Kristinan isä otti hatkat, kun tytär oli vasta taapero – perheen salaisuudet paljastuivat, ja isä puhkeaa itkuun - TV & elokuvat - Ilta-Sanomat

Kristinan isä otti hatkat, kun tytär oli vasta taapero – perheen salaisuudet paljastuivat, ja isä puhkeaa itkuun

Julkaistu: 30.4.2019 21:06

Kristinan isä lähti, kun hän oli vain parivuotias. Yllättävä totuus selviää, kun hän päättää löytää isänsä Kadonneen jäljillä -ohjelmassa. Matka kuljettaa naisen lopulta ympäri Eurooppaa.

Tämän viikon Kadonneen jäljillä -jaksossa virolaissyntyinen Kristina haluaa löytää latvialaisen isänsä Gunnarsin. 30-vuotias Kristina on ehtinyt perustaa jo oman perheen, mutta isänsä hän on tavannut viimeksi lapsena. Miehestä muistuttaa vain muutama valokuva.

Kristinan äiti ja isä erosivat, kun Kristina oli taaperoikäinen. Sen jälkeen isä muutti takaisin kotimaahansa Latviaan. Hän muistelee tavanneensa isänsä kerran noin kymmenvuotiaana, kun isä istui aivan sattumalta bussissa viereiselle penkille istumaan.

– Äiti on kertoi kauheita tarinoita siitä, kuinka isä yritti viedä minua Viroon. En tiedä, onko hän valehdellut minulle, Kristina sanoo.

– Tulee kysymys, miksi äiti on pimittänyt minulta näitä tietoja.

Kuvituskuva

Kristina ja ohjelman juontaja Ellen Jokikunnas aloittavat etsinnän Latvian pääkaupungista Riikasta. Etsintöjä avittaa latvialaisen avustaja Aijan. Kristinalla on tieto siitä, että isä olisi ollut elossa vielä vuonna 2017.

Paikallisessa virastotalossa etsintäpartio törmää byrokratiakoukeroihin, jotka meinaavat vesittää etsinnät täysin: virastosta ei tipu isästä mitään tietoja. Virastosta kerrotaan, että Kristina voi kirjoittaa isälleen kirjeen, jonka he toimittavat eteenpäin.

Virkailija kertoo, että kirjeen toimittaminen voi kestää jopa kuukauden. Etsijät päättävät kuitenkin kirjoittaa kirjeen.

– Se oli mulle tosi kova paikka. Mulla oli pää ihan jumissa. Tuli pikkunen paniikki, että mitä mä kirjoitan. Mä vaan kirjoitin sinne jotain, Kristina kertoo.

Kuvituskuva

Kirjeen kirjoittaminen saa Kristinan tunnekuohun valtaan ja hän purskahtaa itkuun. Ellen juoksee perään lohduttamaan.

– Mulle tuli kyyneleet silmiin siitä kirjeen kirjoittamisesta, Kristina tunteilee.

Nainen itkee turhautumistaan Ellenin olkapäätä vasten.

– Kaikki järjestyy kyllä, Ellen lohduttaa.

Vaikka virastosta ei suostuta kertomaan isän tietoja, Aija onnistuu saamaan isän perheen kotiosoitteen. Etsinnät etenevät muutaman mutkan kautta pieneen latvialaiskylään, josta naiset löytävät Kristinan isoisän. Vanha mies tunnistaa Kristinan välittömästi ja purskahtaa kyyneliin. Isoisä ottaa naisen halaukseensa.

– Hän seisoi siellä keittiössä kyyneleet silmissä. Oli kuin kivi olisi pudonnut sydämeltä. Isoisä muisti minut heti. Se oli todella iso yllätys, Kristina kertoo jaksossa.

Kuvituskuva

Kun halaus on ohi, selviää Kristinalle ja etsintäpartiolla, että Kristinan isoäiti on kuollut vuonna 2002. Tieto saa Kristinan surulliseksi.

– Minua harmittaa, etten ehtinyt näkemään häntä (isoäitiä). Mutta ei sille voi mitään, Kristina sanoo.

Suru vaihtuu pian iloon, sillä selviää, että Kristinan isä on elossa. Hän ei kuitenkaan asu Latviassa, vaan Bradfordissa, Englannissa ja on töissä leipomossa. Isoisä näytti myös Isoisältä löytyy myös Gunnarsin puhelinnumero.

– Englannissa? Ei voi olla totta! Kristina huudahtaa iloisena.

– Tää tarkoittaa Kristina sitä, että me lähdetään Englantiin, Ellen sanoo.

  • Voit katsoa kohtauksen alla olevalta videolta

Isä löytyy lopulta Bradfordin kaupungista Pohjois-Englannista. Päivä on ehtinyt vaihtua illaksi, kun kaksikko pääsee vihdoin isän kotitalolle.

– Jokaisella ottamallani askeleella mietin, että herranjestas, onko se hetki nyt. Kaksikymmentäseitsemän vuotta on ihan hirveän pitkä aika, Kristina kertoo jaksossa.

Isä odottaa tytärtään jo pimeällä kadulla talonsa edessä. Miehen silmät ovat jo valmiiksi vetiset ja hänen äänensä murtuu, kun hän tervehtii Kristinaa ja ottaa tämän syleilyynsä. Isä ja tytär halaavat pitkään ja hartaasti.

– Siitä halauksesta tuli mulle herkkä olo. Kyyneleet tuli silmiin, mutta hän itki kyllä ihan täysiä, Kristina kertoo jaksossa.

– Kaikki on hyvin. Älä itke. Minulla on paljon kysyttävää. Olen iloinen, että löysin sinut, Kristina sanoo ja pitää isää halauksessaan.

Isä kutsuu tyttären heti sisään. Hän esittelee Kristinan uudelle puolisolleen Inetalle, tytärpuolelleen Evitalle sekä ystävälleen Jurisille.

– En ole koskaan kokenut tällaista tunnekuohua. On uskomatonta, että tyttäreni löysi minut.

Kuvituskuva

Kristina kysyy heti ensimmäisenä, miksi isä oli Virossa bussissa vuonna 1998. Isä ei muista koko välikohtausta, vaikka kuinka yrittää. Hän pohtii, olisiko kyseessä voinut olla joku toinen henkilö.

Seuraavaksi Kristina selittää, että äidin mukaan isä vain jätti perheen hänen ollessaan pieni.

– En jättänyt lapsiani, jätin heidän äitinsä. Minulla ja äidillänne oli hyvin isoja ongelmia. En ymmärrä, miten entinen vaimoni saattoi tehdä niin. Hän vain otti lapset ja lähti, isä kertoo.

Käy myös ilmi, että isä on uuden puolisonsa kanssa yrittänyt etsiä Kristinaa. Jälleen toisensa löytänyt perhe alkaa jo suunnitella yhteistä joulua.

– Olen varma, että tästä jää meille kontakti. Hän oli todella innoissaan siitä, että löysi meidät. Kannatti lähteä etsimään, Kristina tuumaa.

Kadonneen jäljillä Livillä tiistaisin kello 20.

Tuoreimmat osastosta