Hitler-roolistaan kuuluisa tähti näytteli vielä kerran natsia – teki vaikutuksen Cannesin elokuvajuhlilla kolme kuukautta kuolemansa jälkeen

Julkaistu:

cannesin elokuvajuhlat
Bruno Ganz tekee pikkuroolin natsituomarina Terrence Malickin pitkään tekeillä olleessa draamassa A Hidden Life. Sen päähenkilönä on itävaltalaismies, joka kieltäytyi taistelemasta natsien puolesta.
Cannesin elokuvajuhlien jännittävin puoli liittyy siellä esitettäviin maailmanensi-iltoihin, joita ohjelmistosta on suurin osa.

Pelin henkeen kuuluu, että ennalta nämä elokuvat on pääsääntöisesti nähnyt vain festivaalin esivalintaraati sekä festivaalijohtajat Thierry Frémaux ja Pierre Lescure. Juoniselostuksetkin ovat usein tarkoituksellisen summittaisia.

Koskaan ei siis täysin tiedä, mitä saa.

Voi saada vaikka legendaarisen sveitsiläisnäyttelijän Bruno Ganzin viimeisen natsiroolin.

Sunnuntaina Cannesissa maailmanensi-iltansa saaneessa Terrence Malickin elokuvassa A Hidden Life (suomennettuna Kätketty elämä) sveitsiläistähti nähdään pikkuroolissa natsituomari Luebenina, joka toisessa maailmansodassa saa sotaoikeudessa tuomittavakseen vakaumuksensa takia vankilaan heitetyn itävaltalaismiehen.

Ganzin tiedettiin toki näyttelevän elokuvassa. Sekin tiedettiin, että roolihahmon ammatti on tuomari, mutta helmikuussa edesmenneen 77-vuotiaan näyttelijän näkeminen valkokankaalla vielä kerran natsiunivormussa oli yksi 72. kertaa järjestettävien elokuvajuhlien monista yllätyksistä.

Tulihan Ganz vielä kuusikymppisenä kuuluisaksi erityisesti Adolf Hitlerin tulkkina natsi-Saksan diktaattorin viimeisistä päivistä kertovan saksalaiselokuvan Perikato (2004) ansiosta.

Ganzin rooli on toki vain hyvin lyhyt sivujuonne Malickin runollisessa kolmituntisessa draamassa.

Varsinaisesti A Hidden Lifen päähenkilö on yllä mainittu itävaltalaismies, Ganzin esittämän tuomarin eteen joutunut Franz Jägerstätter (1907–1943), jota näyttelee tositapahtumien pohjalta saksalainen August Diehl. Jägerstätter ei suostunut taistelemaan natsien puolesta eikä tunnustamaan Hitleriä johtajakseen, vaikka uhkana oli varma kuolemantuomio.

Malick maalailee Jägerstätterin vaiheita tapansa mukaan pitkään ja hartaasti, mutta onneksi täysin tarinavetoisesti – toisin kuin moneen suuntaan hajonneissa viime vuosien tajunnanvirtadraamoissaan The Tree of Life (2011), Knight of Cups (2015) ja Song to Song (2017).

Tarinankuljetuksen rytmi on A Hidden Lifessa lähempänä niitä edeltänyttä The New Worldiä (2005), joka oli uudelleentulkinta Pocahontasin tarinasta. Päähenkilönsä vaiheita A Hidden Life kuvittaa ohjaajan töille uskollisesti runsailla maisemakuvilla.


Julkisuutta kaihtava, nimensä jo 1970-luvulla elokuvilla Julma maa (1973) ja Onnellisten aika (1978) vakiinnuttanut ohjaaja itse osallistui tavoilleen poikkeuksellisesti sunnuntai-illan gaalanäytökseen. Maanantain toimittajatapaamisessa elokuvaa saivat edustaa näyttelijät August Diehl ja Ulrich Mattes keskenään.

Valkokankaalla Malickin kädenjälki on kuitenkin vahvan tunnistettava.

Itävaltalaisniittyjen ja idyllisten pikkukylien sekä myöhemmin vankeuteen sijoittuvien otosten päällä kuullaan Jägerstätterin kirjeenvaihtoa vaimonsa Fanin (Ulrich Matthes) kanssa. Kirjeissä hän pui vakaumuksensa syitä sekä omia epäilyksiään.

Vaikka Jägerstätter joutuu kärsimään vankeudessa vartijoiden mielivallasta ja kidutuksesta, itse elokuva ei äidy painostavaksi. Hän elää ajatuksissaan, ja katsojaa Malick kuljettaa näiden ajatusten mukana. A Hidden Life ei ole jännäri, vaan kaunis tutkielma henkisestä vapaudesta.

Ganzin karismasta puolestaan kertoo, että vaikka hän ei viivy valkokankaalla kuin muutamia minuutteja, hänestä välittyy natsiudestaan huolimatta ymmärrys ja lempeys, jotka tekevät pykälien mukaan tuomitsevasta tuomarista traagisen hahmon.

A Hidden Life oli tekeillä poikkeuksellisen pitkään. Kolme vuotta sitten kuvatussa elokuvassa on mukana myös toinen kuuluisa edesmennyt näyttelijä, ruotsalaistähti Michael Nyqvist, mutta hänen osansa piispa Joseph Fliesserinä on pitkän leikkausvaiheen aikana kadonnut elokuvasta melkein kokonaan.


Ganzin viimeiseksi tervehdykseksi haudan takaa natsituomarin roolin ei pitäisi jäädä. Tiettävästi hän ehti näytellä ennen kuolemaansa myös tanskalais-saksalaisessa draamassa Winter Journey miestä, joka joutuu tekemään aikuiselle pojalleen tiliä siitä, mitä hän oikeastaan teki 1930-luvun Saksassa ennen pakenemistaan maasta 1941.

Anders Østergaardin ja Erzsébet Ráczin ohjaama elokuva perustuu Martin Goldsmithin, tarinan pojan, muistelmiin. Niiden perusteella tiedetään, että kunhan A Winter Journey ilmestyy, Ganzin viimeiseksi osaksi elokuvissa ei jää natsi, vaan hirveyksien keskellä eläneen rohkean juutalaismuusikon George Goldsmithin rooli.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt