TV & elokuvat

Nuoripari raataa ja rakastaa – Markku Pölösen ensimmäinen elokuva lähes 10 vuoteen on sukua Olavi Virta -elokuvalle ja Mielensäpahoittajalle

Julkaistu:

Elokuva-arvio
Oona Airolan ilmeikkäät kasvot säteilevät sisäistä valoa, joka tekee hänestä synnynnäisen elokuvanäyttelijän, kehuu elokuvakriitikko Tarmo Poussu.
Sotien jälkeiseen Pohjois-Karjalaan sijoittuva Oma maa on Markku Pölösen ensimmäinen uusi elokuva lähes kymmeneen vuoteen. Mitään olennaisesti uutta se ei hänen taiteilijakuvaansa kuitenkaan lisää.

Pölösen ja Antti Heikkisen kirjoittama elokuva kertoo menestyvän leipomoliikkeen pitäjän aikuisesta Anni-tyttärestä (Oona Airola), joka rakastuu jatkosodassa haavoittuneeseen Veikkoon (Konsta Laakso) ja muuttaa tämän kanssa valtion lahjoittamalle kylmälle tilalle – eli käytännössä umpimetsään, joka heidän on omin käsin raivattava maatilaksi.

Sisun ja rakkautensa siivittämänä nuoripari raataa maatilkkuaan asuttavaksi ja viljelykelpoiseksi, kunnes julma kohtalo viinan, sotavammojen ja pahojen ihmisten muodossa uhkaa tuhota heidän yhteisen unelmansa.

Syvimmän kriisin hetkellä punnitaan myös sydänten kestävyys.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Suomalaisen maaseudun lempeänä runoilijana ja sotien jälkeisen uudisrakentamisen ajan romantisoijana tunnettu Pölönen jatkaa johdonmukaisesti valitsemallaan linjalla. Pieni uudistuminen olisi kuitenkin ollut tarpeen.

Teemoiltaan, henkilöiltään ja kohtauksiltaankin Oma maa tuntuu vähän liikaa Onnen maan (1993), Kivenpyörittäjän kylän (1995), Kuningasjätkän (1998) ja Koirankynnen leikkaajan (2004) toisinnolta.

Kotimaisen elokuvan nykymaisemassa Oma maa sijoittuu samaan nurkkaan Timo Koivusalon tuoreen Olavi Virta -elokuvan ja miksei viimeisimmän Mielensäpahoittajankin kanssa.

Vanhempaa yleisöä se kosiskelee nostalgian kirkastamalla kuvalla menneistä vuosikymmenistä. Nuoremmille se tarjoaa hetkellisen pakopaikan oman aikamme hektisyydestä, globalisaatiosta ja monikulttuurisuudesta.

Oman maan piirtämä kuva sodanjälkeisestä Suomesta ja Pohjois-Karjalasta on ehkä vahvasti romantisoitu, mutta sen yksityiskohdat vakuuttavat silti aitoudellaan.

Hymyilevän miehen (2016) naispääosasta muistettu Oona Airola sekä Tampereen työväenteatterin näyttelijänä tunnettu Konsta Laakso ovat Oman maan rakastavaisina erittäin uskottavia. He todella näyttävät ja tuntuvat kuvatun aikakauden nuorilta aikuisilta, mikä ei epookkielokuvissa ole lainkaan itsestäänselvää.


Airolan ilmeikkäät kasvot säteilevät sisäistä valoa, joka tekee hänestä synnynnäisen elokuvanäyttelijän. Luontevasti miehekkäässä Laaksossa on juuri sopivasti roolin vaatimaa kulmikkuutta, joka kääntyy tarvittaessa myös synkkyydeksi.

Oivallista työtä tekevät myös Antti Virmavirta ja Marjaana Maijala Annin vanhempina sekä Helmi Linnosmaa siskona. Vahvimmin elokuvan roolihahmoista jäävät silti mieleen Arto Heikkilä kerkeäkielisenä karjalaisisäntänä sekä Mika Nuojua lähitilan viinaan menevänä aikamiespoikana.

Oman maan ansioihin lukeutuu myös Konsta Sohlbergin kuvaus, joka saa Karjalan maisemat hehkumaan ylimaallisen kauniina mutta tavoittaa myös ankaran ruumiillisen työn rytmin ja ponnistukset. Perinteisten työmenetelmien kuvaajana Pölönen tekee jälleen dokumentaarisen tarkkaa työtä.


Musiikkivalinnat sen sijaan herättävät kummastusta.

Elokuvan johtosäveleksi nousee Dmitri Shostakovitshin säveltämä valssi, joka tuli tunnetuksi Stanley Kubrickin Eyes Wide Shutin (1999) teemamusiikkina ja on sittemmin kuultu monissa muissakin leffoissa. Sinänsä upea mutta hengeltään urbaani sävellys ei istu lainkaan Oman maan tarinaan, miljööseen tai aikakauteen.

Elokuvan vakavimmat puutteet ovat käsikirjoituksessa, jota Pölösen ja Heikkisen lisäksi on muokannut myös Paula Vesala.
Löyhän episodimaisesti etenevä tarina kaipaisi tiukempaa ryhtiä ja rakennetta. Sen keskeiset käänteet ovat liian helposti arvattavia mutta silti usein psykologisesti perustelemattomia.

Pääparin rakkaussuhde syttyy heti ensisilmäyksellä eikä elokuva sen syventämiseen paljon paukkuja tuhlaa. Rakastavaisten onnen särkevän takaiskun ja sen aiheuttajan Pölönen paljastaa kerronnallisilla ratkaisuillaan etukäteen, vaikka kummankin pitäisi tulla yllätyksenä.

Oma maa

Ohjaus: Markku Pölönen.

Pääosissa: Oona Airola, Konsta Laakso, Antti Virmavirta.

Juoni: Nuoripari raivaa umpimetsään omaa maatilaa jatkosodan jälkeisessä Pohjois-Karjalassa.

Ensi-ilta: Perjantaina 26. lokakuuta 2018.

★★★

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt