokuva on ollut viime vuodet täynnä äksyjä vanhoja jääriä, joilla ei juuri ole kykyä tai halua ottaa muita huomioon.

Pappaänkyröiden suurin julkkis eli Mielensäpahoittaja saa tänä perjantaina henkisen veljen: kepeän draaman Elämää kuoleman jälkeen tähti on suomenruotsalainen ärtyisä eläkeläisukko, joka joutuu järjestämään vaimonsa hautajaiset.

Peik Stenbergin näyttelemä Nisse haluaisi hoitaa muistojuhlan pois mahdollisimman vikkelästi, mutta se ei ole ihan helppoa, kun järjestelyihin änkeää mukaan oma sisko, ja anoppi kutsuu koko ajan lisää vieraita.

Elokuva perustuu löyhästi ohjaaja Klaus Härön omiin kokemuksiin. Haastatteluissa hän on kertonut olleensa äitinsä kuollessa parikymppinen opiskelija, jota ärsytti surun keskellä, kun muut utelivat aivan tois­sijaisista asioista – kuten hautajaisten voileipäkakkutarjoiluista.

Nisse (Peik Stenberg) yrittää selvitä hautajaisjärjestelyistä mahdollisimman vikkelästi. Poika Stefan (Martin Paul) yrittää auttaa.­

Härön elokuvat lähtevät usein liikkeelle päähenkilöidensä kokemusmaailmasta: Näkymätön Elina (2002) kiertyi tyranniopettajaa vastustavan kymmenvuotiaan tytön ja Äideistä parhain (2005) sotaorvon pikkupojan ympärille. Viime vuoden Tuntematon mestari kuvasi lähisukulaisistaan eristäytyneen iäkkään antiikkikauppiaan tuntoja.

Heikki Nousiaisen Tuntemattomassa mestarissa näyttelemässä antiikkikauppiaassa ja Nissessä on oikeastaan paljon samaa. Molemmat vellovat omassa maailmassaan näkemättä tai ymmärtämättä omaa itsekeskeisyyttään.

Elämää kuoleman jälkeen on kuitenkin Härön elokuvista pelkistetyin. Nissen luonteen ja tukahdutetun surun kuvaaminen on yhtä kuin koko elokuva. Tällä on hintansa: tarina polkee paikallaan aivan yhtä kauan kuin Nissekin.

Hyvä puoli on, että Härö asettuu päähenkilönsä puolelle. Vaikka Nisse on uppiniskaisuudessaan rasittavakin junttura, hänen ärsyyntymistään on helppo ymmärtää.

Muiden suru – vieraiden vuolaat itkureaktiot, kliseiset osanottoviestit ja yliempaattisuus – näyttää teeskennellyltä Nissestä huokuvan aidon jurppiintumisen rinnalla.

Elsa-sisko (Lena Labart) änkeää mukaan hautajaisjärjestelyihin Nissen (Peik Stenberg) vastustuksesta huolimatta.­

Samalle ”aitoudelle” ja ”suorapuheisuudelle” rakentui myös Antti Litjan ja Heikki Kinnusen näyttelemien Mielensäpahoittaja-hahmojen viehätys ja vetoavuus Dome Karukosken ja Tiina Lymin ohjaamissa, vuosina 2014 ja 2018 ilmestyneissä elokuvissa.

Ei tunnu aivan sattumalta, että Nissen ja Mielensäpahoittajan kaltaiset hahmot ovat nousseet elokuvien sankareiksi juuri tässä ajassa, jossa monet käyttävät sosiaalisen median alustoja myös oman kiukkunsa ja ärtymyksensä purkautumisväylinä.

Napakasti muotoiltujen tölväisyjen laukojille on todistetusti olemassa jo valmis yleisö.

Mielensäpahoittajaa (Heikki Kinnunen) ei lapsenlapsen (Satu Tuuli Karhu) saapuminen vieraaksi juuri lämmittänyt elokuvassa Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja.­

”Pohjanmaalla kaikki viisaus on vanhoos naisis, niis on viisaus ja hyvyys. Miehissä on hulluus”, kuului mummon kuuluisa toteamus Antti Tuurin Pohjanmaa-romaaniin perustuvassa vuoden 1988 elokuvassa.

 Sukupuolieroja on tasannut, ettei vanhojen naistenkaan tarvitse olla valkokankailla enää pelkästään hyviä ja viisaita.

Sukupuolieroja on sittemmin tasannut, ettei vanhojen naistenkaan tarvitse olla valkokankailla enää pelkästään hyviä ja viisaita. Välillä he saavat olla myös sekopäisiä ja ilkeitä.

Miia Tervon viime vuoden Aurora-elokuvassa Miitta Sorvalin esittämä isoäiti on elokuvan häijyin ja anarkistisin hahmo, mikä näkyi myös Sorvalin saamana sivuosan Jussi-ehdokkuutena: räiskyvyys jää helposti mieleen.

Tammikuussa ensi-iltansa saaneessa Teräsleideissä ohjaaja Pamela Tola toi esiin kokonaisen katraan valloittavan omaehtoisia ikänaisia – Leena Uotilan, Saara Pakkasvirran ja Seela Sellan näyttelemät sisarukset.

Teräsleideissä Uotilan esittämän Inkerin kasvu tarkoitti sitä, että hänen on opeteltava hieman ilkeämmäksi, jotta hän pystyy paremmin pitämään omia puoliaan – 75 vuoden kypsässä iässä.

Teräsleidien Inkeri (Leena Uotila) päätyy opettelemaan omaehtoista elämää 75 vuoden iässä. Menossa mukana on myös sisko Sylvi (Saara Pakkasvirta).­

Änkyränaisten ja -miesten välillä on kotimaisten elokuvien mukaan kuitenkin eroja.

Elämää kuoleman jälkeen sekä Mielensäpahoittaja-elokuvat perustavat draamansa siihen, että jo pitkään mesonneet äijänkäppyrät oppivat edes vähän tavoille.

Aurora ja Teräsleidit ovat elokuvina raikkaampia: ne usuttavat vuosikymmenten ajan hiljaisiksi opetetut vanhat naiset tavattomiksi.

Elämää kuoleman jälkeen, Suomen ensi-ilta elokuvateattereissa pe 6.3.

Teräsleidit-elokuvaa esitetään elokuvateattereissa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?