Matti Rönkä tapasi lastenkodissa CP-vammaisen pojan ja hänen elämänsä muuttui kertaheitolla – tällainen on 60 vuotta täyttävän uutisankkurin tarina

Julkaistu:

uutisankkuri
60 vuotta täyttävästä Matti Röngästä tuli uutisankkuri, kun hän ei halunnut olla enää pomona. Kansan suosikiksi hän nousi myös kirjailijana, mutta ei suinkaan televisiotunnettavuutensa takia.
Matti Rönkä saapuu tapaamiseen pyörällä. 60 vuotta ensi maanantaina täyttävä uutisankkuri on edelleen niin kova urheilumies, etteivät pienet fillarointimatkat tunnu missään. Mutta entisessä vedossa hän ei mielestään ole pelikentillä.

– Suorituskyky heikkenee ja vanhat urheiluvammat vaivaavat, Rönkä harmittelee ikääntymisen vaikutusta.

Rönkä on lohduttautunut sillä, että muutokset eivät tapahdu hetkessä. Hän tuskin vaikuttaa eri mieheltä 60-vuotiaana.

– Mutta onhan tämä vähän järkyttävää, Rönkä toteaa naureskellen.

Kun Matti Rönkä aloitti työt Ylen televisiouutisissa, hän oli kolmekymppinen. Nyt hän on senioriankkuri, jonka työkavereista monet ovat huomattavasti nuorempia.

– Etuoikeus on, että saan olla uutistyössä eri-ikäisten kanssa. Siinä joutuu kyseenalaistamaan itsensä, olemaan ajassa mukana. Kaikki ei todellakaan ollut ennen paremmin, Rönkä tuumaa.

Eläköitymistään Rönkä ei ole vielä suunnitellut, sillä parempi keskittyä nykyhetkeen.

– En aio venyttää toimittajan töitä yli eläkeiän, mutta kirjojen parissa jatkan sitten aktiivisesti, hän kertoo.

Rönkä aikoo juhlia syntymäpäiväänsä, mitä hän ei ole yleensä tehnyt mitenkään isommin.

– Parempi juhlia elossa, hän toteaa.


Loka- ja marraskuun Rönkä on lomalla uutisankkurin työstään. Sen mahdollistaa taiteilija-apuraha. Vielä hän ei tiedä, mistä aiheesta hän tekee seuraavan romaaninsa, mutta ehkä se kirkastuu.

Mutta muistellaanpa Matti Röngän elämää taaksepäin.

1960- JA 1970-LUKU

Matti Rönkä syntyi rintamamiestalon kammarissa Kuusjärven kirkonkylässä, mikä on nykyisin Outokumpua. Kaksilapsisessa perheessä elämä oli vaatimatonta, mutta turvallista.

– Olen kliseinen jälleenrakentamissukupolven kasvatti. Vanhemmat pitivät tärkeänä, että lapset saavat koulutusta.

– Koulussa olin tasaisen hyvä, en mikään erityislahjakkuus. Lukiossa aloin miettiä toimittajan töitä. Rahan perässä juokseminen tuntui vieraalta ajatukselta.

Eniten Matti Röngän lapsuuteen vaikutti isän kuolema. Hänen isänsä kuoli syöpään, kun hän oli juuri täyttänyt 13 vuotta.

– Tiedostin, että äidillä on surua, joten halusin elää niin, ettei minusta tulisi lisää huolia. Isän kuolemasta huolimatta lapsuuteni jatkui turvallisena. Tilanteeseen vain jotenkin sopeuduttiin.

– Isän sairaus kesti pitkään, oli selvää, ettei hän toivu. Oli se silti rankka juttu. Myöhemmin olen miettinyt, etten ehtinyt saada aikuisen miehen mallia, enkä kysellä isältä asioista.


1980-LUKU

Vuonna 1979 Rönkä alkoi opiskella valtiotieteitä Helsingissä. Hän opiskeli myös Helsingin Sanomien toimittajakoulussa, jonne oli vaikea päästä. Rönkä tietää, että puolet heidän kurssilaisista on julkaissut myöhemmin kauno- tai tietokirjallisuutta, esimerkiksi Jari Tervo.

1980-luvulla Rönkä oli Hesarin urheilutoimittajana, Radio Ykkösessä, Insinööriuutisissa ja MTV: ssä sijaisankkurina.

– Töitä oli siihen aikaan paljon tarjolla. 1980-luku oli puuhakasta aikaa: tein töitä, suoritin yliopisto-opinnot loppuun, perustin perheen, asuntokin ostettiin.

Matti Rönkä avioitui toimittaja Suvi Aholan kanssa 1986. Heidän esikoisensa Otto syntyi 1987, Reetta-tytär syntyi 1989. Molemmat ovat tehneet toimittajan töitä.

Rönkä muistaa 80-luvun myös yleisesti valoisana aikana. Tuntui kuin mikä vain olisi mahdollista toisin kuin oli 1970-luvulla.

– 80-lukua leimasi Kekkosen jälkeinen avautuminen: oltiin avoimempia ja rohkeampia.


1990-LUKU

Oli vuosi 1990, kun Matti Rönkä aloitti Ylen tv-uutisissa uutispäällikkönä. Ruudussa häntä ei silloin näkynyt, vaikka nyt tuntuu siltä kuin hän olisi ollut aina olohuoneessamme.

– Taloon oli palkattu paljon nuoria, joten pomokuntaankin haluttiin nuori. Se oli eräänlaista kapellimestarin hommaa.

– Työ oli siihen aikaan tietyllä tavalla romanttisen jännittävää. Oli paljon toimittajia, jotka olivat aidosti kiinnostuneita journalismista.

– Osasin kai olla sopivalla tavalla utelias ja muita kunnioittava. Olin tuohon aikaan varmasti pomona mukavimmillani, Rönkä naurahtaa muistellessaan uransa alkuvaihetta Ylessä.

1997 perheeseen tuli kolmas lapsi, kun Rönkä adoptoi puolisonsa kanssa Ilja-pojan venäläisestä lastenkodista. CP-vammaisen pojan adoptointi herätti hänessä aluksi epäröintiä, mutta Ilja sulatti isänsä sydämen ensitapaamisella.

– Piti puntaroida, miten jaksaa huolehtia hänestä. Kun lastenkodissa eteemme talutettiin akryylineuleeseen puettu ontuva poika, jolla oli positiivinen ja kirkas katse, epäröintiä ei enää ollut. Se oli iso ja positiivinen valinta, Rönkä kertoo.


Sen Rönkä tietää, että tämän päivän työelämästä Iljan kaltaisten vammaisten on vaikea löytää paikkaansa, sillä he tarvitsevat työhönsä ohjausta, mihin ei ole yleensä aikaa.

Estonian uppoaminen 1994 oli Röngän uutispäällikön uralla ensimmäinen katastrofiuutinen, joka kosketti syvältä.

– Usein toimituksessa vitsaillaan, mutta silloin oli ihan hiljaista.

Myös tsunami, kouluammuskelut ja Neuvostoliiton hajoaminen ovat olleet hänelle erityisen koskettavia uutisia.

– Usein ollaan oltu todistamassa maailmanhistorian murroksia, joiden merkittävyyttä ei vielä sillä hetkellä ymmärretä. Nyt kummastuttaa vihan ilmapiiri...

2000-LUKU

Vuosituhannen alkaessa Rönkä alkoi miettiä, haluaako hän olla enää pomo. Samaan aikaan vanhemmat ruutukasvot, esimerkiksi Arvi Lind, alkoivat eläköityä, joten yli nelikymppiselle uutisankkurille oli tarvetta.

– Oli näkyvissä muutoksia ja saneerauksia. Puntaroin haluanko ja jaksanko olla pomo ikävinä aikoina.

Matti Rönkä teki ratkaisunsa ja siirtyi uutisankkuriksi. Aluksi hän teki edelleen myös esimiehen töitä.

– Uutislähetystä pitää aina vähän jännittää. Parhaan vireystason saa, kun viime hetkellä tulee joku uutinen.


Jännitätkö, että alkaa yskittää tai sanat menevät solmuun?

– En. Kun suunsa avaa, kyllä sieltä puhetta tulee ja ihan ehjiä lauseita.

2002 julkaistiin Röngän esikoisromaani Tappajan näköinen mies, joka aloitti Viktor Kärpästä kertovan rikosromaanisarjan. Palaute oli hyvää, joten Rönkä jatkoi kirjojen tekemistä.

– Kolmen ensimmäisen kirjani myynti oli vähäinen. Myynti ponnahti, kun ulkomailta alkoi tulla palkintoja. Tunnettavuuteni televisiosta ei todellakaan siivittänyt myyntiä. Lukeva yleisö osaa pitää eri roolit erillään.

Viktor Kärppä -romaaneja on myyty yli 20 maahan. Erityisen innostuneita Röngän kirjoista ovat saksalaiset. Hän on saanut Saksasta myös kirjallisuuspalkintoja.

– Onhan se hauska ajatus, että kirjojani luetaan myös esimerkiksi Albaniassa, Rönkä tuumaa.

2000-luku oli Röngälle varsinaista palkintojen aikaa. 2006 hän sai Vuoden johtolanka -palkinnon, 2007 Lasiavain-palkinnon parhaasta pohjoismaisesta dekkarista ja 2009 Kalle Päätalo -palkinnon.

Lasten aikuistumisessa oli Röngälle ”omat vaikeat hetkensä”, mutta sekin vaihe meni ohitse.

– Kirjoittaminen antoi lisäbonusta elämään, kun lapset alkoivat aikuistua.


2010-LUKU

Viimeisen 10 vuoden aikana Matti Rönkä on kokenut muutoksia henkilökohtaisessa elämässään. Avioero hänelle tuli 2011.

– Henkilökohtaiset myllerrykset olivat raskaita, mutta kaikesta ollaan selvitty – minä itse ja muut. Mutta ei sitä viisaammaksi tai aikuisemmaksi muuttunut, Rönkä hymähtää.

Rönkä on seurustellut useita vuosia ohjaaja Johanna Vuoksenmaan kanssa. Mutta turha kuvitella, että hän alkaisi ruotia parisuhdettaan julkisesti.

– Molemmilla on omat asunnot, mutta paljon tehdään yhdessä, Rönkä kertoo.

2013 Rönkä kertoi lopettavansa Viktor Kärppä -dekkarisarjansa. 2015 julkaistiin hänen Eino-romaaninsa. 2017 tuli Yyteet-romaani.

Ratkaisujaan voi onneksi joskus perua: elokuussa julkaistiin Viktor Kärpästä kertova rikosromaani Uskottu mies. Sitä Rönkä ei tiedä, milloin hän taas kirjoittaa Kärpästä.

– Uskotussa miehessä peilaan omia havaintojani ja tuntemuksiani ikääntymisestä.

Kärppä täyttää kirjassa tosin vasta 50 vuotta. Mutta hänelläkin ovat polvet kipeinä, kuten kirjailijallakin.

Matti Rönkä pitää edelleen uutisankkurin työstään, mutta ei se aina ole ollut herkkua.

– On minulla ollut vaikeitakin kausia. Kaikkia uudistuksia ei ole ollut helppo hyväksyä, hän kertoo.


Isoja mokia Rönkä ei ole urallaan tehnyt. Kerran hän piirteli uutislähetyksen aikana edessään olevaan paperiin ihmishahmon balettiuutisen inspiroimana. Siitähän kohu nousi: Matti Rönkä piirtelee kesken uutislähetyksen! Piirroksessa oltiin näkevinään jopa seksuaalisuutta.

Rönkä paljasti piirrelleensä usein uutislähetyksen aikana. Hänen ”taiteensa” ei vain ollut osunut ennen kameraan.

– Eivät ne paperit nyt niin pyhiä ole, etteikö niihin voisi piirrellä, Rönkä hymähtää.

Uutisankkurin itsetuntoa ei hivele se, että hän on kuuluisa. Tunnettavuus on hänelle vain yksi työhön liittyvä seikka, eikä aina kiva.

– Kotinurkillani Pohjois-Helsingissä kuljen verkkareissa, eikä urheilukavereideni seurassa tosiaankaan leijuta, Rönkä naurahtaa.

Rönkä arvelee, että vuodet ovat hionneet joitakin luonteenpiirteitä, mutta jotkut ovat vain korostuneet.

– Ilon ja melankolian vaihtelua, Rönkä kuvaa sitä itseään, joka ei ruudussa näy.