TV & elokuvat

Piia Koriseva sai lääkäriltä musertavan diagnoosin 10 vuotta sitten – ”Jatkoajallani on jokin tarkoitus”

Julkaistu:

tainola show
Kun Piia Koriseva 10 vuotta sitten halvaantui, hän ei suostunut jäämään pyörätuoliin. – Taistelutahto ja ystävät olivat suurin syy siihen, että toivuin, hän sanoo.
Kuntovalmentajana toimivan Piia Korisevan, 46, elämä sai mullistavan käänteen kesällä kymmenen vuotta sitten: Piia sai aivoinfarktin ja hänen oikea puolensa halvaantui. Tuolloin Piialle sanottiin, että hän jää loppuelämäkseen pyörätuoliin. Sitä Piia ei sulattanut.

– Tahdonvoimalla ja ystävien tuella jaksoin tsempata. En myöskään antanut periksi ja tein töitä kuntoutumiseni eteen, jo 2013 puolimaratoonin juossut Piia muistelee.

Piia kiittelee lapsiaan ja silloista miestään siitä, että he jaksoivat hänen toipumismatkansa aikana tukea ja kannustaa. Kun Piia sitten toipui, tuli ero.

– Kasvoin toipilasmatkan aikana ihmisenä ja halusin oppia elämästä lisää. Muutuin ihmisenä ja olisi ollut epäoikeudenmukaista vaatia mieheltäni sitä, että hänkin olisi muuttunut. Siinä kävi sitten niin, etteivät elämänkatsomuksemme enää kohdanneet, Piia selittää eroaan.
  • Katso Piia Korisevan koko haastattelu yllä olevalta videolta ISTV:n Tainola Show’sta!
Vaikka elämä on koetellut niin Piiaa kuin hänen sisartaan, rintasyövän sairastanutta laulaja Arja Korisevaa, positiivinen elämänasenne on säilynyt.

– Olemme tsempanneet toisiamme. Olen sellainen pepulle potkija. Painotan aina, ettei periksi saa antaa ja positiivinen elämänasenne on säilytettävä, Piia puhuu ISTV: n Tainola Show´ssa.

Nyt Piia haluaa kannustaa muita terveellisempään elämään ja fyysiseen hyvinvointiin. Energiapakkaus on tehnyt 365 muutoksen päivää -kirjan (Gummerus), jossa hän antaa neuvoja sekä kertoo kokemuksistaan niin kuntoutujana kuin valmentajana.

– Kirjassani lähdetään liikkeelle ihan perusajatuksista. Siinä annetaan ohjeita sekä vinkkejä. Sivuilla seurataan sitä, miten ihminen voi päivä kerrallaan saada itselleen paremman henkisen ja fyysisen olon, hän luettelee.


Piia huomauttaa, että vaikka ei heti tuloksia näy, ei pidä luovuttaa. Hän sanoo, että ihmisen on laitettava itsensä kuntoon itsensä takia, ei muiden.

– En luovuttanut kymmenen vuotta sitten, joten ei muidenkaan tule sitä tehdä, hän painottaa.
Piia kiittää edelleen siitä, että sai elämälleen jatkoajan. Hän muistelee kymmenen vuoden takaista elämäänsä, kun ensin halvaantui jalka, sitten käsi, jonka jälkeen meni puhekyky. Näkökin sumeni ja Piia myöntää ajatelleensa tuolloin kuolemaa.

– Tein silloin ikään kuin tilinpäätöksen ja olin kiitollinen siihen elätystä elämästä. Olen nyt sitä mieltä, että jatkoajallani on jokin tarkoitus. Tuon jatkoajan aion käyttää auttamalla muita, hän miettii.