Uutuuselokuva avaa Leonard Cohenin villejä nuoruusvuosia – valottaa myös miehen railakasta huumeiden käyttöä

Julkaistu:

Dokumentti
Nick Broomfield teki dokumentin vanhasta rakkaudestaan – ja samalla laulaja Leonard Cohenista. – Olin heidän suhteestaan pikemminkin häkeltynyt kuin mustasukkainen, Broomfield tunnustaa.
Laulaja Leonard Cohen kuoli 82-vuotiaana marraskuussa 2016, vain kolme kuukautta myöhemmin kuin norjalainen Marianne Ihlen. Ihlen oli yksi Cohenin monista rakastajista – ja laulajatähden rakkauksista suurin.

Heidän 1960-luvulla Kreikassa alkaneesta ja vuosikymmeniä kestäneestä on-off-suhteestaan kertova lämmin dokumentti Marianne & Leonard: Sanoja rakkaudesta alkaa kappaleella So Long, Marianne, jonka Cohen sävelsi Ihlenille vuonna 1967.

Elokuva päättyy liikuttavaan jäähyväiskirjeeseen, jonka Cohen kirjoitti Ihlenille kesällä 2016, kun tällä oli leukemian takia enää vähän elinaikaa.

– Dokumentin tekeminen taisi olla oma tunnereaktioni heidän kuolemaansa. He vaikuttivat omaan elämääni todella paljon. Tahdoin palata takaisin niihin vuosiin, Nick Broomfield selvittää puhelimessa Ilta-Sanomille.

Ja kun Broomfield puhuu siitä, miten tärkeitä Cohen ja Ihlen hänelle olivat, hän ei tunnu liioittelevan. Elokuva on Broomfieldin rakkaudentunnustus, jonka yhtenä lankana on myös Broomfieldin oma lyhyt rakkaussuhde Ihlenin kanssa.


Broomfield tapasi Ihlenin samassa paikassa kuin Cohenkin: Kreikkaan kuuluvalla Hydran saarella, jota Broomfield kuvaa paratiisiksi – etenkin 1960- ja 1970-luvun vapaan rakkauden aikana. Saarella vietettiin boheemia elämää: rakasteltiin, syötiin ja juovuttiin muustakin kuin rakkaudesta.

– Seurustelimme Hydralla ensin vain muutaman päivän. Kun Marianne muutti Englantiin, suhteemme jatkui kuukausia, Broomfield selventää.
Los Angelesin Santa Monicassa asuva, alun perin brittiläissyntyinen Broomfield on dokumenttiohjaajien joukossa julkkis, jonka elokuvat ovat usein herättäneet voimakkaita tunnereaktioita juuri omakohtaisuutensa takia.

Tunnetuimpia ovat hänen elokuvansa muusikko Kurt Cobainin kuolemasta, kaksi dokumenttia sarjamurhaaja Aileen Wuornosista, Grim Sleeperinä tunnetusta sarjamurhaaja Lonnie David Franklin Jr.:sta sekä viimeksi valmistunut Whitney: Can I Be Me (2017) laulaja Whitney Houstonista.


Niiden traagisuuden rinnalla Marianne & Leonard kulkee toisen äärilaidan tunnelmissa: se on täynnä valoa ja toivoa. Cohenin ja Ihlenin lähipiirin haastattelut ja Broomfieldin omat muistelut toivat pintaan silti myös nurjia puolia Hydran boheemista elämästä.

Ihlenin pienen pojan Axelin lisäksi Cohenin ystäviin kuului saarella isojakin perheitä. Aikuisten vapaan elämän kääntöpuolena oli, että lapsille ei aina riittänyt tarpeeksi huomiota.

Dokumentissa Broomfield kuvaa avoimesti myös Cohenin huumeidenkäyttöä, johon saarella kuului ainakin amfetamiini.

– Osa siitä oli hänelle ehkäpä itselääkitystä. Leonard kärsi ilmiselvästi masennuksesta, jota oli hänen suvussaan. Masennus vaivasi häntä vanhalle iälle asti, kunnes hän yhtäkkiä pääsi siitä eroon, Broomfield kuvailee.

Laulajalegenda teki Broomfieldiin kuitenkin vaikutuksen etenkin kurinalaisuudellaan.

– Ymmärsin elokuvaa tehdessäni, miten uskomattoman korrektisti Leonard pyrki aina käyttäytymään. Missään filmipätkässä en koskaan nähnyt hänen menettäneen malttiaan tai olleen kenellekään töykeä. Ihailin sitä piirrettä hänessä suunnattomasti.

Esimerkkinä on elokuvan kohtaus, jossa Cohen on kiertueella, eikä salin äänentoisto toimi kunnolla.

– Hän oli silloin selvästi epätoivoinen, mutta raivostumisen sijaan hän säilytti arvokkuutensa ja anoi pettyneen yleisön puolesta, että saliääni saataisiin kuntoon. Hän oli prima donnan täysi vastakohta.


Olitko koskaan mustasukkainen Cohenin ja Ihlenin suhteesta?

– En ollut, Leonard oli niin täysin eri tasolla kuin minä. Leonard ja Marianne olivat Hydran vuosina kolmekymppisiä, ja minä olin kaksikymppinen nulikka, Broomfield naurahtaa.

Sen sijaan kaksikko avasi Broomfieldille kokonaan uuden maailman.

– Olin pikemminkin häkeltynyt kuin mustasukkainen. Tunsin suurta kunnioitusta Leonardia kohtaan.

– Englannissa Marianne tutustutti minut moniin taiteilijoihin ja laulajiin. Hän kokeili sekä skientologiaa että buddhalaisuutta. Se oli uskomatonta mutta myös hengästyttävää aikaa, mutta ihan eri tavalla kuin nykyinen kiihkeä aikamme, Broomfield vertaa.

Juuri Ihlen rohkaisi ja kannusti yliopistossa opiskelevaa nuorta Broomfieldiä ryhtymään elokuvantekijäksi. Ensimmäisessä elokuvassaan Who Cares? (1971) hän kuvasi työväenyhteisöjä ja niiden rapistumista.

Protestiliikkeet olivat tuolloin voimissaan, ja yliopistolla osoitettiin mieltä muun muassa Vietnamin sotaa ja kapitalismia vastaan.

– Marianne ja Leonard olivat kokonaisen toisenlaisen elämisen tavan etujoukoissa, ja minulle he edustivat sitä aina myöhemminkin.


Marianne & Leonard: Sanoja rakkaudesta, Suomen ensi-ilta perjantaina 11.10.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt