Kenelle Putousta oikein tehdään? Osa sketseistä menee lapsilta ohi, pieruvitsit eivät naurata vanhempia – tällaista kuvauksissa on lasten silmin

Julkaistu:

putous
IS vei lapset katsomaan Putousta ja selvitti, millaista on supersuositun ohjelman kuvauksissa lasten silmin.
Jono seisoo paikoillaan ja kylmä merituuli puhaltaa Telakka-studioiden takaa illan pimeydessä. Jonon keski-ikä huitelee jossain teini-iässä – pienimmät ovat alle kouluikäisiä, vanhimmat keski-ikäisiä.

Lapset poukkoilevat välillä pois jonosta, sillä jännitys valtaa koko porukan.

– Onhan siellä popcorneja! Ja karkkia! joukkomme nuorimmat lapset kyselevät.

Olemme menossa koko perheen suosikkiohjelman Putouksen suoraan lähetykseen, jonka kuvaukset on siirretty entistäkin isompiin tiloihin Helsingin Hernesaareen.

Pieni pettymys valtaa pienimmät siinä vaiheessa, kun ovet avautuvat ja aulassa tarjotaan ainoastaan virvokkeita.

Vanhemmille iskee paniikki: Miksemme tajunneet ottaa tarpeeksi naposteltavaa mukaan? Miten nämä pienimmät nyt saadaan pysymään puolitoista tuntia paikoillaan?

Lasten pettymys unohtuu nopeasti, kun he pääsevät kuvausstudioon: joka puolella on valoja ja isoja tv-kameroita, studio on poikkeuksellisesti paljon suurempi kuin tv-ruudun perusteella voisi kuvitella ja lapsille isketään käteen isot pahvijulisteet, joihin saa kirjoittaa omat terveisensä vaikkapa isovanhemmille tai kavereille.

– Mitä tähän pitää kirjoittaa? Kirjoita terkkuja mammalle! neljävuotias tyttöni hihkuu pahvilappu kädessään ja yrittää kirjoittaa myös omat terveisensä kavereilleen.


10-vuotias Helmi on ensi kertaa tv-studiossa, ja häntä on jännittänyt jo monta päivää.

– Kylläpä tämä studio näyttää isolta. En tiennyt, että tässä on kaksi eri osaa, jossa kuvataan eri sketsejä, Helmi ihmettelee.

Tosiaan, pitkänmallisen studion molemmin puolin on isot, erilliset kuvausalueet. Tv-ruudussa näyttää siltä, että kaikki kuvataan samassa tilassa.

Studion keskellä on bändi, ja toiselle puolelle bändiä on pystytetty jo valmiiksi ensimmäisen sketsin kulissit. Toiselle puolelle saapuu tuota pikaa kaikki Putous-näyttelijät, kun ohjelma starttaa totuttuun tapaan ”Tulikokeella”.


Mutta kukas tuolta juoksee? Sehän on Roope Salminen!

Roope juoksee ennen ohjelman alkua keskelle kuvausstudiota, hyppii innostuksesta ja kertoo studioyleisölle, miten ilta tästä eteenpäin kulkee. Hän muistuttaa, että taputukset ja yleisön läsnäolo ovat tärkeitä.

– Taputtakaa silloinkin, kun joku vitsi ei ole teidän mielestä edes hauska, Roope heittää ja yleisö nauraa.

Pian esiin tulevat myös kaikki Putous-tähdet, jotka hyppivät ja juoksevat edestakaisin kuin purkaakseen pahimmat energiansa ennen suoraa lähetystä.


Ja vihdoin lähetys alkaa!

Puolen tunnin odottelu palkitaan, kun tunnusmusiikki alkaa ja näyttelijät pääsevät tositoimiin.

Joukkomme nuorin, 4-vuotias, ei jaksa vielä keskittyä erillisiin sketsiosuuksiin, vaan syö sillä välin laukusta löytynyttä illan pelastusta, tikkaria.

7- ja 10-vuotiaat lapset sen sijaan nauravat jo vaihtelevasti niillekin, mutta selvää on, että sketsit naurattavat eniten aikuisia.

Lapset – ja täytyy myöntää, että myös aikuiset – odottavat kuitenkin ennen kaikkea sketsihahmoja.

– Milloin se Pieru tulee? nelivuotias kyselee.

Pieru on selkeästi suosituin juuri pienempien lapsien kohdalla, mutta hahmo ei tunnu kehittyneen tarpeeksi, jotta se jaksaisi naurattaa isompia lapsia.

Kun Pieru vihdoin astelee esiin, lapsia jaksaa naurattaa muutaman sekunnin.


Sen sijaan kaikkia lapsia alkaa naurattaa heti, kun he näkevät Ernest Lawsonin näyttelemän Afrobotin, Pilvi Hämäläisen esittämän Make-vauvan ja Mikko Penttilän luoman Taika-Pasin.

– Make-vauvassa on eniten sisältöä ja hauskat vitsit, joten Make-vauva on yleisesti kaikkein hauskin, 10-vuotias Helmi selvittää katsomossa fanikyltti kädessään.

– Vaikka tänään hauskin on kylläkin Afrobotti, Helmi jatkaa.

Tosin parhaat naurut saa kuitenkin Taika-Pasi, jonka pelkkä olemus alkaa naurattaa koko lapsikatrasta.


Välillä etenkin 4-vuotiaan on vielä vaikea ymmärtää, että nyt kuvataan suoraa lähetystä, jota katsoo parhaillaan lähes miljoona ihmistä.

Onneksi mainoskatkoilla saa hieman verrytellä, jotta istuminen ei käy mahdottomasti.

Lapsia ei tunnu kiinnostavan valtavat kamerat, joiden promptereissa lukee Roopen jokainen juonto ja näyttelijöiden repliikit.

Paikan päällä huomaa paremmin, miten vahvasti ohjelma onkin ennakkoon käsikirjoitettu, vaikka ohjelma saa katsojat uskomaan, että asiat tehdään vahvasti hetkessä.

Kuvaajat juoksevat edestakaisin, koska kuvauspaikat muuttuvat jatkuvasti eri puolille studiota.

– Tuon yhden kuvaajan valjaat ja kamera näyttävät kauhean painavilta, 10-vuotias hämmästelee.


Studiossa istuessa alkaa myös miettiä, kenelle Putous on nykyään tehty.

Osa jutuista naurattaa aikuisia, osa lapsia – mutta jotkut vitsit tuntuvat niin vaikeilta, että lapset eivät pääse niihin mukaan. He pitkästyvät ja kyllästyvät, ja silloin vanhemmatkaan eivät viihdy.

Samaistuttavuus on asia, joka nousee esiin katsomossa aikuisten kanssa käydyssä keskustelussa.

– Esimerkiksi Mimmu olisi hahmona ihan hyvä, jos siinä olisi aidosti enemmän tarttumapintaa. Mutta nyt hahmo ei ole uskottava, koska kukaan teini ei oikeasti järjestä vanhemmilleen tai muille aikuisille parisuhdeopastusta, joukkomme aikuiset analysoivat.


Puolitoista tuntia hurahtaa hetkessä ja studiossa on hyvä ja meluisa tunnelma.

Kun sketsihahmokisan putoaja on ratkennut, ohjelma päättyy tunnusmusiikkiin. On aika lähteä kiireesti kotia kohti, sillä kello on yli yhdeksän ja lapset on saatava nukkumaan.

Mutta kukas se tuolta juoksee? Sehän on Pieru!

Pieru antaa eturivissä olevilla lapsille läpyt ja pysähtyy nelivuotiaan luokse.


Yksinäisyyttään jakson aikana harmitellut Pieru kyselee, josko saisi lapsesta seuraa, koska hänellä ei ole ystäviä.

– Haluaisitko sinä tulla minun juhliini? hän kysyy ja saa lapsen silmät loistamaan.

Muut sketsihahmot ovat jo kadonneet kulissien taakse, eivätkä he jää tervehtimään paikalla ollutta yleisöä. Myös Pieru katoaa pian kulissien taakse.


Kun lapsilta kysyy lähetyksen päätteeksi, mikä Putouksessa on hauskinta, vastaus tulee heti: se, kun sieltä sai lopuksi sipsipussin.

– Mutta se ei ollut hauskaa, kun Pieru on niin yksinäinen. Pierulle ei saa nauraa, 4-vuotias sanoo.

Lisää hauskoja muistoja pulpahtelee vähitellen.

– Kivaa oli se, kun jaksossa tapahtuu koko ajan niin paljon asioita. Ja se, kun näin kerralla niin monta julkkista – vaikka ne ovatkin ihan tavallisia ihmisiä, 10-vuotias analysoi.

– Oli jotenkin hassua nähdä ne kaikki livenä.

Lopuksi kaikki lapset matkivat ääneen Afrobottia ja toistavat tämän tuttuja lauseita.

Afrobotti tuntuu uppoavan sekä lapsiin että aikuisiin, ja erityisesti Afrobotin hokemat ovat alkaneet elää omaa elämäänsä – kuten on käynyt monien aiempien suosikkihahmojen kohdalla.


Kotiin lähtiessä 4-vuotias kysyy: ”Milloin me katsotaan Putous tv:stä?”

Ohjelmaa taitaa sittenkin olla monin tavoin helpompi ja hauskempi seurata kotisohvalta käsin, koska studiossa osa jutuista hukkuu yleisön meteliin ja siihen, että osa sketseistä kuvataan kauempana toisella puolella studiota.

Siinä mielessä 30 euron liput tuntuvat hieman kalliilta, mutta onhan niiden edestä tosiaan mahdollista nähdä useampi sketsihahmo ja vieraileva julkkis ihan livenä.

Ohjelman suosio perustunee myös siihen, että suoria lähetyksiä voi katsoa rajattomasti jälkikäteen.

– Ne Putoukset sketsit ovat usein niin hauskoja, että tykkään katsoa niitä jälkikäteen YouTubesta, 10-vuotias Helmi päättää.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt