Marvel-spektaakkelin julma superroisto tuo mieleen radikaalin suomalaisen ajattelijan – Avengers: Infinity War on supersankariseikkailujen parhaimmistoa

Julkaistu:

Elokuva-arvio
Avengers: Infinity War on Marvel-putken 19. elokuva ja täysosuma – kuin supersankarien Greatest Hits, joka tuntuu yhä tuoreelta, kehuu elokuvakriitikko Taneli Topelius.
Kymmenen vuotta, yhdeksäntoista elokuvaa ja melkein aina paikka katsojatilastojen kärjestä. Jo puhtaat luvut kertovat paljon Marvelin supersankaritehtaan ylivoimaisuudesta ison yleisön elokuvaviihteen tekijänä.

Onneksi suosio ei edelleenkään ole sumentanut Marvelin elokuvajohtajan Kevin Feigen arviointikykyä. Melkein kaikki sarjan aiempien elokuvien tähdet yhteen kokoava seikkailuspektaakkeli Avengers: Infinity War kuuluu joukon parhaimpiin – ja ottaa täysiverisesti paikkansa sarjan aiempien täysosumien Iron Man 3:n (2013), Avengers: Age of Ultronin (2015), Spider-Man: Homecomingin (2017) sekä Thor: Ragnarökin (2017) rinnalta.

Marvelin väki tietää, että tarinaa tärkeämpää on se, kenen silmin ja millaisin painotuksin se kerrotaan.

Infinity Warin lähtökohta on periaatteessa tuttuakin tutumpi. Supersankarijoukkio saa vastaansa jälleen yhden universumia uhkaavan megaroiston, jo edellisissäkin elokuvissa vihjatun Thanoksen. Silti Anthony ja Joe Russon ohjaama elokuva tuntuu erityiseltä.

Komeimpana saavutuksenaan Russot onnistuvat sovittamaan Marvelin eri sankareiden ja tarinantynkien lukuisat erityispiirteet luontevasti yhteen.


Tunnelmansa Infinity War itse asiassa varastaa suoraan supersankareiltaan.

Sen alussa on Thorin (Chris Hemsworth) jylhyyttä, asetelmien esittelyssä Iron Manin (Robert Downey Jr.) ja Doctor Strangen (Benedict Cumberbatch) suulasta nokkeluutta sekä tiukimmissa taisteluissa Captain American (Chris Evans), Black Widow’n (Scarlett Johansson) ja Black Pantherin (Chadwick Boseman) totisuutta.

Elokuvan keskivaiheilla, kun juoni vaatii tahdin löysäämistä ja päähenkilöiden tavoitteiden terävöittämistä, käsikirjoittajat Christopher Markus ja Stephen McFeely täyttävät tilan Guardians of the Galaxy -elokuvien (2014 & 2017) koomisella letkeydellä – tietenkin Chris Prattin näyttelemän Star-Lordin luotsaamana.

Heille on suotu myös osa elokuvan tunteikkaimmista hetkistä.


Varsinaisten narrien roolit on tässä näytelmässä nimittäin varattu nuoruuden intoa puhkuvalle Spider-Manille (Tom Holland) ja omien ongelmiensa kanssa painivalle Hulkille (Mark Ruffalo) – hyväntahtoisen virnuilun kera.

Toisin kuin ohjaaja Joss Whedon teki vuosien 2012 ja 2015 Avengers-elokuvissa, Russot eivät yritä liikaa harmonisoida eri hahmojen varsin erilaisia luonteenpiirteitä vaan päinvastoin antavat erojen korostua.

Kysymys oman rakkaimpansa uhraamisesta isomman tavoitteen hyväksi esitetään kuin varkain jo elokuvan alussa, mutta vähitellen se tarkentuu juonen tärkeimmäksi johtolangaksi.

Vetämällä kameran sivuun ratkaisevalla hetkellä Russot tosin pehmentävät turhankin paljon elokuvan yhteiskunnallisimman ulottuvuuden, kansanmurhan, käsittelyä. Halutessaan Infinity Warin vaikuttavimmista tuhonäyistä voi kyllä etsiä yhtäläisyyksiä ydinräjäytyksen totaalisuuteen.

Huipennus on Marvel-elokuvien vakavin.


Tuloksena on laaja tyylien kirjo, eräänlainen Marvel-tunnelmien Greatest Hits, jonka Russot saavat tuntumaan yhä tuoreelta – vaikka itse ainekset ovat tutut ja moneen kertaan testatut.

Toisaalta Infinity War antaa ymmärtää, että uudistuakseen Marvel on valmis tekemään tarvittavia uhrauksia. Kaikki hahmot eivät enää automaattisesti selviä hengissä.

Suoraa jatkoa tarinalle on luvassa vuoden päästä.


Kymmenen paremmalla puolella liikkuvaan sankareiden lukumäärään nähden tuntuu joka tapauksessa pieneltä ihmeeltä, että Infinity War ehtii näyttävän toiminnan lomassa pysähtyä syventämään myös luonnekuvia.

Eniten elokuva yllättää superroistollaan. Josh Brolinin huolitellusti näyttelemä vallanhaluinen Thanos on tavoitteissaan julmin mutta henkilönä yksi Marvel-maailman traagisimmista – kuin Shakespearen kuningashahmo, joka saavuttaessaan kaiken menettää samalla tärkeimpänsä.

Paksun maskinsakin alta Brolin pystyy luomaan Thanoksesta kiehtovan ristiriitaisen tuhoajan, jonka uhoon sisältyy aimo annos radikaalia penttilinkolalaista surua universumin tilasta. Sen ansiosta hänen pahuutensa saa jopa ymmärrettäviä piirteitä.

Sarjamuodolla on myös hintansa: Infinity Warin kaikkien vivahteiden ja viittausten ymmärtämiseksi on tarpeen olla nähnyt ainakin sarjan kuusi edellisestä elokuvaa Russojen itsensä ohjaamasta Captain America: Civil Warista (2016) lähtien.

Yhtä kaikki veljekset pyrkivät pitämään huolen myös siitä, ettei juonen seuraaminen ole ihan mahdotonta ensikertalaisellekaan.

Marvelin 10 vuotta – samaan elokuvauniversumiin kuuluvat seikkailut

1. Iron Man (2008)

2. The Incredible Hulk (2008)

3. Iron Man 2 (2010, arvio)

4. Thor (2011, arvio)

5. Captain America: The First Avenger (2011, arvio)

6. The Avengers (2012, arvio)

7. Iron Man 3 (2013, arvio)

8. Thor: The Dark World (2013, arvio)

9. Captain America: The Return of the First Avenger (2014, arvio)

10. Guardians of the Galaxy (2014, arvio)

11. Avengers: Age of Ultron (2015, arvio)

12. Ant-Man (2015, arvio)

13. Captain America: Civil War (2016, arvio)

14. Doctor Strange (2016, arvio)

15. Guardians of the Galaxy Vol. 2 (2017, arvio)

16. Spider-Man: Homecoming (2017, arvio)

17. Thor: Ragnarök (2017, arvio)

18. Black Panther (2018, arvio)

19. Avengers: Infinity War (2018)

Päivitetty 27.4.2018 klo 9.55: lisätty lista Marvelin varsinaiseen elokuvauniversumiin kuuluvista seikkailuista.

Avengers: Infinity War

Ohjaus: Antony Russo & Joe Russo.

Pääosissa: Robert Downey Jr., Chris Hemsworth, Chris Pratt.

Juoni: Supersankarit yrittävät estää Thanosta tuhoamasta isoa osaa universumin väestöstä.

Ensi-ilta: Keskiviikkona 25. huhtikuuta 2018.

★★★★

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt