Kommentti: Oscar-gaala sujui suunnitellusti, kunnes paras elokuva palkittiin – Green Bookin voitto nostatti raivoisan myrskyn: tästä on kyse

Julkaistu:

Oscar-palkinnot
Rasismiin raivolla kantaa ottavan Blackkklansmanin rinnalla Green Book tuntuu pikkulasten satukirjalta, kirjoittaa elokuvakriitikko Taneli Topelius.
Kaikki näytti menevän Oscar-gaalassa kutakuinkin käsikirjoituksen mukaan – kunnes tuli aika jakaa viimeinen palkinto kaikkein tärkeimmälle: viime vuoden parhaalle elokuvalle.

Siihen asti gaala oli tuonut esiin Hollywoodin – ja vähän sen ulkopuoleltakin tulleiden elokuvantekijöiden – parhaat hyveet: monet palkituista olivat kiitospuheissaan ottaneet voimakkaasti kantaa tasa-arvon, monikulttuurisuuden ja mahdollisuuksien tarjoamisen puolesta; syrjintää ja raja-aitojen pystyttämistä vastaan.

Sitten tärkeimmän palkinnon voittajaksi julistettiin vuoteen 1962 sijoittuva, mustan pianistin (Mahershala Ali) ja valkoisen autonkuljettajan (Viggo Mortensen) kaveruudesta kertova draama Green Book.
Vastalauseiden myrsky täytti nopeasti netin pikaviestipalvelut. Niissä Green Bookin nostaminen viime vuoden parhaaksi elokuvaksi tyrmättiin täysin. Pääpalkinnon oli saanut pehmoisen turvallinen vaihtoehto – elokuva, joka tuntui kompromissilta.

Ironisinta asiassa on, että Green Bookin tarina käsittelee juuri sitä samaa, mitä Oscar-lavalla oli koko illan saarnattu: se ottaa pehmeällä tavalla kantaa rasismia vastaan.

Mikä Oscar-palkintojen jaossa siis meni pieleen?

Green Book ei ole huono elokuva. Sen tarina on kuitenkin kerrottu työväenluokan valkoisen autokuskin, ei lahjakkaan mustan pianistin näkökulmasta. Rasismia vastustavana kannanottona Green Book on ennemminkin lempeän miellyttävä, ei katsojaa haastava.

Monet muut tämän vuoden Oscar-ehdokkaista olivat sanomaltaan paljon Green Bookia voimakkaampia, mutta hajanaisen palkintojenjaon vuoksi ne jäivät osittain Green Bookin varjoon.

Tämän vuoden Oscarit jakautuivat oikeastaan kuin hovidraaman The Favourite naispääosasta palkitun Olivia Colmanin kiitokset: voitostaan iloisesti häkeltyneen brittinäyttelijän puhe oli sekoitus riemua ja kyyneleitä, eikä hänen viestissään ollut selkeää linjaa.

Kiitospuheelta sitä ei tietenkään edellytetäkään. Toisin on elokuva-alan tärkeimpien palkintojen kanssa.

Useamman kuin yhden Oscar-palkinnon saivat vain Queen-yhtyeestä kertova Bohemian Rhapsody (4 Oscaria), Green Book (3 Oscaria), 1970-luvun Meksikoon sijoittuva Roma (3 Oscaria) ja Marvelin supersankariseikkailu Black Panther (3 Oscaria).

Tärkeimmistä ehdokaselokuvista yhteen Oscariin joutuivat tyytymään The Favouriten lisäksi perhedraama If Beale Street Could Talk, Yhdysvaltain entisen varapresidentin Dick Cheneyn elämänvaiheita satiirisesti kritisoiva Vice – vallan oikeat kasvot, romanttinen musiikkidraama A Star Is Born ja sekä rasismia vastaan hyökkäävä satiirinen poliisijännäri Blackkklansman.
Äänen keskiluokkaisen perheen köyhälle meksikolaispalvelijalle antanut Roma toi sen tehneelle meksikolaiselle Alfonso Cuarónille kolme Oscaria. Ensimmäinen niistä tuli kuvauksesta, toinen parhaasta ei-englanninkielisestä elokuvasta ja kolmas ohjauksesta.

Roman palkinnot satavat myös sen tuottaneen netti-tv-jätin Netflixin laariin, mutta Cuarón nosti esiin saamiensa Oscareiden käytännön merkityksen. Kiitospuheessaan hän muistutti, että meksikolaisten näkökulmasta amerikkalaiset elokuvat näyttävät yhtä vierailta kuin meksikolaiset elokuvat amerikkalaisten näkökulmasta – ja ettei rajoilla ole lopulta mitään merkitystä.

Jylinää gaalassa aiheutti myös mustan Amerikan vahva äänitorvi, ohjaaja Spike Lee, joka pääsi nappaamaan 30 vuotta odottamansa Oscar-palkinnon Blackkklansmanin käsikirjoituksesta – sen, mikä hänen vahvalta läpimurtoelokuvaltaan Do the Right Thing – kuuma päivä (1989) oli aikoinaan jäänyt saamatta.

Kiitospuheessaan Lee viittasi Yhdysvaltain veriseen orjahistoriaan ja toivoi maahan muutosta seuraavissa presidentinvaaleissa.

Oscar-gaalan jälkeen järjestetyssä lehdistötilaisuudessa Lee oli nyrpeimpiä Green Bookin voiton arvostelijoita. Hänen mutinaansa on helppo liittyä: rasismiin raivolla kantaa ottavan Blackkklansmanin rinnalla Green Book tuntuu pikkulasten satukirjalta.

Juhlimaan pääsivät muutkin mustat elokuvantekijät, joita palkittiin enemmän kuin yhtenäkään aiempana vuonna. Palkintopuheita pääsivät pitämään Regina King perhedraaman If Beale Street Could Talk naissivuosasta, Mahershala Ali elokuvan Green Book miessivuosasta, animaatioelokuvan Spider-Man: kohti hämähäkkiversumia ohjaaja Peter Ramsey, supersankariseikkailu Black Pantherin puvustaja (Ruth E. Carter) ja lavastaja (Hannah Beachler) sekä Kevin Willmott, yksi Blackkklansmanin käsikirjoittajista.
Torjuntavoiton sai myös Queen-yhtyeen historiasta kertova, enemmän musiikkiviihteen kuin faktojen ehdoilla tehty Bohemian Rhapsody, joka keräsi yhteensä neljä Oscar-palkintoa.

Elokuvan ohjaaja, useisiin seksuaalisiin häirintätapauksiin yhdistetty Bryan Singer sai kuvausten loppupuolella potkut, ja lopputuloksen on katsottu pitkälti olevan leikkaaja John Ottmanin kokoon kursima.

Ottmanin lisäksi Oscarit jaettiin Bohemian Rhapsodyn äänisuunnittelijoille sekä laulaja Freddie Mercurya näyttelevälle Rami Malekille, joka muistutti kiitospuheessaan sekä Mercuryn että itsensä taustasta – molemmat heistä ovat maahanmuuttajasuvuista.

Kokonaisuutena gaala oli varsinaisen juontajan puuttumisen vuoksi aiempia vuosia tiiviimpi ja totisempi. Silti yöhön mahtui kaksi liikuttavaa naista ylitse muiden.

Lady Gagan ja Bradley Cooperin duetto Shallow-kappaleesta Oscar-lavalla oli niin intiimi, että kaksikko sai suoran lähetyksen ulkopuolella vielä toisetkin aplodit gaalayleisöltä, kun he palasivat ohjelman mainoskatkolla takaisin paikoilleen. Hieman myöhemmin Gaga voitti Oscarin A Star Is Born -elokuvan parhaasta laulusta vahvan liikutuksen vallassa.

Palkintopuheiden kruunusta vastasi kuitenkin edellämainittu Colman. Kiitospuheessaan hän oli hauskasti yhtä höpsön kuningatarroolinsa kanssa.

Onnenkyyneliä niellyt Colman lateli kiitoksia vähän sinne sun tänne, sillä häkeltynyt näyttelijä oli itsekin veikannut voittajaksi The Wife -draaman Glenn Closea. Lopulta Colman päätyi kiittämään luovan sekoilun vallassa muun muassa miestään ja Lady Gagaa.

Jos Green Bookin voitto tuntui lässähdykseltä, Colmanin puhe oli Oscar-viihdettä parhaimmillaan: puhdasta riemua, jota korosti tieto siitä, että palkinto meni lahjakkaalle tekijälle – siis täysin oikeaan osoitteeseen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt