Legendaarinen Helge Herala päätyi näyttelijäksi vahingossa – uskomattomasta sattumasta alkoi pitkä ura

Julkaistu:

viihdelegenda
Monipuolinen näyttelijä Helge Herala oli koomikkona luonnonlahjakkuus. Hän ehti työskennellä myös merillä ja leipurina. Heralan ja vaimo Marja Korhosen tytär, näyttelijä Heidi Herala kasvoi teatterissa.
Maamme tunnetuimpiin ja pitkä­uraisimpiin lukeutuva näyttelijä Helge ”Heguli” ”Hege” Herala päätyi alalle vähän vahingossa. Vanhemmat toivoivat pojasta insinööriä, ja oli järkytys, että Helge aloittikin teatteriharrastuksen ja sai kiinnityksen Turun Työväen Teatteriin jo vuonna 1946, lähes kokemattomana 24-vuotiaana.

Hämeenlinnassa 1922 syntynyt Helge oli kasvanut kasarmeilla, sillä asemestari-isä työskenteli puolustusvoimissa. Herala lähti merivoimiin 17-vuotiaana ja palveli viisi vuotta. Sitten hän sattui pitämään urheiluseuran tapahtumassa puheen. Paikalla oli Turun Työväen Teatterin avustaja, joka oivalsi nuorukaisen piilevät näyttelijäntaidot.

1950-luvun koittaessa Herala työskenteli jo ammattinäyttelijänä teattereissa. Merkittäviä näyttämörooleja olivat muun muassa Rikoksen ja rangaistuksen Raskolnikov ja Ihanneaviomiehen nimiosa.

Samalla alkoi myös elokuvaura. Heralan komea, perisuomalaisesta poikkeava ulkonäkö oli huomattu muun muassa ohjaaja Roland af Hällströmin toimesta. Hallin Janne (1950) oli ensimmäinen miespäärooli valkokankaalla. Myöhemmin myös ohjaajasuuruudet Edvin Laine, Aarne Tarkas, Matti Kassila ja Rauni Mollberg olivat yhteistyökumppaneita.

Elokuvarooleja kertyi kaikkiaan yli viisikymmentä. Tunnetuimpia filmauksia elokuvan kultakaudella oli esimerkiksi Tukkijoella (1951). 1960-luvun suosikkeja olivat Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962) sekä Täällä Pohjantähden alla (1968) ja Akseli ja Elina (1970). Herala esitti Vihtori Kiviojaa.

Kultainen vasikka -elokuvasovitus toi vuonna 1961 Heralalle parhaan miespääosan Jussi-palkinnon.


Eräs pitkäaikainen työtoveri oli Spede Pasanen. Tämä huomioi Helgen loputtoman ja hersyvän huumorin ja antoi roolin elokuvassa Noin 7 veljestä (1968). Helgen viimeiseksi elokuvaksi jäi Spedelle omistettu Uuno Turhapuro – This is My Life vuonna 2004.

Televisiossa Herala oli mukana heti uransa alusta asti sekä suorina lähetyksinä esitetyissä draamoissa ja opereteissa että suosituissa viihdeohjelmissa. Hänen viimeiseksi jäänyt tv-työ oli 2000-luvun alkupuolella tehty Tapio Piiraisen Raid-tv-sarja. Siinä Herala esittää sänkypotilas Kaatopaikan Keisaria.

Elämän pahin tragedia sai Helgen vaihtamaan toviksi alaa. Esikoinen Jarkko menehtyi auto-onnettomuudessa 1974. Herala jätti pestinsä Kouvolan Teatterin johtajana ja työsti suruaan kauempana julkisesta valokeilasta. Hän perusti veljensä kanssa leipomon Turkuun reiluksi kymmeneksi vuodeksi.

Viihdetaiteilijan uraansa hän ei kokonaan jättänyt, vaan hän esiintyi esimerkiksi viihdeohjelmassa Valehtelijoiden klubi 1980-luvun alkupuolella. Juuri Valehtelijoiden klubin ansiosta ”Heguli” Heralasta tuli kaiken kansan tuntema koomikko. Huumorisarjan steppailevana isäntänä hän laukoi sihteerilleen kaksimielisyyksiä esineistä, joita piilotteli ”pusseissaan”.


Heralan perhe on vahvasti näyttelijäpainotteista. Marja Korhoseen (1924–2014) Herala tutustui Turun kaupunginteatterissa. Vastanäyttelijät rakastuivat jo 1940-luvun lopulla, ja pari sai kolme lasta.

Heralalla ja Korhosella on yhteensä kuusi lastenlasta, joista tunnetuimpia ovat heidän toisen poikansa Turo Heralan tytär Niina Backman ja näyttelijätytär Heidi Heralan poika Lauri Maijala.

Vanhuusiällä Helge joutui pyörätuoliin. Diabetestä sairastaneen näyttelijän jalat jouduttiin amputoimaan. Vuonna 2002 ilmestyi Heralan kirja Elämää sateenkaaren alla (WSOY). Kirjassa Helge tarinoi hauskoja, tyylilleen ominaisen leppoisia takaumia menneisyydestä. Näyttelijä kuoli 87-vuotiaana helmikuussa 2010.


Pitkän uran itsekin tehneellä Heidi Heralalla oli lämmin suhde isäänsä. Heidin iltahoito ratkesi sillä, että tyttö vietti aikaa avustajana Kansallisteatterilla. Vielä pyörätuolistakin käsin Herala kävi teatterissa ja seurasi ja kannusti tyttärensä uraa.

Ikävä isää ja lasten isoisää ”papulia” on yhä kova. Vanhempiensa kuoleman jälkeen Heidi on kertonut IS:lle katselevansa heidän kuvaamiaan elokuvia ammatillisemmasta näkökulmasta kuin ennen.

– Tunteiden sijaan saatan välillä pysähtyä ihailemaan, kuinka hienosti isä teki jonkin kohtauksen. Ja taatusti aivan oman päänsä mukaan!

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt