Kommentti: Helsingin hipstereistä kertova Aikuiset-komediasarja aiheuttaa myötähäpeää – noin rasittavaa tyyppiä ei jaksaisi kauaa katsella

Aikuiset-sarjan idea on mainio: parikymppiset kaupunkilaiset kriiseilevät parisuhteista ja nauttivat ystävyydestä. Lopputulos on kuitenkin varsin kliseinen, kirjoittaa toimittaja Katri Utula.

Oona (Anna Airola) ja Arttu (Elias Salonen) ovat parhaita ystäviä. Arttu on Oonan tukena kriiseissä.

31.3.2019 11:22

Komediasarja Aikuiset kertoo parikymppisten kaupunkilaisten elämästä teini-ikäisyyden ja aikuisuuden epämääräisessä välimaastossa.

Sarja on katseltavissa jo nyt Yle Areenassa, ja se alkaa maanantaina TV2:n puolella.

Pääosan esittäjä on parikymppinen Oona (Anna Airola), joka viettää paljon aikaa kiroilevan bestiksensä Artun (Elias Salonen) kanssa. Oona itkee, nauraa, bailaa ja ennen kaikkea kriiseilee.

Aikuiset-sarjan kaikesta kriiseilevä päähenkilö on Oona (Anna Airola), taustalla on-off-poikaystävä Kuisma (Mikko Kauppila).

Oona yrittää samalla keksiä, pitäisikö hänen deittailla ihanaa Kuismaa (Mikko Kauppila), vai onko Kuisma yksinkertaisesti liian hyvä ihminen hänelle.

Tehdäkseen Kuismaan vaikutuksen Oona majoittaa väkipakolla kotiinsa Markku-isänsä (Ville Myllyrinne), joka on lähtenyt hometaloa pakoon.

Oona pyörittää pientä kahvilaa Kolmannella linjalla Helsingin Kalliossa.

Yrityksen pahin kilpailija on Oonan mielestä toisella puolella kaupunkia Punavuoressa sijaitseva kahvila Raaka, jota pyörittää Oonan ex-poikaystävä Tuomas ja tämän uusi tyttöystävä Yola.

Ex-poikaystävä Tuomas (Eppu Pastinen).

Oona on kateellinen kaksikon tervehenkisyydestä ja kiiltokuvamaisuudesta, ja oma kahvila jää heitteille, kun Oona keskittää energiansa exän nykyiseen elämään ja omaan pahaan oloonsa.

Tässä kohtaa alan jo miettiä, miten Oona on edes saanut aikaiseksi perustaa oman kahvilan, kun mistään ei näytä tulevan kriiseilyn keskellä yhtään mitään. Oona istuu kahvilansa kulmapöydässä – ja kriiseilee.

Sarja tuo esiin parikymppisten milleniaalien kriiseilyn hyvin vahvasti – jopa liian vahvasti.

Oona on tyyppinä niin rasittava, ettei häntä jaksaisi kauaa katsella tai kuunnella.

Hänen valintojaan ei myöskään alussa valoteta millään muotoa, vaan Oonan sekoilu jättää katsojan hämmennyksen valtaan:

Mistä oikein on kyse, ja miksei tätä hänen sähläystään avata katsojalle?

Miksi hän heittää uuden ja aivan liian ihanan poikaystävänsä jatkuvasti ulos elämästään?

Kuisma (Mikko Kauppila) elää urbaania parikymppisen elämää.

Oona on varsin pidättyväinen, ja esimerkiksi hänen hyvin etäinen suhteensa omiin vanhempiin jää alussa mysteeriksi.

Sarjan tematiikka avautuu varmasti paljon paremmin juuri niille parikymppisille, joista tarina kertoo.

Olisin toivonut, että sarjaa jaksaisivat seurata nimensä mukaisesti hieman aikuisemmatkin katsojat, mutta varsinkin alku on melko kömpelö, epäuskottava ja täynnä kliseisiä muka-hauskoja kohtauksia.

Kuisman ja Oonan suhde ei etene.

Juoni on myös sen verran löyhä, ettei se varsinaisesti koukuta katsomaan seuraavaa jaksoa.

En tiedä, onko ongelma käsikirjoituksessa vai missä, mutta jostain syystä päähenkilö puhuu häiritsevällä tavalla kirjakieltä, ei nuorisokieltä, vaikka jotain yritystä onkin.

Etenkin sarjan alkukohtaukset aiheuttavat myötähäpeää, koska tilanteet eivät ole luontevia.

Ymmärrän, että tässä yritetään myös naureskella milleniaalien päättämättömyydelle ja myötähäpeää aiheuttavalle yliyrittämiselle, epävarmuudelle ja kriiseilylle, mutta tällaisenaan se ei mene minulle läpi.

Kuisma sen sijaan on mainio lisä tarinaan, ja kokonaisuus paranee onneksi edetessään. Erityisesti aloitusjaksossa nähtävä Joonas Nordman naurattaa.

Ihaninta sarjassa ovat Helsingin katukuvassa kuvatut kohtaukset, jotka tuovat muistoja kaupungin valoisista kesäöistä, sekä Oonan ja Artun ystävyys, joka ei murru, vaikka muu maailma murenisi ympäriltä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?