Dokumentti kertoo bestseller-kirjailija Stieg Larssonista toisen puolen: työskenteli tappouhkauksista huolimatta

Julkaistu:

dokumentti
Stieg Larssonin dekkareita myytiin tämän kuoleman jälkeen 90 miljoonaa. Sydämeltään Larsson oli tinkimätön toimittaja, joka penkoi Ruotsin äärioikeistoa.
Mies joka leikki tulella, torstaista 21.2. alkaen C More

Bestseller-kirjailija Stieg Larssonin elämä oli kuin parhaasta jännitysromaanista.

Uumajassa varttunut Larsson löysi jo lapsena kirjoittamisen riemun ja vahvan oikeudentajun. Hänestä tuli tinkimätön toimittaja, joka vaikutti elävän kahvilla, tupakalla ja kirjoittamisella. Tappouhkauksetkaan eivät hetkauttaneet miestä, joka omisti elämänsä äärioikeiston toimien tutkimiselle.

Vuonna 2004 Larsson menehtyi sydänkohtaukseen, vain 50-vuotiaana. Hän oli juuri saanut valmiiksi kirjasta Miehet jotka vihaavat naisia käynnistyneen Millennium-trilo­gian: kolme romaania, jotka tekivät tutuiksi hakkeri Lisbeth Salanderin ja sankaritoimittaja Mikael Blomkvistin.


Kirjailija ei siis koskaan nähnyt omaa huimaa maailmanlaajuista menestystään. Larssonin suurena perintönä voidaan pitää sitä, että hänen viestinsä naisvihaa vastaan on levinnyt ympäri maailmaa kirjojen ja niistä tehtyjen elokuvien kautta.

Kotimaassaan Ruotsissa Larsson tunnetaan myös toimittajana, joka taisteli näiden samojen arvojen puolesta. Larsson oli vasemmistolainen, joka piti vähemmistöjen ja naisten puolta. Äärioikeisto, rasistit ja uusnatsit olivat hänen näppäimistönsä tähtäimessä.

Neliosainen ruotsalainen dokumenttisarja Mies joka leikki tulella (Stieg Larsson – Mannen som läkte med elgen, 2018) kertoo Larssonista toimittajantyön kautta.

Samalla Henrik Georgssonin ohjaama sarja on kuvaus äärioikeistosta Ruotsissa viime vuosikymmeninä. Kuvaus Larssonin työstä laajenee kertomukseksi yhteiskunnallisen vastakkainasettelun lähihisto­riasta.

Uusnatsit tekivät Ruotsissa 1990-luvun puolivälissä useita murhia. Äärioikeistolaisten väkivalta näkyi myös Tukholman kaduilla.


Larsson päätti parin ystävänsä kanssa perustaa tuolloin ääriliikkeitä vastustavan Expo-säätiön, joka keskittyy äärioikeistolaisuuden, uusnatsismin ja rasismin aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseen. Larsson oli säätiön julkaiseman Expo-lehden päätoimittaja.

– Stieg oli hyvin poliittinen ihminen, ja hänellä oli voimakas oikeudentaju, sanoo Expon nykyinen päätoimittaja Daniel Poohl.


Vuonna 1991 Larsson kirjoitti toimittaja Anna-Lena Lodeniuksen kanssa teoksen Extremhögern. Hän kirjoitti myös kahteen muuhun aihetta käsittelevään kirjaan.

Larsson sai kirjoitustensa ja tv-esiintymistensä vuoksi tappouhkauksia. Dokumentissa toimittajakollega Lodenius muistelee, että kahden teini-ikäisen äitinä uhkaukset huolestuttivat häntä.

– Stiegille työ oli koko hänen elämänsä, Lodenius sanoo.

Elämänsä Larsson jakoi Eva Gabrielssonin kanssa. Puolisolle oli selvää, että Stiegin suuria rakkauksia olivat demokratia, journalismi ja työ.


Larssonilla oli tiettävästi Pohjoismaiden suurin arkisto äärioikeiston toiminnasta. Dokumentin katsaukset 1990-luvulle muistuttavat, miten avointa ja väkivaltaista uusnatsien toiminta oli.

Larssonin kirjoitukset tuolta ajalta taas todistavat, kuinka hän näki uuden ”salonkikelpoisen rasismin” nousun jo tuolloin.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt