Tottumiskysymys-elokuva iskee #metoo-ajan ytimeen – ”Elokuva, joka jää askarruttamaan mieltä pitkäksi aikaa”

Julkaistu:

Tottumiskysymys
Perjantaina ensi-iltansa saanut Tottumiskysymys ei ole ainoastaan poikkeuksellinen suomalainen elokuva. Se on poikkeuksellinen, kenties jopa ainutlaatuinen, elokuva myös kansainvälisesti, kirjoittaa elokuvakriitikko Tarmo Poussu.
En tiedä, onko missään päin maailmaa tehty toista pitkää näytelmäelokuvaa seitsemän eri ohjaajan yhteistyönä. Jos on, niin ei ainakaan seitsemän naisohjaajan toimesta.

Tottumiskysymyksen pohjana on naistekijöiden 11-osainen lyhytelokuvien sarja yleisotsikolla Yksittäistapaus. Sen kuudesta lyhytelokuvasta Kirsikka Saari ja Elli Toivoniemi muokkasivat yhteistyössä alkuperäisten tekijöiden kanssa pitkän elokuvan, joka kertoo lomittain kuusi eri tarinaa.

Kiinnostavaksi Tottumiskysymystä ei kuitenkaan tee sen erikoinen syntyprosessi, vaan sen ajan hermoon iskevä ja jokaista naiskatsojaa takuulla puhutteleva sisältö. Sen tarinat iskevät suoraan #metoo -ajan ytimeen, mutta älykkäästi ja sävykkäästi, kärjistyksiä ja yksinkertaistavaa mustavalkoisuutta välttäen.


Elokuvan tarinat ovat paljastavia juuri arkisuudessaan. Teinityttö (Pinja Sanaksenaho) joutuu bussissa kahden nuorukaisen häiriköimäksi. Firman juhlat saavat kiusallisen käänteen, kun naistyöntekijä kertoo johtajan tökeröstä käytöksestä. Nuori nainen (Suvi Blick) saa kotibileiden päätteeksi tunkeilevan yövieraan.

Krista Kosonen esittää Portugalissa miehensä (Eero Ritala) kanssa lomailevaa naista, jota tuntematon ohikulkija kouraisee takapuolesta. Anna Paavilaisen Play Rape -näytelmään pohjautuvassa episodissa nuori naisnäyttelijä (Julia Lappalainen) huomaa joutuvansa aina esittämään uhrin osaa.

Vakavaa väkivaltaa elokuvassa sivuaa vain Miia Tervon kirjoittama ja ohjaama osuus, jossa aloitteleva lakimies (Johannes Holopainen) saa hoidettavakseen raiskausjutun käsittelyn. Se on myös elokuvan tarinoista ainoa, jonka päähenkilö on mies.

Monesta yksittäistapauksesta rakentuu vastaansanomaton kuva maailmasta, jossa naisen kehoa, tahtoa ja itsemääräämisoikeutta ei kunnioiteta samalla tavalla kuin miehen. Jokainen katsoja – sukupuolesta riippumatta – tunnistaa omasta elämästään ainakin joitain elokuvassa kuvattavia tilanteita.

Tottumiskysymys onkin elokuva, joka jää askarruttamaan mieltä pitkäksi aikaa. Ehkä ensi kerralla tuollaisen tilanteen tunnistaessani voisin käyttäytyä toisin?

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt