Avara luonto on monelle lauantai-iltojen sukupolvikokemus: ”Usein se on perheen yhteinen traditio” - TV & elokuvat - Ilta-Sanomat

Avara luonto on monelle lauantai-iltojen sukupolvikokemus: ”Usein se on perheen yhteinen traditio”

Avara luonto vyöryttää joka lauantai olohuoneisiin huikeita kuvia eksoottisista ja joskus vähän tutummistakin elämistä.

Avara luonto vyöryttää joka lauantai olohuoneisiin huikeita kuvia eksoottisista ja joskus vähän tutummistakin elämistä.

Julkaistu: 19.11. 17:33

TV 1:n kestosuosikki Avara luonto on kuljettanut suomalaisia huimiin luontoseikkailuihin jo 35 vuotta.

Lauantai-iltaisin kello 18.45 sadoissatuhansissa kodeissa hiljennytään saunan jälkeen kotisohvalle katsomaan Avaraa luontoa.

Jos käy niin, että olohuoneeseen änkeääkin raportti Keskustan puoluekokouksesta, kuten lauantaina 7. syyskuuta, pettymys on hirmuinen.

Ohjelmapäällikkö Pentti Väliahdetin mukaan palautetta tulee eniten silloin kun ohjelmaa ei jostain syystä lähetetä.

– Siinä on monen perheen lauantai-ilta pilalla. TV1:n tärkein sisältöpalvelutehtävä on kuitenkin uutis- ja ajankohtaisohjelmien esittäminen, ja kun meneillään on jokin kansallisesti iso asia, sille on raivattava tilaa, hän perustelee.

Onneksi on Twitter, jossa voi purkaa tuntoja muiden Avara luonto -fanien kanssa.

– Hei mitä tarkoittaa YleTV1 missä #avaraluonto, twiittasi pettynyt Pelastusopiston rehtori Mervi Parviainen lauantaina 7. syyskuuta.

Sauna ja ruokailu limitetään iltaan aina niin, että ehditään katsoa Avara luonto.

– Kirottua! Tosiaan, ei ole #avaraluonto paikallaan, komppasi merikapteeni, Luotsiliiton puheenjohtaja Antti Rautava.

Parviainen ja Rautava kuuluvat Avara luonto -puolueeseen ja katsovat kaikki mahdolliset jaksot. Jos eivät lauantai-iltana, niin viimeistään uusinnat sunnuntaina aamulla.

– Kyllä se harmittaa ihan kympillä, jos Avaran luonnon paikalla tulee jotain muuta. Oletus on, että ohjelma on aina samassa paikassa, ja jos ei ole, siinä menevät lauantairutiinit sekaisin, puhisee Parviainen, joka nauttii Avarasta luonnosta joko yksin tai kumppaninsa kanssa.

– Sauna ja ruokailu limitetään iltaan aina niin, että ehditään katsoa Avara luonto. Joskus on pakko katsoa vasta uusinta. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta se ei tunnu samalta kuin lauantaina.

Rautava pyrkii kokoamaan telkkarin ääreen koko perheensä. Katsomossa istuvat hänen lisäkseen vaimo ja kaksi alakouluikäistä lasta.

– Isommat lapset ovat nyt jo aikuisia, ja myös heidän kanssaan katsottiin aina Avaraa luontoa.

Ohjelma on muuttanut heidän molempien käsitystä maapallosta. Fanitus on jatkunut jo kymmeniä vuosia.

Valashai, maailman suuri kala, on televisioruudussakin vakuuttava ilmestys.

Valashai, maailman suuri kala, on televisioruudussakin vakuuttava ilmestys.

– Se on taitavasti tehty ohjelma. Monesti mukana on myös humoristista otetta, kun kamera seuraa eläimiä, Parviainen miettii.

– Jaksot on niin hyvin kuvattuja, ja selostajat aivan upeita. Tulee sellainen rauhallinen fiilinki. Vaikka kohtaukset olisivat kuinka hurjia, ne eivät saa herkemmänkään katsojan mieltä järkkymään, summaa puolestaan Rautava.

Avara luonto on yksi Yleisradion tunnetuimmista ja vanhimmista brändeistä. Ohjelma kerää telkkarin ääreen lauantai-iltaisin noin puoli miljoonaa katsojaa.

Kaikkein eniten silmäpareja on jaksoilla ja sarjoilla, jotka jo ennakkoon herättävät paljon kansainvälistäkin huomiota, kuten Blue Planet ja Planet Earth.

– Myös Avaran luonnon paikalla esitetyt kotimaiset luontodokumentit ovat saaneet erityisen paljon katsojia, kertoo Väliahdet.

Keskiverto katsoja on perhe, jossa voi olla porukkaa vauvasta vaariin. Kun kello tulee 19.30 ja Avara luonto päättyy, lapset laitetaan nukkumaan ja aikuisten ilta jatkuu muilla suosikkisarjoilla.

– Vanhemmat katsovat ohjelmaa lastensa kanssa ja isovanhemmat lastenlasten kanssa. Usein se on perheen yhteinen traditio, Väliahdet sanoo.

– Ehdottomasti Avara luonto on sukupolvikokemus. Toisenlainen kuin vaikka Pikku Kakkonen, jonka vanhuksetkin kyllä muistavat, mutta eivät katso.

Väliahdet tietää katsojien olevan erittäin sitoutuneita, mikä tarkoittaa, ettei kanavaa vaihdeta kesken lähetyksen. Ja vaikkei Avara luonto kuuluisi suosikkiohjelmiin, se ei ärsytä eikä herätä pahaa verta.

Ylellä on yhteistyösopimus Britannian julkisen yleisradio- ja tuotantoyhtiön BBC:n kanssa. Pitkäaikaisen ohjelmahankkijan Nina Tuomisen mukaan valtaosa Avaran luonnon sisällöstä ostetaan BBC:ltä.

– Laatu on meille kaikkein tärkein hankintakriteeri. BBC tekee maailman parhaat luonto-ohjelmat.

Tekninen kehitys on ollut huimaa. Katsojalle tarjotaan yhä hurjempia ja hienompia elämyksiä.

– Kameratekniikka on niin fantastista nykyään. Kun ennen tarvittiin helikoptereita, nyt droneilla päästään maastoihin, joihin ei muuten pääsisi. Pienillä kameroilla mennään lähelle eläimiä, lähemmäs kuin koskaan aikaisemmin. Myös vedenalainen kuvaus on kehittynyt.

– Haluan ihmisten näkevän, miten ihana planeetta meillä on ja ymmärtävän, että siitä kannattaa pitää huolta, Tuominen sanoo.

Haluan ihmisten näkevän, miten ihana planeetta meillä on ja ymmärtävän, että siitä kannattaa pitää huolta.

Jarmo Heikkisen sametinpehmeä kertojaääni tekee Avaran luonnon katsomisesta jopa meditatiivisen kokemuksen.

Toimittajana, käsikirjoittajana, ohjaajana ja puheopettajana työskennellyt Heikkinen on selostanut tiede- ja kulttuuridokumentteja jo 46 vuotta. Hän aloitti uransa 1973 Mainos-TV:llä muun muassa Ihmeellinen luonto -sarjan spiikkaajana.

Heikkinen on pyrkinyt kertojana aina äärimmäiseen neutraaliuteen, mutta ikä ja kokemus ovat tehneet tehtävänsä: hän haluaa luoda jännitettä dramaattisiin tilanteisiin, joissa esimerkiksi leijona ajaa takaa antilooppilaumaa tai rukoilijasirkkanaaras popsii nautinnollisesti puolisonsa päätä.

– Iän myötä olen uskaltanut rohkeammin ilmaista joitain erityisiä sävyjä ja painotuksia.

Katsojat olettavat Heikkisen olevan kävelevä luontotiedon pankki, jota ohjelman kuvaukset vievät maailman kaikkiin kolkkiin.

Asiantuntijaksi hän ei omien sanojensa mukaan ole tullut, vaikka muistaakin jänniä yksityiskohtia.

Jarmo Heikkisen kertojanääni on erottamaton osa Avaraa luontoa.

Jarmo Heikkisen kertojanääni on erottamaton osa Avaraa luontoa.

Matkustelu ei kuulu työnkuvaan, mutta kerran Heikkinen pääsi kaukaiseen kuvauspaikkaan, sattumalta, kun oli kouluttautumislomalla seuraamassa draamasarjan tekemistä Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.

– Sain vihiä, että muutaman tunnin ajomatkan päässä sijaitsee luola nimeltä Waitomo, jonne tehdään turistimatkoja. Se oli hätkähdyttävä kokemus, kuin suoraan fiktiojännäristä. Soutaja vei minut veneellä luolaan, jonka katto oli täynnä kiiltomatoja! Aivan kuin tähtitaivasta olisi katsellut.

– Kun sitten spiikkasin Planeettamme Maa -sarjaa, yksi jakso tuli Uudesta-Seelannista ja Waitomosta. Kerrankin sain sanoa, että olen käynyt tuolla, hän nauraa.

Heikkinen on nauttinut työstään Avaran luonnon parissa kaikki nämä vuosikymmenet. Työ on kiitollista, sillä joka toinen vastaantulija mainitsee katsovansa luonto-ohjelmia, eikä keskustelunaiheita puutu.

Hän kuitenkin tunnustaa silloin tällöin pohtivansa sitä, kannattaako kameroita viedä aivan kaikkialle.

– Eikö maailmassa saa olla paikkoja, joihin ei voi edes kuvausryhmä mennä? Joskus tuntuu, että mikään ei riitä.