60-vuotias Jamie Lee Curtis nousi 40 vuotta sitten tähdeksi – yksi erityinen rooli teki kiltistä tytöstä kansainvälisen seksisymbolin

Julkaistu:

60 vuotta
Halloween-kauhusarja teki Jamie Lee Curtisista tähden, joka on loistanut valkokankailla aikuisuutensa kaikissa vaiheissa. Tänään hän täyttää 60 vuotta, onnittelee elokuvakriitikko Taneli Topelius.
Viestistä paistoi läpi aito ilo ja onnellisuus – mutta myös annos hyvällä itsetunnolla varustettua uhmaa:

– Suurin avaustulos kauhuelokuvalle, jonka pääosassa on nainen. Suurin avaus­tulos elokuvalle, jonka pääosassa on yli 55-vuotias nainen. Toiseksi suurin avaustulos lokakuussa ensi-iltansa saaneelle elokuvalle ikinä, näyttelijä Jamie Lee Curtis lateli viestipalvelu Twitterissä 21. lokakuuta.

Perässä luki #womengetthingsdone eli suomeksi naiset saavat hommat tehtyä.

Tuolla viikolla ensi-iltaan oli tullut uusi kauhuelokuva Halloween, jonka tarinassa Curtis palaa samaan Laurie Stroden rooliin, joka 40 vuotta sitten – vuonna 1978 – teki hänestä kerralla tähden.

Tänään torstaina Curtis täyttää 60 vuotta. Hänen kasvoiltaan näkyvä kokemus tuo voimaa myös David Gordon Greenin ohjaamaan uuteen Halloween-osaan.

Veitsin ja asein varustautunut harmaantunut Laurie pääsee siinä kohtaamaan tätä piinanneen tappajan Michael Myersin vielä kerran, nyt omilla ehdoillaan.

Tilausta Jamie Lee Curtisin paluulle on selvästi ollut. Curtisin viestissään mainitsemat ennätykset koskevat Yhdysvaltoja, mutta uusi Halloween on ollut yleisön mieleen myös Suomessa.

Meillä sen on nähnyt kuukauden aikana jo 60 000 katsojaa, mikä on hyvä tulos keskikokoiselle kauhu­elokuvalle.


Menestys on ollut osuva ennakkosynttärilahja Curtisille. Hän onkin pärjännyt valkokankailla kaikissa aikuisuutensa ikävaiheissa – ja palannut vaikeidenkin jaksojen jälkeen tähdeksi aina uudestaan.

People-lehdelle Curtis tunnusti hiljattain, että hän oli 1980-luvun lopusta 1990-luvun loppuun koukussa kipulääkkeinään käyttämiin opiaatteihin. Kukaan, edes hänen läheisimpänsä, eivät tienneet riippuvuudesta.

John Carpenterin ohjaama alkuperäinen Halloween oli tuolloin 19-vuotiaan Curtisin ensimmäinen elokuvarooli. Näyttelemiskokemusta hänellä oli siinä vaiheessa lähinnä television tilannekomediasarjasta Operaatio Alushame (1977–1979), jonka pohjana oli hänen näyttelijäisänsä Tony Curtisin vuonna 1959 tekemä samanniminen komedia.


– Sain sarjasta potkut, ja olin suunniltani. Ellen olisi saanut potkuja, en olisi voinut tehdä Halloween-elokuvaa, Curtis totesi onnekkaasta sattumasta lokakuussa sanomalehti New York Timesille.

Curtisin äiti puolestaan oli elokuvatähti Janet Leigh, joka näytteli itsensä elokuvan historiaan vuonna 1960 Alfred Hichcockin ohjaaman Psykon kuuluisassa suihkumurhakohtauksessa.

Samaan tapaan kuin Janet-äidin Psykosta muodostui modernin kauhun merkkipaalu, tyttären Halloweenista tuli sitä uudestaan seuraavalle sukupolvelle.

Jamie Lee Curtis ei ole kuitenkaan koskaan ollut pelkkä kauhunäyttelijä. Hänen roolejaan yhdistää vahvuus ja pärjääminen, lajityypistä riippumatta.

Halloween iskosti Curtisista kuvan lastenvahtina – kilttinä tyttönä. Uuden puolen hän paljasti itsestään Dan Aykroydin ja Eddie Murphyn rinnalla menestyskomediassa Vaihtokaupat (1983), jossa hän esitti teräväkielistä prostituoitua Opheliaa.


Aikalaisyleisön yllätykseksi komediassa nähtiin kohtaus, jossa Curtis riisui peilin edessä paljastaen rintansa. Kyse ei silti ollut paljastelusta pelkän seksikkyyden vuoksi: kohtauksen sävyssä oli myös Ophelian luonteesta kertonutta kovuutta, jolla tämä näytti kaapin paikan Aykroydin esittämälle, rikkaaseen sukuun syntyneelle Louisille.

Silti Vaihtokaupat sai monet näkemään Curtisin myös seksisymbolina. Viimeistään näin kävi 1985, kun hän näytteli romanttisessa draamassa Perfect vartalonmyötäisissä trikoissa hikoilevaa, toimittajaan (John Travolta) rakastuvaa aerobic-ohjaajaa.

Kovuuden ja kepeyden liitto jatkui Monty Python -tähtien John Cleesen ja Michael Palinin kanssa brittikomediassa Kala nimeltä Wanda (1988), jossa Curtisin näyttelemä huijari Wanda pyörittää pikkurillinsä ympärillä kokonaista timanttiryöstökoplaa.

Pehmeimmät perheroolinsa Curtis teki 1990-luvun lämpimissä draamoissa Tyttöni mun (1991), Ikuisesti nuori (1992) ja Tyttöni mun 2 (1994), mutta niitä kehystävät elokuvat määrittivät tuolloin kolmekymppistä Curtisia vieläkin vahvemmin.


Kathryn Bigelow’n ohjaama jännäri Kylmää terästä (1990) näytti Curtisin tiukkana poliisina. Virkarikostutkinnan keskellä tämä rakastuu mieheen, joka on hänen tietämättään psykoottinen tappaja.

Bigelow’n tuolloinen puoliso, Terminator-ohjaaja James Cameron puolestaan nosti Curtisin toimintakomediansa True Lies – Tosi valheita (1994) toiseen pääosaan Arnold Schwarzeneggerin rinnalle.

Vauhdin ohessa True Lies käsittelee parisuhteen ongelmia megaluokan mittasuhteiden kautta – ja todistaa Curtisin kyvystä sisällyttää rooleihinsa yhtä aikaa vahvuutta, komediaa ja jopa satiiria.

Muskeli-Arskan esittämä salainen agentti päättää näpäyttää melkein toteutuneesta syrjähypystä kiinni jäänyttä vaimoaan ”testaamalla” tämän valmiuksia salaisena agenttina – pistämällä tämän muun muassa strippaamaan. Vaikka mies käyttää valtaa , Curtis lataa Helenin osaan niin paljon potkua, ettei tämä jää alakynteen.


Samaa voi sanoa Halloween-elokuvasarjasta. Sen osat ovat kertomuksia psykoottisesta tappajasta, joka on nujerrettava aina uudestaan – mutta samalla sarja kertoo naisista, jotka pystyvät sanomaan ahdistelijoilleen ei ja nousemaan vastarintaan.

Ne eivät ole suoraan #metoo-elokuvia, mutta ne sopivat hyvin #metoo-aikaan.

Jamie Lee Curtisille Halloween oli alku ja keskikohta – sarjassa on 11 elokuvaa, joista Curtis on nähty viidessä – mutta tuskin loppu.



Hän on jo ilmoittanut tekevänsä sarjaan mielellään lisää uusiakin osia, mutta muutakin on listalla. Ensi vuonna tulossa on muun muassa uusien Star Wars -elokuvien ohjaajan Rian Johnsonin valmistelema murhamysteeritarina Knives Out sekä agenttitoimintakomedia Spychosis.

Uuden Halloweenin menestyksellä Curtis on todistanut Hollywoodille jo sen, että maailma haluaa kuulla ja katsoa myös kokeneiden naisten – jopa yli 60-vuotiaiden naisten – tarinoita.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt