Alice Cooper, Gene Simmons ja muut julkkikset muistelevat rockin oikukasta isähahmoa: Chuck Berryä verrataan uutuusdokumentissa jopa Elvikseen

Julkaistu:

Tv-lehti
Yle Teemalla nähdään perjantai-iltana uunituore dokumentti Chuck Berrystä, yhdestä rock’n’rollin kiistämättömistä peruskivistä. Lähes yhdeksänkymppiseksi asti esiintynyt legenda kuoli toissa vuonna.
Charles ”Chuck” Berry (1926–2017) ei välttämättä keksinyt rock’n’rollia, mutta modernia populaarimusiikkia ei missään tapauksessa olisi olemassa nykyisissä muodoissaan ilman häntä.

Blueskitaristeilta ja -pianisteilta vaikutteita imenyt Berry nopeutti soiton tempoa ja hoksasi yhtenä ensimmäisistä, että sähkökitaraa voi käyttää kuin lyömäsoitinta. Syntyi rock’n’rollin soittamisen tapa, joka elää tänäkin päivänä. Berryn kitarakuvioita on jäljitelty tuhansissa kappaleissa, kuten Hurriganesin Get Onissa.

 

”Voisi melkein väittää, että Chuck Berry keksi teinin käsitteenä.”

Berryn kappaleiden vaikutus 1950-luvun nuoriin kuulijoihin oli sähköistävä. Berry oli myös teksteissään uraauurtava rockmytologian luoja, originaali tarinaniskijä.

– Voisi melkein väittää, että Chuck Berry keksi teinin käsitteenä, Steven Van Zandt eli Little Steven pohtii Jon Brewerin dokumentissa Chuck Berry (2019).

Se on arvostava läpileikkaus Berryn elämästä ja urasta. Paikoin ehkä liiankin suopea: Berryn toistuvia vaikeuksia viranomaisten kanssa selitetään ajojahdiksi ja maine änkyränä bändinjohtajana kuitataan huvittunein anekdootein.


Toisaalta 69 vuoden ajan rinnalla elänyt vaimo Themetta sekä lapset ja lastenlapset todistavat, että kotona mies oli rakastava aviomies ja isä. Chuck Berry -roolihahmo jäi taakse, tilalle tuli lempeämpi Charles.

Dokumentin tunnetuista haastateltavista antoisimpia on yllättäen Kiss-yhtyeen Gene Simmons, joka antaa väkevät kommentit siitä, miten Amerikan etelävaltioiden sorrettu musta väestö pani alulle lähes kaiken nykyään suositun musiikin, sekä siitä, mikä oli Chuck Berryn merkitys rotuerottelun murtajana ja rockhengen katalysaattorina.


Nuori Chuck Berry oli salskea ja eloisa esiintyjä, joka kirjoitti itse tarttuvat kappaleensa ja osasi pukea sanoiksi myös valkoisten nuorten tuntemukset. Maybellene-hittiä (1955) soittivat sekä mustien että valkoisten radioasemat, ja usein Berryä luultiin äänen perusteella valkoihoiseksi. Useat dj:t ja keikkajärjestäjät käänsivät hänelle selkänsä, kun totuus selvisi. Monet arvioivatkin, että jos Berry todella olisi ollut valkoinen, hän olisi voinut olla vielä suositumpi kuin Elvis.

Chuck Berry, Teema & Fem perjantaina klo 00.30.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt