TV & elokuvat

Muurahaismies tekee vaisun paluun – lapsellisen seikkailun pääosassa vauhdikkaat takaa-ajot

Julkaistu:

Ant-Man and the Wasp -elokuvaa vaivaa heiveröinen juoni, jota eivät pelasta vauhdikkaat takaa-ajot, kirjoittaa elokuvakriitikko Tarmo Poussu.
Marvel Cinematic Universe -elokuvasarjan 20. osa ei anna aihetta juhlaan. Ant-Man and the Wasp on vaatimaton välityö loputtomiin laajenevassa supersankariseikkailujen sarjassa.

Käyttäjänsä kutistavan teknoasun ympärille kuroutuva Ant-Man (2015) esitteli ihmeasun keksineen tri Hank Pymin (Michael Douglas), tämän aikuisen tyttären Hope van Dynen (Evangeline Lily) sekä näiden kanssa liittoutuvan ex-varas Scott Langin (Paul Rudd), alias Ant-Manin. Heistä jälkimmäinen palasi valkokankaalle Kapteeni Amerikan aisaparina elokuvassa Captain America: Civil War (2016).


Ant-Man and the Wasp jatkaa suurinpiirtein siitä, mihin viimeksi mainittu päättyi. Viranomaisten määräämän kotiarestinsa päättymistä odotteleva Lang joutuu ensin tri Pymin ja van Dynen sieppaamaksi, mutta päätyy taas näiden liittolaiseksi.

Kuten Ant-Manin nähneet saattavat muistaa, Pymin vaimo ja van Dynen äiti Janet katosi aikoinaan mikroskooppiseen kvanttimaailmaan. Nyt he aikovat hakea hänet sieltä takaisin ja siinä he tarvitsevat Langin apua.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Sitä elokuva ei selitä, miten Janet olisi pysynyt parikymmentä vuotta hengissä ulkoavaruutta tai merenpohjaa muistuttavassa kvanttimaailmassa. Mutta mitäs noista sivuseikoista.


Onnistuakseen pelastustehtävässä kolmikon on saatava muuan tekninen vempain sitä hallussaan pitävältä gangsterilta. Sen jälkeen he jäljittävät Pymin kutistettua ja varastettua laboratoriota. Lopuksi he ottavat yhteen Pymin teknologiaa havittelevan Ghostin (Hannah John-Kamen) kanssa. Se varsinainen pelastusoperaatio jää tässä tohinassa pieneksi jälkinäytökseksi.

Jos ensimmäinen Ant-Man kärsi heiveröisestä tarinasta, niin sama puutos vaivaa uutuutta. Michelle Pfeifferin esittämän Janetin pelastusoperaatio on pelkkä veruke takaa-ajoille, jotka pitävät elokuvan kiitettävästi liikkeessä, mutta ilman selkeätä päämäärää.

Moniin viimeaikaisiin Marvel-elokuviin verrattuna Ant-Man and the Wasp on melkoisen lapsellinen seikkailu, mikä ei toki sinänsä ole pahasta. Ehkä sen otollisin yleisö osuukin lähelle sen Suomessa saamaa 12 vuoden ikärajaa.


Vauhdikkaassa, mutta sekavassa seikkailussa on hauskat ja oivaltavatkin hetkensä. Kun jättiläiseksi kasvanut ja rekka-autoa potkulautanaan käyttävä Ant-Man aiheuttaa kaaosta suurkaupungin kaduilla, nettikahvilan nörtit istuvat näpyttelemässä läppäreitään huomaamatta lainkaan, mitä ikkunan takana tapahtuu.

Komedianäyttelijänä aloittanut Paul Rudd sujahtaa edelleen sujuvasti Ant-Manin asuun. Michael Douglasin karisma kantaa ohuessa tri Pymin roolissa ja Laurence Fishburne kasvaa pikkurooliaan isommaksi. Michael Pena vie elokuvaa vahvasti komedian suuntaan Langin suulaana kaverina.

Viihdyttävistä elementeistään huolimatta Ant-Man and the Wasp on elokuva, joka kutistuu muistissa nopeasti kadotakseen pian johonkin kvanttimaailman uumeniin

Ant-Man and the Wasp

Ohjaus: Peyton Reed.

Pääosissa: Paul Rudd, Evangeline Lilly, Michael Douglas.

Juoni: Scott Lang seikkailee jälleen mikro- ja makromaailmojen välillä.

★★

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt