TV & elokuvat

Kaupunkiin kyllästynyt Aki jätti kaiken ja muutti keskelle ei mitään – 17 vuotta myöhemmin puhelin pirahti ja elämä muuttui kertaheitolla

Julkaistu: , Päivitetty:

Eränkävijät
Tämä on tarina miehestä, jolla oli unelma – ja joka päätti toteuttaa sen. Nyt televisio-ohjelma Eränkävijöistä tunnettu Aki Huhtanen asuu Käsivarren Lapissa ja kalastaa. Irtisanoutuminen tyhjän päälle kannatti.
Muualta tulevalle talvinen aukea Kilpisjärvi on huikea näky, mutta Aki Huhtaselle upein hetki on keväällä luonnon herätessä eloon talven jälkeen.

Tunturien rinteet näyttävät seeprakuvioisilta, kun lumi sulaa ja maa pilkottaa.

Aurinko, lumi ja jää luovat uskomattoman kirkkauden.

– Silloin silmä lepää, Huhtanen, 42, sanoo.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Siitä on nyt 17 vuotta, kun oululainen Aki Huhtanen päätti alkaa elää unelmaansa.

Hän irtisanoutui työstään ja muutti pohjoiseen. Sinne hän oli aina halunnut.

– Lähdin tyhjän päälle, ja aloin miettiä, mitä voisin tehdä, Aki Huhtanen kertoo.

Silloin hänellä ei ollut aavistustakaan, mihin päätös lopulta johtaisi. Että tammikuussa 2018 hän noutaisi suomenlapinkoiransa Äijän kanssa Kultainen Venla -palkinnon yleisön parhaaksi äänestämästä ohjelmasta.

Unelmat toteutuvat, kun uskaltaa elää omannäköistä elämää. Aki sanoo, ettei hän halua ”säästellä” eläkepäiviä varten.

– Olen aina oppinut tekemällä, haasteita pelkäämätön Aki Huhtanen kertoo.


Nuoruusvuosina Aki oli rakennustöissä sekä sekalaisissa hommissa.

Kaupunkielämä Oulussa alkoi kuitenkin kyllästyttää. Työt rakennuksilla menivät aina saman kaavan mukaan. Oli muurausalan töitä, rappausta ja kaakelointihommia.

– Haaveilin vapaammasta työstä. Halusin tehdä asioita niin kuin itse ajattelen.

Akilla oli aina ollut kaipuu Käsivarren Lapin puolelle.

Kalastus oli nuoren miehen intohimo.

– Yhtenä päivänä päätin, että jos en tee päätöstä muuttaa pohjoiseen, en tule koskaan lähtemään, hän kertoo.

Haaveena oli muuttaa nuoruuden kalastusmaille Kilpisjärvelle, mutta sieltä ei löytynyt asuntoa. Aluksi Aki muutti yksin Muonion keskustaan kerrostaloon.

Aluksi laskut hoituivat paiskimalla kausiluontoisia rakennushommia.

– Hienointa oli kuitenkin se, että vapaa-ajalla pääsi kalastamaan.

Silti vapaudenkaipuiselle miehelle tuli aamuisin fiilis, ettei töihin ollut kiva lähteä. Hän halusi työn, jossa voisi yhdistää kalastusharrastuksen ja eräretkeilyn.

Kouluvuosi Muoniossa toi eräoppaan pätevyyden.

Sen jälkeen Aki oli töissä kausiluontoisesti safariyrityksessä. Kenelläkään ei ollut tarjota töitä paitsi tietysti talviaikaan.

– Aloin miettiä, että jos täällä ei ole töitä kesällä, tässähän voisi olla saumaa perustaa yritys.


Viimeiset 12 vuotta Aki on elättänyt itsensä kalastusoppaana yrityksensä Grayling Landin (Harjusmaa) kautta.

Niistä kymmenen vuotta hän on asunut Karessuvannossa sekä Kilpisjärvellä.

– Täällä on parhaat kalastusvedet.

– Elämäntyyli ei ole kiireinen.

Totta kai välillä tuntuu, että etäisyydet ovat pitkiä. Lähimpään sairaalaan on matkaa 450 kilometriä. Siihen saa varata kaksi matkustuspäivää.

Lähin poliisi on 200 kilometrin päässä.

– Täällä on vitsi, että jos paikallisessa ravintolassa tulee tappelu ja soittaa poliisille, poliisi vastaa, että soitatko vartin päästä uudelleen. Jos tappelu on vielä silloin käynnissä, lähdemme tulemaan.

Talvisin Käsivarresta nousee isoja harjuksia, siikoja sekä rautuja. Kotipihalta voi lähteä viemään asiakkaita pilkille.

Silloinkin järvestä nousi rautua, kun Aki osallistui Eränkävijöiden koekuvauksiin.

Tuottaja Teemu Hostikka halusi löytää Kilpisjärveltä mielenkiintoisen henkilön uuteen eräohjelmaan. Hän ei tuntenut Akia entuudestaan. Akin naapuri oli suositellut.

– Sain valita mitä koekuvauksissa teen. Teroitin kairan käsin, ja pilkin sen jälkeen Kilpisjärvestä kilon painoisen raudun, Aki kertoo.


Äijä tarkkaili isäntänsä puuhia. Se oli mukana, ettei sen tarvitsisi olla koko päivää yksin kotona.

– Äijä varmaan sen roolin sai, Aki nauraa.

Eränkävijät-sarja seuraa neljän intohimoisen eränkävijän elämää metsästyksen ja kalastuksen parissa. Aki on tehnyt ohjelmassa vaikutuksen koiralleen mukavia puhuvana kalastajana.

Hyvä kalasaalis tietää Äijällekin herkutteluhetkiä.

– Sen lempiruoka on voissa paistettu rautu. Hauesta Äijä ei pidä, Aki kertoo.
Keväällä voi ottaa varaslähdön perhokalastukseen ja mennä läheiselle vuonolle kalastamaan meritaimenia. Kevät on Norjan rannikolla kuukauden edellä.

– Hienointa on seurata, kun iso meritaimen nousee pinnasta ottamaan omatekoisen katkaperhon, Aki sanoo.

Varsinainen pääsesonki on kuitenkin kesäkuun puolivälistä syyskuuhun. Seuraava alkaa helmikuun puolessa välissä.

Kesäasiakkaat ovat perhokalastajia ympäri maailmaa: Keski-Euroopasta, Australiasta, Chilestä ja Yhdysvalloista. 70 prosenttia vieraista tulee ulkomailta.

– Asiakkaat haluavat istua yöllä ulkona nuotiolla ja odottaa, että aurinko laskee, vaikka se ei laske, Aki nauraa.

Aki tietää erämaassa kalastuspaikkoja, jossa on koskematon luonto. Sinne muut eivät löydä. Eräille tunturivesille hän vie vain yhden kalastusryhmän vuodessa harjuskannan suojelemiseksi.


Nyt joulukuussa on vuoden hiljaisin aika. Aurinko ei nouse Kilpisjärvellä ollenkaan.

Aki herää aamulla kymmenen maissa ja kahvittelee avovaimonsa Emilia Laitisen, 31, kanssa pari tuntia.

Aki ja Emilia pyörittävät yhdessä Akin perustamaa yritystä.

Eränkävijät-sarjan ensimmäisellä kaudella Aki ja Äijä seikkailivat kahdestaan. Emilia tuli mukaan toiselle kaudelle.

– Tutustuimme Muonion eräopaskoulussa, Aki kertoo.

Emilia tuli sinne monta vuotta Akin jälkeen. Aki kävi koulussa opettamassa. Aluksi he olivat pitkään ystäviä.

– Jossakin vaiheessa Emilia sanoi, että jos siellä Käsivarressa olisi töitä, hän voisi muuttaa sinne.

Emilia sai aluksi keittiöhommia Karesuvannon Nesteeltä. Hän asui Akin naapurissa. Yhtäkkiä he huomasivat: mehän ollaan yhdessä.

Siitä on nyt reilut kuusi vuotta.

Sitä ennen Akilta meni työhommissa polvi, ja hän joutui lähtemään Rovaniemelle polvioperaatioon.

– Lääkäri sanoi, että jonkun pitäisi tulla kotiin ensimmäiseksi yöksi, kun on vahva kipulääkitys.

– Emilia asui vieressä ja tuli yöksi. Ilmeisesti oli lääkitys kohdillaan, kun sen jälkeen alettiin olla yhdessä, Aki nauraa.


Sesongin ulkopuolella ei ole kiire minnekään. Hiljaisena kautenakaan fanit eivät kuitenkaan unohda Äijää, Eränkävijöiden suurinta tähteä.

– Tänään postissa tuli kymmenen fanikirjettä Äijälle, Aki kertoo nauraen.

– Äijälle on tullut fanipostia perille niin, että siinä on lukenut vain: Äijä-koira Kilpisjärvi.

Suosio räjähti käsiin vuosi sitten tammikuussa, kun Äijä kävi Helsingissä noutamassa isäntänsä Aki Huhtasen kanssa Kultainen Venla -palkinnon.

– Ihmiset tulivat junassa juttelemaan ja paijaamaan Äijää, Aki Huhtanen kertoo.

4,5-vuotias lempeä koira luo suositussa metsästys- ja kalastusohjelmassa hyvää fiilistä. Äijä saattaa ottaa nokoset hangessa tai jahdata sopuleita. Se on tottunut laskemaan koskia ja kulkemaan helikopterilla.

– Asiakkaat vaativat, että Äijä pitää ottaa mukaan retkille.

Eräs kiinalainen pariskunta yritti jopa ostaa Äijän häämatkallaan. Alun perin he tulivat pilkille ja tekemään ruokaa kalastamastaan raudusta. Lopulta Äijä teki suurimman vaikutuksen.

– Sanoin, ettei koira ole myytävänä.


Eränkävijöiden neljännen tuotantokauden kuvaukset ovat nyt yli puolivälissä. Samalla kuvataan ympäri Eurooppaa ohjelman kansainvälistä versiota Love of the Wild from Alps to the Arctic.

Tällä kertaa Aki on taas tulossa tammikuun Venla-gaalaan puolisonsa Emilian kanssa. Eränkävijät on ehdolla parhaaksi lifestyle-ohjelmaksi sekä Aki ja Äijä kilpailevat parhaan esiintyjän tittelistä.

– Äijä ei tule. Se jää tyttöystävänsä Elsan kanssa Kilpisjärvelle katsomaan telkkarista, miten meille käy. Voi olla parempi, että se saa olla rauhassa kotona.

Aki Huhtanen uskoo, että Eränkävijöiden suosio johtuu osittain Suomen luonnosta. Se on hieno.

Pohjoisessa käydään toukokuussa pilkkimässä, vaikka etelässä on jo sulat vedet.

– Tässä ohjelmassa ei näytellä mitään. Luonto käsikirjoittaa ohjelman, Aki miettii suosion yhtä syytä.

– Kuvaajat kuvaavat vain meidän arkeamme, mitä me teemme oikeasti. Ihmisiin on helppo samaistua.

Fanit ovat kertoneet, että ohjelmaa on kiva seurata, vaikka ei itse harrasta eräilyä.

– Meitä on kiitetty siitä, ettemme yritä aina saada jättikalaa. Näytämme, että ei se aina mene putkeen. Aina ei tule saalista.


Vapaa-aikana Aki ja Emilia rentoutuvat muun muassa kuuntelemalla äänikirjoja. Varsinkin illalla tunturissa äänikirjojen kuuntelu on rentouttavaa.

– Jos päivän perhokalastaa, ei halua enää silmiä rasittaa. Voi vaan relata ja kuunnella.

Sekin on hieno hetki, kun lähdetään tunturiin ja voi laittaa kännykän reppuun. Ja aukaista sen vasta viikon päästä kotona.

– Joskus kotiin tullessani deletoin kaikki saapuneet sähköpostit lukematta niitä, Aki kertoo.

Aki oppi tavan eräältä asiakkaalta, joka oli kaksi viikkoa hänen kanssaan kalastamassa. Sinä aikana hollantilaismiehelle oli tullut 5 000 sähköpostia.

– Hän sanoi, että katso, nyt tuhoan ne ja painoi nappia. Näin helppoa se on!

Aki on samoilla linjoilla.

– Kyllä vapaapäivä pitää käyttää johonkin muuhun kuin sähköpostien lukuun. Deletoiminen on joskus pakko tehdä. Jos jollakin on tärkeää asiaa, hän voi lähettää uuden sähköpostin.

Rento asenne on elinehto. Kesällä Aki ja Emilia saattavat yöpyä tunturissa teltassa 50 päivää putkeen.

Kotiin tullessaan Aki rentoutuu makoilemalla päivän ja katsomalla elokuvia.

Yksi suosikeista on Uuno Turhapuro.

– Uuno ei stressaa mistään ja tekee vain asioita, joita haluaa.

– Jokainen suomalainen varmaan ajattelee, että kunpa voisin elää tuolla lailla.

Sehän kuulostaa Aki Huhtasen elämältä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt