Kommentti: Suursatsaus Huuma oli todellinen pettymys – tämä kaikki meni lauantaina pieleen

Julkaistu:

Kommentti
– Ohjelma on käsikirjoitettu sen mukaan, mitä tuotesijoittelua milloinkin pitää harrastaa. Milloin jaetaan tuhannen euron arvoisia kylpylälahjakortteja, milloin kalliita matkalahjakortteja, kirjoittaa Ilta-Sanomien toimittaja Katri Utula.
Lauantai-illan Huumaa tai sitten ei.

473 000 ihmistä todisti lauantaina ohjelmaa, joka oli kaikkea muuta kuin mitä lauantai-illan prime time -ohjelmalta odottaisi.

Aiemmin samalla paikalla loistanut Putous nauratti niin aikuisia kuin lapsia, ja tällä kertaa tuntui, ettei ohjelma naurattanut tai edes ilahduttanut kumpaakaan.

Kanava oli mennä vaihtoon jo monta kertaa, ja itse asiassa menikin, sillä jo alussa nähty tarina rakkaudentunnustuksia vaille jääneestä vaimosta jäi yrityksistä huolimatta kylmäksi.

Jenni Kokander yritti valmentaa tunteistaan heikosti puhuvasta tavismiehestä rakkautta julistavaa adonista. Se ei vain toiminut, koska Jennin rooli oli jossain näyttelijänroolin ja Jennin itsensä välimaastossa. Käsikirjoitus ontui pahasti.

Tehdään heti selväksi, että pidän kovasti niin Jennistä kuin ohjelman muista vetäjistä Ernest Lawsonista ja Roope Salmisesta tv:ssä – kaikki ovat loistavia esiintyjiä. Eivätkä he nytkään huonoja olleet – päinvastoin.

Mutta itse ohjelma ei vain toimi, ja siitä syystä myös juontajat eivät pääse täysin oikeuksiinsa.

Ohjelma on käsikirjoitettu sen mukaan, mitä tuotesijoittelua milloinkin pitää harrastaa. Milloin jaetaan tuhannen euron arvoisia kylpylälahjakortteja, milloin kalliita matkalahjakortteja.


Ja kaikkea jaetaan tuosta vain, ilman minkäänlaista selitystä millekään, että kuka niitä saa ja miksi.

Katsojat eivät ehdi edes juttuun mukaan eivätkä pääse millään muotoa samaistumaan ihmisiin, joille lahjakortit on tarkoitettu.

Koko homma tuntuu vain rahan tuhlaukselta, vaikka tarkoitus on kai tarjota ihmisille pala arjen luksusta.


Ja vielä lopuksi yksi kisaaja saa mukaansa aivan järjettömän määrän tavaraa, jos tietää, kuka juontaa Love Island Suomi -ohjelman.

Näkemäni perusteella haluaisin itsekin istua joka lauantai Huuman katsomossa. Ties mitä kaikkea sieltä lähtisi mukaan.

Ohjelma perustui kaupallisiin yhteistöihin, ei briljanttiin käsikirjoitukseen ja tv-katsojien viihdyttämiseen.

Uskon, että paikalla ollut yleisö nautti kaikesta, mutta 473 000 katsojaa ei saanut ohjelmasta irti muuta kuin Jukka Hildénin kohelluksen.

Miksi tämä ohjelma on tehty? Ja kenelle?

Ihmisille, jotka haluavat katsoa, kun kymmenen tuntematonta ihmistä studiossa saa itselleen kaiken maailman lahjakortteja?

Enpä ole moista ennen nähnyt. Myös ystäväpiirini kommentoi ohjelmaa heti tuoreeltaan sanoilla ”päälleliimattua, muka-hauskaa”.

Ohjelma oli vain hämmentävä sekoitus tuotesijoittelua, talk show’ta ja musiikkiohjelmaa. Kaikki tuntui liian sekavalta.

Olisin oikeasti toivonut, että ohjelma olisi toiminut, sillä kaikki juontajat ovat myös lapseni lempityyppejä.

Ja varmasti olisivat myös Pikku-Erkku ja Pikku-Roope, mikäli he saavat jatkossa lisää ruutuaikaa.


Edes lapsi ei ainakaan aloitusjaksossa jaksanut kiinnostua ohjelmasta pätkän vertaa, ja se oli kaikkein huolestuttavinta.

Tämä ei siis toimi lauantai-illan kaivattuna perheohjelmana, ellei muutoksia tehdä hyvinkin nopeasti.

Pelkät hyvät vieraat eivät tee tästä vielä koko perhettä kiinnostavaa, mutta tiedä sitten, mikä tekee, koska ei ole hahmokilpailun voittanutta.

Yritän vielä antaa toisen mahdollisuuden, koska luotan siihen, että lauantaista on jo opiksi otettu.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt