Muistatko kohutun Rauta-aika-sarjan? Aikansa tv-tapaus oli täynnä nuoria näyttelijöitä, jotka nousivat myöhemmin Suomen eturivin tähdiksi

Julkaistu:

Rauta-aika oli 1980-luvun puhuttu, kohuttu ja palkittu tv-tapaus. Aika-ajoin se vaikutti sekavalta, ja tähän on omat syynsä. Nyt sen voi nähdä Yle Areenassa.
Seppä Ilmari takoo kuolleen vaimonsa tilalle itselleen naisen kullasta. Uhmakas Jouko häviää miehisen taiston Väinölle ja lupaa siskonsa Ainon tälle tietäjäukolle. Aino tekee oman ratkaisunsa hukuttautumalla.

Myöhemmin lähdetään kosimaan Pohjolaan, jossa Louhi lyö pöytään tiukat vaatimukset. Tuomisina pitää olla Ilmarin takoma ihmekone Sampo. Lemminki ammutaan Tuonelan virralla, josta äiti lähtee häntä etsimään. Seuraa kostoa sekä sotaa, ja Sampo putoaa lopulta mereen.

Tuttua – Kalevalasta tietenkin. Mutta käsikirjoittaja Paavo Haavikon (1931–2008) mukaan tekijät eivät saaneet verrata Rauta-aikaa Kalevalaan.

– Unohda Kalevala, sen sankarit, sanat, sanomukset, unohda mitä heistä olet kuullut, kuvat jotka olet nähnyt, Yle kertoo käsikirjoittajan jyrisseen.


Kalle Holmberg (1939–2016) puolestaan luonnehti neljä vuotta ohjaamaansa teosta Ylen mukaan tähän tyyliin: ”Pääosassa ovat ihmisten väliset suhteet, päähenkilöiden tunteet, pyrkimykset, päämäärät, saamattomuudet ja onnettomuudet.”

Rauta-aika oli valmistuessaan 1982 Suomen tv:n suurin ja kallein satsaus. Musiikin sävelsi Aulis Sallinen, dramaturgina oli Ritva Holmberg (1944– 2014) ja lavastajana Ensio Suominen (1934–2003).

Näyttelijöinä oli tunnettuja nimiä, kuten Esko Salminen ja Kristiina Halkola sekä nuorista muun muassa Lena Meriläinen, Kari Heiskanen ja Sara Paavolainen.


Nyt Rauta-aika nähdään Yle Areenassa (tiistaina 18.6. alkaen), kun ohjaajan syntymästä on kulunut 80 vuotta.

Suomalaisilla oli kansalliseepoksestamme Kalevalasta monenlaisia mielikuvia, joten vertailua ei voinut välttää, kun Rauta-aika ensimmäisen kerran esitettiin TV2:ssa.

Sarja herätti kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan. Väinö (Kalevi Kahra), Ilmari (Vesa-Matti Loiri) ja Louhi (Kristiina Halkola) eivät muistuttaneet monien rakastamia, Akseli Gallen-Kallelan (1865–1931) maalauksista tuttuja hahmoja. Ihmeellinen Sampo-myllykin oli pelkkä rahaa lyövä kone.

Holmbergilta vei 30 vuotta olla sujut sarjan vastaanoton kanssa.

– Se satutti hirveän paljon. Nyt jo siunaan Rauta-aikaa, sillä vaikka työ on minulle vain yksi muiden joukossa, se aloitti elämässäni merkittävän muutosprosessin. Sitä ennen ymmärsin vain nöyryytyksen, en nöyryyttä, ohjaaja kertoi Helsingin Sanomille 2014.


Sarja keräsi pystejä, ja sen kolmas osa palkittiin vuoden parhaana draamana Prix Italialla 1983. Teos myytiin yli 20 maahan.

Suursatsaus tai ei, Rauta-aika tuntui paikoin hajanaiselta ja kömpelöltäkin. Kalle Holmberg luonnehti HS:n haastattelussa 2014, että hän rimpuili lavastajan rakentaman spektaakkelin ja käsikirjoittajan tiiviimmän ilmaisun välissä.

Kun Paavo Haavikolta odotettiin käsikirjoitusta, työryhmä improvisoi etsiessään kuvauspaikkoja.


Kuvauksia tehtiin kokonaisuutta hahmottamatta käsikirjoituksen valmistuttuakin. Työehtosopimukset aiheuttivat lakkoja, eivätkä säätkään suosineet.

– Ylen toiminta oli vielä siinä vaiheessa amatöörimäistä, minkä ymmärrän nyt, toisin kuin silloin. Itse olin kärsimätön ja elokuvantekijänä kokematon. Kiukuttelin. Tehtävä tuntui isolta ja pelottavalta, ohjasin kauhun kyhmyt sydänalassa, niin kuin myöhemmin kirjoitinkin, Holmberg kertoi HS:lle.


Juttua muokattu 17.6. kello 12:08: päivitetty kuvateksteihin roolitietoja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt