TV & elokuvat

Punavankileirin näyttelijät pelastavat henkensä, jos ovat hauskoja – Martti Suosalo yhtä aikaa samassa roolissa teatterissa ja valkokankailla

Julkaistu:

Elokuva-arvio
Suomen hauskin mies virittää itselleen ansan, jota se ei täysin pysty välttämään, ruotii elokuvakriitikko Tarmo Poussu.
Komedia ja tragedia kohtaavat harvinaisen haastavissa puitteissa Heikki Kujanpään ohjaamassa elokuvassa Suomen hauskin mies. Tosipohjaiseksi mainitussa elokuvassa sisällissodan jälkeisen punavankileirin kuolemaan tuomitut vangit valmistavat huvinäytelmän vartijoilleen.

Martti Suosalo esittää Suomen hauskimmaksi mieheksi tituleerattua työväenteatterin näyttelijää, Toivo Parikkaa, joka Helsingin edustalla sijaitsevalle Isosaaren vankileirille joutuessaan löytää sieltä koko entisen teatteriryhmänsä.

Leiriä johtaa Jani Volasen esittämä kapteeni Kalm, joka antaa tuomionsa täytäntöönpanoa odottaville näyttelijöille viimeisen mahdollisuuden pelastaa henkensä.

Leirille odotetaan saksalaisia arvovieraita, joille pitäisi keksiä jotain viihdykettä. Näin Parikka saa tehtävän, josta on vaikea kieltäytyä. Jos hän saa näyttelijätovereineen saksalaisvieraat nauramaan, koko joukkoa odottava teloitus perutaan.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kujanpään ja Mikko Reitalan kirjoittaman elokuvan tosipohjaisuus on suhteellista. Sen päähenkilö on yhdistelmä parista punavankileirille joutuneesta näyttelijästä, Jalmari Parikasta ja Aarne Orjatsalosta. Totta on myös se, että jotkut vankileireille joutuneet näyttelijät esittivät vartijoilleen huvinäytelmiä. Muilta osiltaan elokuvan tarina on kuvitteellinen.

Puitteiltaan Suomen hauskin mies on onneksi uskottava. Kaisa Mäkisen lavastama vankileri on juuri niin karu ja alkeellinen kuin sopii odottaa. Myös Marjatta Nissisen puvustus tavoittaa osuvasti olojen alkeellisuuden.

Vankien likaisissa ja kuluneissa vaateparsissa ei ole jälkeäkään rääsyläisromantiikasta eivätkä ne liioin näytä juuri puvustamon kaapista poimituilta.

Elokuvan tarina ei ole kaikilta osiltaan yhtä vakuuttava. Parikan taiteilu sympaattisen vartijan (Paavo Kinnunen) sekä leiriä johtavan kapteeni Kalmin vaimon (Leena Pöysti) suosioon tapahtuu välillä enemmän elokuvakonventioiden kuin psykologisen realismin ehdoilla.

Eniten elokuvan uskottavuutta koettelee sen koskettavaksi tarkoitettu, mutta vähän väkinäiseltä tuntuva loppuhuipennus. Siinä tapahtumien kulku noudattaa enemmän katsojan toiveita kuin historiallisia tai inhimillisiä realiteetteja.

Elokuvan toinen kompastuskivi on itse huvinäytelmä, jonka harjoitusten kuvaus tavoittaa vielä hyvin sekä vankien epätoivon että siitä kuin tahattomasti kumpuavan huumorin. Samalla elokuva kuitenkin virittää itselleen ansan, jota se ei täysin pysty välttämään.


Kun vangit viimein esittävät näytelmän arvovaltaisille vierailleen, esityksen pitäisi saada myös elokuvan katsoja nauramaan hervottomasti. Siinä se ei ainakaan omalla kohdallani onnistunut. Huumori on toki hyvin henkilökohtainen asia.

Huumorin höystämänä ja humaaniin vetoomukseen tähtäävänä vankileirikuvauksena Suomen hauskin mies on sukua ranskalaisen Jean Renoirin rakastetulle klassikolle Suuri illuusio (1936). Vaikka se ei mahdollisen esikuvansa veroiseksi mestariteokseksi nousekaan, jo tällaisen vertailukohdan luonteva esiinnousu on kotimaiselle elokuvalle poikkeuksellista.

Parhaiten elokuvan tavoittelema huumorin ja tragedian tasapaino ilmenee Martti Suosalon hallitussa roolityössä. Hyvää työtä tekevät myös Paavo Kinnunen teloituksia vastentahtoisesti toimeenpanevana vartijana sekä Leena Pöysti Parikkaan kiintyvänä rouva Kalmina.

Jani Volasen kapteeni Kalm jää vähän liian karikatyyrinomaiseksi hahmoksi tavoittaakseen roolin edellyttämää uhkaa.

Suomen hauskin mies

Ohjaus: Heikki Kujanpää.

Pääosissa: Martti Suosalo, Jani Volanen, Leena Pöysti, Paavo Kinnunen.

Juoni: Kuolemaan tuomitut punavangit valmistavat huvinäytelmän.

Ensi-ilta: Perjantaina 16. maaliskuuta 2018.

★★★

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt