Kommentti: Nyt iski totaalinen ohjelmaähky! Miksi kaikki parhaat tv-sarjat sullottiin samalle syksylle? Lopputulos ei palvele ketään

Julkaistu:

Kommentti
– Suurin ongelmani on se, että haluan olla perillä kaikesta, mistä kahvipöydissä puhutaan. Mistä minä nyt tiedän, mitä katsoa, etten putoa täysin kelkasta? kysyy Ilta-Sanomien toimittaja Katri Utula.
Olen aloittanut jokaisen syksyn huokailemalla, että mitähän tästä nyt taas tulee, kun tv:stä alkaa niin paljon hyviä ohjelmia.

Huokailu on sinänsä ollut ihan positiivista, sillä positiivinen ongelmahan se on, jos tv:ssä on paljon kiinnostavaa katsottavaa.

Tänä syksynä huokailen entistä kovemmin. En muista tällaista syksyä, jolloin kanavat olisivat satsanneet kaikkensa syksyn ohjelmistoon.

Päällekkäisyyksiltä ei voi välttyä enää mitenkään, eikä kellään voi olla aikaa istua kaikkia iltoja tv:n ääressä. Valintoja on siis tehtävä rankalla kädellä.

Otetaan pari esimerkkiä.

Satun itse olemaan suuri viihdeohjelmien ja etenkin sellaisten reality-ohjelmien ystävä, joissa käsitellään koukuttavasti ihmissuhteiden kiemuroita.

No, jos haluaisin katsoa esimerkiksi Love Island Suomea ja Big Brother Suomen päivittäisiä koostelähetyksiä, niin onnea vaan minulle. Kumpikin kun tulee joka ilta samaan aikaan ja jommasta kummasta joutuu väkisinkin nipistämään.


Lopputulos on se, etten ole enää perillä kummastakaan.

Pysyn BB:stä kartalla lähinnä seuraamalla Instagramista Krisun eli Kristianin ilmeistä tehtyjä hupaisia meemejä, Villen uskontodialogia, Tarinan tarinoita ja Jukan ja Eeviksen petipuuhia.

Some on osoittautunut ainakin BB:n kohdalla pelastukseksi.

Ihmissuhteita käsittelevä lempiohjelmani on ehdottomasti tiistaisin nähtävä Ensitreffit alttarilla, ja sen katsomisesta en luovu ennen maailmanloppua.

(Se tulee tietenkin samaan aikaan kuin toiset ihmissuhdeohjelmat Love Island ja Big Brother).

Menin myös vilkaisemaan maanantaina nähtävää Maajussille morsian -ohjelmaa, ja rakastuin heti Lauriin, Arttuun, Juhoon ja vähän Joukoonkin, vaikka hän vaikuttikin vähän määräilevältä ja tiukkapipoiselta.


Ihania maajusseja ja morsianehdokkaita vailla rakkautta – ja miten upean avoimia ja tunteistaan puhuvia miehiä. Tätäkin on siis pakko katsoa. Mutta millä ajalla!?

Sunnuntaina alkaa todella kovalla kattauksella varustettu Tanssii tähtien kanssa, joka tulee täsmälleen samaan aikaan kuin toinen suosikkini, Selviytyjät Suomi.


Tähän päällekkäisyysongelmaan en ole keksinyt vielä minkäänlaista ratkaisua.

Jossakin välissä pitäisi katsoa myös kaikkien aikojen artistikattauksella varustettua Vain elämää -tykitystä ja samanaikaisesti perjantai-illoissa nähtävää Sohvaperunat-analysointia.


Keskiviikkoisin puolestaan esitetään yhtaikaa uutuusohjelmat Suurin pudottaja Suomi ja Duudsonit: Päällikkö ja heti perään hurja meriseikkailu Atlantin yli.

Seuraavaksi alkaa lauantai-illan Huuma ja ovella kolkuttelevat myös jo Tuttu Juttu Show, Temptation Island Suomi ja Yökylässä Maria Veitola.

Ja tässä on vasta pieni murto-osa syksyn ohjelmista – ulkomaisista ohjelmista ja leffoista puhumattakaan.

Suoratoistopalveluja en uskalla edes mainita, vaan huokaisen syvään.

Maksan kahdesta eri palvelusta kuukausimaksua, saan jatkuvasti suosituksia huippusarjoista, enkä yksinkertaisesti löydä aikaa niiden katsomiseen – tai edes osaa päättää, mitä katsoa, kun tarjontaa on niin tolkuttomasti.

Varmasti perinteiset tv-kanavat pyrkivät valtavalla ohjelmatarjonnallaan juuri siihen, että lopettaisin kaikki suoratoistopalvelut. Yritystä ainakin on.

Mutta samanaikaisesti fakta on se, että myös kaikki perinteisen tv:n mainiot dokumentit ja tärkeät A-studiokeskustelut jäävät tätä menoa auttamatta katsomatta, kun ”sivistän” itseäni kaikella ”tärkeällä” – ja jatkuvalla viihteen ylitarjonnalla.


Toki pidän kaikkia ohjelmia tasaisesti yhtä tärkeinä, koska pitkien työpäivien jälkeen parasta nollausta on katsoa jotain, jossa ei vaadita sen kummempaa aivokapasiteettia.

Mutta mikä on kaiken tämän lopputulema? Sillekin lienee hyvin kuvaava sana: ohjelmaähky.

Se kuvastaa parhaiten tämänhetkistä olotilaani. Kesän jälkeen kun pitäisi ehtiä myös harrastuksiin ja viettää jonkinasteista sosiaalista elämääkin sohvalla kököttämisen sijaan.

Mutta suurin ongelmani on se, että haluan olla perillä kaikesta, mistä kahvipöydissä puhutaan.

Mistä minä nyt tiedän, mitä katsoa, etten putoa täysin kelkasta?

Ja ketä tällainen taktiikka palvelee, että sullotaan kaikki hyvät ohjelmat samaan syksyyn ja vielä samoille kellonajoille? Ei mielestäni ketään. Ei kanavia, ei mainostajia, ei katsojia.

Katsojat kääntävät kanavaa heti, kun mainokset alkavat pyöriä, koska toisella kanavalla on menossa jotain yhtä mehevää ja kiinnostavaa.

Eikä kaikille ohjelmille riitä mitenkään katsojia – ei edes hyville, jos vastassa on joku vielä kovempi ohjelma.


Aiemmin odotin ohjelmia innolla, mutta nyt lähes tulkoon jo aikataulutan kalenteria, jotta ehdin nähdä kaiken tai kaikesta edes osan.

Onko ratkaisu siis lopettaa suosiolla joka toisen ohjelman seuraaminen vai yrittää katsoa kaikkea vähän ja tulla vain entistä ahdistuneemmaksi?

Näinhän tämä ei voi jatkua, että tv-ohjelmat, jotka ennen aiheuttivat nautintoa ja leppoisaa illanviettoa, aiheuttavat nyt kilpajuoksua, kanavasurffailua ja ahdistusta siitä, että jään auttamatta paitsi monesta tilanteesta ja tapahtumasta, josta muut sitten kahvipöydissä puhuvat.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt