Ken Loach, 83, on tehnyt elokuvia jo yli 50 vuoden ajan – aiheena usein raaka arki ja ahdinko: ”Saan virtaa ihmisistä, joita tapaan”

Julkaistu:

Ohjaajalegenda
Legendaarinen brittiohjaaja Ken Loach on yhä voimissaan – mutta tietää itsekin olevansa jo iäkäs. – Kuten jalkapallossakin, tulevaa on parasta miettiä vain seuraavaan lauantaihin asti, Loach kertoo ajatusmaailmastaan Ilta-Sanomille.
Lista yli 80-vuotiaista, yhä työskentelevistä kuuluisista elokuvaohjaajista on vakuuttava mutta suhteellisen lyhyt:

Clint Eastwood, 89.

Jean-Luc Godard, 88.

Roman Polanski, 86.

Ridley Scott, 81.

Francis Ford Coppola, 80.

Brittiläinen 83-vuotias elokuvaohjaaja Ken Loach sopii komeasti joukon jatkoksi. Loach on tehnyt omannäköisiään elokuvia säännöllisesti vuoden 1967 draamasta Intohimoleikki lähtien.

Uusin on Kiitos tilauksestasi, jonka tarina paketteja toimittavasta lähetistä ja tämän perheestä käsittelee Loachille tuttua teemaa: työväestön ahdinkoa maailmassa, joka ei tunnu kohtelevan kaikkia – varsinkaan köyhiä – tasapuolisesti.

Loach sanoo, että hänellä ei yli 50-vuotisen työurastaan huolimattakaan ole ollut vaikeuksia ylläpitää luovuuttaan.

– Saan virtaa ihmisistä, joita tapaan, kun etsin elokuviini taustamateriaalia. Monet heistä ovat ruohonjuuritason väkeä, jotka paiskivat töitä ja tekevät juuri niitä asioita, joista elokuvissani kerron, Loach selvittää intoa puhkuen, kun tapaan hänet Cannesin elokuvajuhlien aikana.

– He ovat niitä, jotka nousevat aamuisin ensimmäisenä sängystä ylös mutta joiden työhön ei liity minkäänlaista glamouria. Heitä tavatessani siunailen, että jos minulla on hitunenkaan heidän energiastaan, elokuva ansaitsee tulla tehdyksi.


Paljon Loach on saanutkin tällä energialla aikaan.

Hänen tunnetuimmat filminsä ovat kertoneet tarinoita tavallisista ihmisistä, joiden ääni ei useinkaan kuulu kovin kovaa.

Nimeni on Joe (1998) käsitteli entisen alkoholistin ja virkailijanaisen rakkautta. Enkelten siivussa (2012) brittimiehet tutustuivat viskien saloihin.
Loachin edellinen elokuva I, Daniel Blake (2016) käsitteli myötätuntoisella otteella puusepän taistelua kaupunkinsa sosiaalitoimen jäykkää byrokratiaa vastaan.
Kaikkien edellisten elokuvien käsikirjoittaja on itsekin yli kuusikymppinen Paul Laverty, jonka käsialaa on myös Kiitos tilauksestasi. Kaksikon 14 yhteisestä elokuvasta ensimmäinen, bussikuskin ja nicaragualaisnaisen ystävyydestä kertonut Carlan laulu, valmistui jo 1996.

– Yhteistyömme ei ole niistä ajoista oikeastaan muuttunut. Aloitamme yleensä puhumalla jalkapallosta, ja kaikki muu onkin sitten seurausta siitä, Loach sutkaisee ja virnistää päälle.

Vieressä istuva Laverty myhäilee, mutta kokee parhaaksi hieman täydentää ystävänsä ajatusta.

– Aluksi en tiennyt elokuvanteosta mitään. Mitä vanhempi minusta on tullut, sitä enemmän olen oppinut. Olennaista on, että työmme ovat hyvin erilaiset, ja kohtaamme elokuvaa tehdessä jossain puolivälissä, Laverty hahmottelee.

Laverty sanoo, että kulloinenkin tarina on molemmille heistä tärkeintä.

– Siksi olemme itse itsemme pahimpia kriitikoita. Pakkohan meissä on jotain samaakin olla, muuten yhteistyömme olisi loppunut jo, Laverty miettii.


Uusi elokuva Kiitos tilauksestasi käsittelee työelämän viime vuosien rajua muutosta.

– Kun olin nuori – ja vielä silloinkin kun omat lapseni olivat nuoria – työn saaminen tarkoitti, että elämä oli turvattu loppuelämän ajaksi. Näin ei tietenkään enää ole, ja palkkakin saattaa vaihdella viikosta toiseen, Loach kertoo elokuvan juurista.

Kiitos tilauksestasi käsittelee raakaa nykyaikaa, jossa monet työskentelevät nollasopimuksilla vailla varmuutta tulevasta.

Elokuvassa lähettinä työskentelevä isä Ricky (Kris Hitchen) on sopimuspaperin mukaan itsenäinen yrittäjä, mutta todellisuudessa hän on tiukasti sidoksissa työnantajansa määrittelemiin aikatauluihin.

Paketit on toimitettava tarkasti tiettynä aikana perille. Muuten ei tule palkkaakaan.

Rickyllä ei ole oikeutta lomarahoihin eikä sairaslomiin, ja hän työskentelee 12–13 tuntia päivässä – kantaen myös kaikki yrittäjyyden riskit.

Kyse on Loachin ja Lavertyn mukaan työntekijöiden hyväksikäytöstä. Taustatyön aikana Laverty kuuli monia ällistyttäviä kertomuksia kohtuuttomista työoloista.

– Eräs lähettinä työskennellyt kuski sairasti diabetesta, mutta hän ei työaikataulujen vuoksi ehtinyt lääkärintapaamisiinsa: hän ei pystynyt järjestämään itselleen sijaista, koska hänen ajamansa reitit olivat hyvin monimutkaisia. Joulu työllisti häntä erityisen paljon, ja hän kuoli rasitukseen tammikuun alussa.


Lähetti on Loachin mukaan symboli koko yhteiskunnalle.

– Tätä tilannetta ei voi ylläpitää. Verkkokaupoista tilaaminen tarkoittaa, että jokainen paketti toimitetaan kotiovelle fossiilisten polttoaineiden avulla. Lähetin ahdinko on samalla kuva koko planeettamme ahdingosta, Loach painottaa.

 

Kun avaan sanomalehdestä kuolinilmoitukset ja huomaan, etten ole niissä mukana, tiedän olevani voitolla!

Ohjaajaveteraani tietää itsekin olevansa iäkäs. Siksi hän tekee nykyään elokuvia yksi kerrallaan.

– Ihan niin kuin jalkapallossa, tulevaa on parasta miettiä vain seuraavaan lauantaihin asti.

– Kun avaan sanomalehdestä kuolinilmoitukset ja huomaan, etten ole niissä mukana, tiedän olevani voitolla! 83-vuotias Loach nauraa.

Kiitos tilauksestasi, Suomen ensi-ilta elokuvateattereissa perjantaina 8.11.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt