Suomalaisnaiset päätyivät töihin pahamaineiseen baariin Australiassa – pian sana ”uusista tytöistä” kiiri ja miesten hävytön kisa alkoi

Julkaistu:

tänään tv:ssä
Parikymppiset suomalaiset Lina ja Stephanie päätyvät töihin Australian takamaille. Australialaisdokumentissa nähdään, kuinka julma pomo ja härskejä puhuvat paikalliset ovat kaivoskaupungin pubissa arkipäivää.
Coolgardien kaupungin kylänraitti on hiljainen: vain pari lava-autoa on parkissa pubin edessä. Sisällä Denver City Hotelin televisiosta tulee laukkakisoja, ja keski-ikäinen mies hörppää viimeisen kulauksen oluttölkistä. Sitten hän puristaa tölkkiä kerran keskeltä ja jättää sen tiskille pystyyn. Syrjäseutujen pubien tapaan se on merkki baarimikolle, että asiakas on valmis juomaan toisen.

Toisaalla baarin omistaja, Peter, puhuu puhelimessa. Nykyiset reppureissaajatyöntekijät ovat lähdössä jatkamaan seikkailujaan, joten hän tarvitsee kaksi uutta tyttöä baariin.

– Hyvännäköisiltä tytöiltä ei vaadita työkokemusta, mutta tavallisen näköisillä täytyy olla paljon kokemusta, omistaja hekottaa.


Suomalaiset Lina ja Stephanie ovat Länsi-Australiassa sijaitsevassa Perthissä etsimässä töitä. Nainen työvälitystoimistossa ehdottaa 24–25-vuotiaille suomalaisille kolmen kuukauden työpätkää Coolgardien kaivoskaupungissa, 560 kilometriä Perthistä itään. Nainen kertoo, että pubissa käy paljon kaivosmiehiä, joten työntekijät eivät saa häiriintyä miesten huomiosta.

Pubissa sana on kiirinyt uusista baarimikoista.

– Tuoretta lihaa, iloitsee paikallinen nuorimies.

Kun uudet työntekijät saapuvat, omistaja on kirjoittanut baarin edessä olevalle liitutaululle: ”New Girls Tonite”, uudet tytöt tänä iltana.

Paikallisten mukaan luvassa on kilpailua, kuka kellistää neidot ensimmäisenä.

– Etsin kivaa suomalaista ruskeaverikköä. Minulla on todella pieni penis. Seksi kanssani on kamalaa, mutta ainakin se on nopeasti ohi, eräs paikallinen ehdottaa tummatukkaiselle Stephanielle.


Humalaisia ja rivopuheisia kanta-asiakkaita kamalampi on moukkamainen pomo. Kun kaverukset ovat kiireisessä vuorossa, omistaja ei auta, vaan huutelee ja arvostelee tiskin toiselta puolelta.

– Nuo on saatanan hitaita. Tuo likka olisi helisemässä, vaikka baarissa ei olisi ketään.

– Ehkä hän on tyhmä kuin saapas, omistaja sanoo kovaan ääneen.

Jos omistaja olisi millään tavoin inhimillinen, hän puuttuisi asiakkaidensa käytökseen. Sen sijaan tuntuu, että hän nimenomaan lietsoo tällaista ala-arvoista käytöstä.

Irstaan kielenkäytön lisäksi miehet puhuvat vaikeistakin asioista, kuten naisongelmista tai siitä, ettei tytär ole lainkaan läsnä isänsä elämässä. Humalaisten ehdotusten alta paistaa yksinäisyys ja paha olo.


Australialaisohjaaja Pete Gleesonin mukaan vuonna 2012 kuvattu dokumentti tehtiin minibudjetilla, joten ohjelma sai ensi-iltansa vasta neljä vuotta myöhemmin Toronton kansainvälisillä Hot Docs -elokuvafestivaalilla.

– Alue oli minulle entuudestaan tuttua, joten tiesin, että siellä on ”värikkäitä” persoonia. Olin nähnyt baarityöntekijöiden menevän ja tulevan: joillakin heistä näytti olevan todella hauskaa, jotkut sietivät työtä ja olivat iloisia lähtiessään. Halusin tutkailla, millainen kokemus on olla vieraassa paikassa tämänkaltaisten persoonien joukossa, Gleeson kertoo Tv-lehdelle.

Australiassa on yleistä palkata reppureissaajia takamaiden baariin – varsinkin kaivosalueella, jossa paikalliset tienaavat enemmän työskentelemällä kaivoksilla kuin baarissa.

– Pubissa oli vakiintunut kulttuuri, mikä suvaitsi tällaisen kielenkäytön. Jos olisin ottanut kantaa hallitsevia arvoja vastaan, se olisi asettanut minut haavoittuvaan tilanteeseen, ohjaaja sanoo.

Hänen tarkoituksensa oli tarkkailla, ei reagoida.

– Vaikka minusta tuntui pahalta näiden kahden rohkean ja sinnikkään naisen vuoksi, minun piti antaa heidän ja heidän kohtaamiensa ihmisten käsitellä ongelmallista käyttäytymistä omalla tavallaan, Gleeson selvittää.


Ohjaaja kertoo, että dokumentin nähtyään osa paikallisista oli ymmärrettävästi sitä mieltä, että se on huonoa mainosta kaupungille, kun toiset taas ajattelivat, että ”olisi se voinut huonomminkin olla”.

– Luulen, että jotkut ehkä halusivat hieman leveillä kameralle – kuten saattavat kenelle tahansa pubissa kävijälle. He saattoivat myös sanoa asioita ollakseen hauskoja tai yrittivät tehdä vaikutuksen sillä, kuinka kova seutu se on.

– En ollut aiemmin ymmärtänyt täysin naispuolisesta näkökulmasta sitä uuvuttavaa sinnikkyyttä, kuinka ihmiset jatkuvasti puhuvat kuin esineelle tai ”testaavat”, pystyykö henkilö vastaanottamaan vitsin tai tyrkyttävät toivomustaan jonkinlaisesta suhteesta. Kuten näemme, se saattaa olla intensiivistä.

Tv-lehti tavoitteli Linaa ja Stephanieta haastattelua varten, mutta he eivät halunneet kommentoida tapahtumia.

Denver City Hotelin on kerrottu vaihtaneen omistajaa. Se on myös luopunut uusien naisten palkkaamisesta kolmen kuukauden välein.

Dokumentti ei ole imartelevaa mainosta Australian ainutlaatuiselle takamaalle. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä on vain yksi paikka ja kahden suomalaisnuoren yksittäinen kokemus syrjäseudulta.

Hotel Coolgardie tiistaina 21.5. TV2 klo 21.00.