TV & elokuvat

Mustan Amerikan väkevä ääni – Spike Lee kertoi Suomessa uransa vaiheista ja siitä, miksi rotujännitteistä kertominen on tärkeää

Julkaistu:

Spike Lee
Äiti oli se, keneltä ohjaaja Spike Lee peri innostuksen elokuvataiteeseen.
Tarinankertojaksi itsensä määrittelevä ohjaaja Spike Lee osoittautui lauantai-iltapäivän aikana jälleen sanavalmiiksi puhujaksi.

Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin mestarikurssikeskustelua hän ryyditti sekä elokuviensa tekoa kuvaavilla hauskoilla anekdooteilla että vakavilla huomioilla Yhdysvaltain nykytilasta – johon päivänpolitiikan lisäksi liittyi myös hänen elokuviensa pitkäaikainen vakioaihe, mustien amerikkalaisten asema sekä rotujännitteet.


Niitä hän on käsitellyt vahvasti paitsi tuoreessa Blackkklansmanissa myös jo uransa alkuvaiheessa. Mestarikurssikeskustelun pohjustukseksi Leeltä nähtiin hänen kuuluisa läpimurtoelokuvansa Do the Right Thing – kuuma päivä (1989).

Se sai innostuneen vastaanoton jo Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa 1989. Tarina rotumellakoihin päättyvästä hellepäivästä Brooklynissa sai jotkut amerikkalaiset kriitikot kuitenkin vaatimaan, ettei elokuvaa saisi tuoda ensi-iltaan Yhdysvalloissa vielä kesällä, koska mustien pelättiin aiheuttavan elokuvan vuoksi mellakoita.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Myös elokuvan levittäjän Universalin toimitusjohtaja Tom Pollack joutui painostuksen kohteeksi. Hän oli saanut jo aiemmin tappouhkauksia Martin Scorsesen elokuvan Kristuksen viimeinen kiusaus (1988) takia.


– Olen hänelle todella kiitollinen, että hän seisoi elokuvani takana, Lee kiittää.

Loppujen lopuksi Do the Right Thing sai ensi-iltansa kesäkuussa 1989 – samana päivänä kuin Tim Burtonin ohjaama ensimmäinen Batman-elokuva.

– Johon musiikin teki Prince! Lee kiirehtii lisäämään.

Lee on yhä tyytyväinen elokuvan esiin nostamiin asioihin, joihin rotujännitteiden ja poliisiväkivallan lisäksi kuului muun muassa ilmaston lämpeneminen sekä gentrifikaatio eli keskiluokkaistuminen.

Sillä viitataan kaupunginosien väestörakenteen muuttumiseen, kun keskiluokkainen väestö muuttaa aiemmin työväenluokan kansoittamiin kortteleihin.

– Gentrifikaatiolla on paljon hyviäkin vaikutuksia, kuten julkisten koulujen parantuminen ja poliisien lisääntyminen – ja lattea tarjoavien kahviloiden ilmaantuminen!

– Mutta miksi näitä kaikkia asioita ei ole saatu asuinalueille silloin, kun ne ovat olleet pääosin mustien asuttamia? Mustat maksavat veroja siinä missä kaikki muutkin, Lee tuhahtaa.


Nuoruudessaan Spike Lee kävi paljon elokuvissa äitinsä kanssa. Hänestä tuli äidin vakituinen elokuvaseuralainen, sillä isä Bill Lee ei elokuvista välittänyt – hän ei voinut sietää sitä valheellista tapaa, jolla amerikkalaisissa elokuvissa kuvattiin mustia.

– Isäni oli muusikko, joka on tehnyt musiikin myös moniin elokuviini. Isältäni perin rakkauden musiikkiin, äidiltäni elokuvia kohtaan.

Silti Georgian Atlantassa kasvaneen nuoren Spiken roolimalleina eivät olleet elokuvantekijät tai näyttelijät, vaan urheilijat.

– Willie Mays (baseballpelaaja), Muhammad Ali (nyrkkeilijä), Joe Frazier (nyrkkeilijä), sellaiset nimet. Minun juttuni oli silloin urheilu. Elokuvista innostuin vakavissani vasta Georgiassa käymäni collegen jälkeen, kun pääsin New Yorkin yliopiston elokuvakouluun.

Urheilutausta näkyi epäsuorasti myöhemmin muun muassa Leen ohjaamasta elokuvasta Mo’ Better Blues (1990), joka oli hänen ensimmäinen monista elokuvistaan näyttelijä Denzel Washingtonin kanssa.

– Eri urheilulajien ammattilaiset ovat yleensä aloittaneet treenaamisen jo lapsena. Käytin ajatusta Mo Better Bluesissa, jossa äiti pistää trumpetin lapsensa syliin käytännössä jo silloin, kun tämä syntyy.

Washingtonin kanssa Lee on tehnyt yhteensä neljä elokuvaa. Mittavin niistä oli mustien aseman parantamista kyseenalaisinkin keinoin ajaneesta aktivistista kertonut Malcolm X (1992).

– Denzelillä ei ollut siinä pelkästään iso rooli. Denzel oli koko elokuva!, Lee kehuu.


Sekä Malcolm X että Suomen tämän vuoden neljänneksi katsotuimmaksi elokuvaksi 166 000 kävijällä kohonnut uusi Blackkklansman ovat hyviä esimerkkejä Leen tyylistä: kepeys ja vakava sekoittuvat niissä luontevaksi kokonaisuudeksi – samalla tavalla kuin Leen puhuessakin.

– Olen opettanut elokuvaa New Yorkin yliopistossa nyt noin 16 vuotta. Sanon aina oppilaillenikin, että asiat voi aina tehdä useammalla kuin yhdellä tavalla.

Kunnia-Oscarin Lee vastaanotti vuonna 2015 elämäntyöstään, joka sisältää pitkien elokuvien lisäksi paljon muutakin: dokumentteja, mainoksia sekä musiikkivideoita isoille nimille, kuten Michael Jacksonille, Public Enemylle ja Kelly Rowlandille.

– En tee eroa fiktion, dokumenttien, Michael Jacksonin musiikkivideoiden tai Michael Jordanin lenkkitossumainoksen välillä. Ne ovat kaikki tarinoiden kertomista.

– Väline on aina valittava sen mukaan, mikä on paras kullekin tarinalle.

Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali Helsingissä to–su 20.–30.9.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt