Liana Kaarinan tyttärentytär, 29, etsi Israelista kaksoiselämää elänyttä isäänsä – pian alkoi tuntua, ettei häntä ollut lainkaan olemassa: lopussa odotti yllätys

rac

Julkaistu:

Israelilaissyntyinen Liana etsi isäänsä Kadonneen jäljillä -sarjassa toivoen, että saisi vastauksia kysymyksiinsä.
Helsinkiläinen Liana, 29, etsi tiistain Kadonneen jäljillä -jaksossa israelilaista isäänsä, josta hänellä ei ollut mitään muistikuvia. Liana syntyi Israelissa, muutti 4-vuotiaana Suomeen ja kasvoi Helsingissä. Hän tapasi isänsä viimeksi aivan pienenä lapsena ja hänen ainoat muistot tästä ovat vanha vyö, nippu valokuvia ja yksi lyhyt video.

Lianna kertoi Kadonneen jäljillä -ohjelmassa, ettei hän kokenut jäävänsä mistään paitsi, vaikka kasvoi ilman isää. Oman lapsen myötä hän alkoi kuitenkin haaveilla, että löytäisi isänsä ja voisi tutustua tähän.

– Vasta parikymppisenä on tullut sellainen olo, että missä se mun toinen puoli on. Ja olen aina halunnut isoveljen ja mulla kuulemma pitäisi olla sellaisia, Lianna kertoi sarjassa.

Liana tiesi David-isänsä koko nimen, tämän kahden pojan nimet sekä sen, että isä oli työskennellyt ratsupoliisina ja taksikuskina Jerusalemissa. David tapasi Lianan äidin Israelissa, kun poliisit turvasivat tätä. Pian Lianan äiti oli raskaana.

Odotusaikana Lianan äidille kuitenkin selvisi, että Davidilla olikin jo perhe toisaalla. Lopulta David valitsi toisen perheensä eikä Liana nähnyt häntä enää koskaan.

Lianan syntymätodistuksessa ei ole lainkaan mainintaa hänen isästään ja hänen äitinsä on ollut vaitonainen tästä. Isoäiti, näyttelijä Liana Kaarina Oyahon sen sijaan on ollut Lianan apuna ja kertonut tietoja isästä.

– Äidiltä tulee aina välillä sellaisia möläytyksiä ja kirjekuorellinen kuvia tuli joskus kuvia postiluukusta. Oikeastaan vain mummilta kuullut kertomuksia. Olen mummille aina naureskellut, että sanoisin, että olen adoptoitu, jos hän ei olisi nähnyt, että olen syntynyt, Liana kertoi kameroille huvittuneena.


Isän etsinnät alkoivat Ellen Jokikunnaksen ja israelilaisen Tijanan avulla Tel Avivista. Heti aluksi kävi selväksi, ettei Liana tule löytämään isäänsä helposti.

Etsintöjä vaikeutti se, ettei Liana pystynyt todistamaan millään tavalla olevansa todella Davidin tytär. Viranomaiset kieltäytyivät kerta toisensa jälkeen luovuttamasta mitään tietoja miehestä, ja myös tämän työ poliisina vaikeutti etsintöjä.

Pian tie tyssäsi, kun Lianalle ei luovuttu mitään tietoja hänen isästään tai tämän mahdollisesta asuinpaikasta. Myöskään puhelut samannimisille henkilöille eivät tuottaneet tulosta.

Ratsupoliisina työskennellyttä Davidia etsittiin myös tämän entiseltä työpaikalta, poliisiasemalta. Asema paljastui pelottavaksi paikaksi, sillä sen yhteydessä toimi myös vankila.

– Nyt pelottaa, niin kuin oikeasti pelottaa. Ei yhtään auta, että jotain viedään käsiraudoissa tossa, Liana kauhisteli aseman edustalla.

– Ja jalkaraudoissa, Ellen lisäsi.

Myös poliisiasema oli lopulta vesiperä, sillä sieltä ei voitu kertoa mitään Davidista.

– He eivät voi edes tulla ulos puhumaan meidän kanssa. Se ei ole sallittua, avustaja Tijana selitti tuskallista tilannetta.


Viimeinen oljenkorsi etsinnöissä oli ottaa yhteyttä Jerusalemin taksiyhtiöihin, joissa Lianan isä oli saattanut työskennellä poliisinuransa jälkeen. Myös se tuntui aluksi täysin mahdottomalta, kun kukaan ei tiennyt mitään tai ei voinut kertoa tietojaan.

Mieleen hiipi nopeasti kysymys siitä, että mitä jos David ei yksinkertaisesti halunnut tulla löydetyksi.

– Minusta tuntuu kuin etsisin ihmistä, jota ei ole edes olemassa, avustaja Tijana ihmetteli soitettuaan turhaan useisiin taksiyhtiöihin.

Kolmannen etsintäpäivän aamu alkoi viimein hyvillä uutisilla. Tijana oli yllättäen onnistunut saamaan Davidin vanhan osoitteen eräältä taksiyhtiöltä. Paikka sijaitsi noin puolen tunnin päässä Jerusalemista ja matkaan lähdettiin heti. Liana murtui autossa kyyneliin, sillä hän pelkäsi, ettei isä haluaisikaan tavata häntä.

Osoite paljastui nopeasti oikeaksi ja isä halusi tavata Lianan enemmän kuin mielellään. Kyyneleet virtasivat, kun Liana valmistautui tapamaan isänsä ensi kertaa yli 28 vuoteen. Kun kaksikko lopulta kohtasi, pääsi Davidin suusta epäuskoinen parkaisu.

– Vau! David henkäisi nähtyään kauniin tyttärensä.

Kaksikko halasi pitkään ja molemmat itkivät.

– Näytät ihan pojaltani, isä sanoi haroen Lianan tummia hiuksia.


Ensimmäinen tapaaminen oli molemmille häkellyttävä. Sekä David että Liana puivat tunteitaan hetkeä myöhemmin kameroille.

– Itkuhan siinä tuli, mutta iloinen tunne kuitenkin, Liana kertoi.

– Kun näin hänet, olin kuin ällikällä lyöty, David puolestaan sanoi.

Isä kutsui Lianan kotiinsa, esitteli koiransa ja tarjosi syötävää. Kaksikko keskusteli Tijanan tulkkauksen avulla, sillä yhteistä kieltä ei löytynyt.

– Kaikki on hyvin. Olet hyvissä käsissä. Olet kotona, isä rauhoitteli hermostunutta Lianaa.

Silmin nähden onnellinen isä kertoi, että Lianna myös on veljiä ja etä nuorempi veli Matan on Lianan kanssa samanikäinen ja haluaa tavata siskonsa ehdottomasti.

Isä kertoi Lianalle, mitä 28 vuotta sitten tapahtui ja miksi tämä ei ole ollut mukana Lianan elämässä. Isän mukaan hän ei halunnut erota vaimostaan ja jättää lapsiaan, kahta poikaansa, kun Liana syntyi. Liana ymmärsi isänsä päätöksen.

– Nyt itse äitinä ymmärtää tosi hyvin, että koittaa laittaa lapset edelle ja kuinka paljon helpompi on ajatella niitä lapsia, joiden elämässä on ollut mukana pienestä asti.

Keskustelussa kävi myös ilmi, että isä oli yrittänyt vuosien saatossa etsiä Lianan äitiä Bet Shemeshistä, jossa tällä on sukua, muttei löytänyt mitään. Myöskään etsiminen Facebookista ei ollut tuottanut tulosta.