TV & elokuvat

Pitkätukkia, maasta revitty ruumisarkku ja verta: Hevi reissu naureskelee osuvasti hevikliseille – sitten eksytään Vääpeli Körmyn menoon

Julkaistu:

Elokuva-arvio
Johannes Holopainen antaa horjuvalle hevikomedialle suuren sydämen, kiittää elokuvakriitikko Taneli Topelius.
Hevimusiikin kliseiden tarkka paikantaminen on kotimaisen Hevi reissu -elokuvan vahvin puoli.

Ohjaajiensa Juuso Laation ja Jukka Vidgrenin 2007 tekemästä lyhytelokuvasta Impaled Rectum kasvanut komedia käyttää osuvasti hyväkseen lajityyppiin jo valmiiksi kuuluvia vahvoja kärjistyksiä.

Elokuvan päähenkilöt ovat tietenkin nahkaan pukeutuvia pitkätukkia, heidän bändinsä kappaleet täynnä rummunjyskettä, örinälaulua ja särökitaraa, ja asenne on ainakin lavalla hard rock.

Tarinan edetessä sekoillaan muun muassa verta täynnä olevan sangon ja maasta kaivetun ruumisarkun kanssa sekä aiheutetaan pahennusta virkavallassa – tosin vain ihan vähän, sillä pikkupaikkakunnan poliisin tytär sattuu olla myös bändin keulakuvan ihastuksen kohde.


Kuvioon myös sopii, että varsinaisesti koko bändi koostuu herkkäsieluisista hevinörteistä, joille ajatus keikkamatkasta metallifestareille Norjaan merkitsee elämän ensimmäistä isoa seikkailua.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Rockjätkien kuoren alla on joukko pelästyneitä pikkupoikia.

Pohjoissuomalaisen tuppukylän luusereista myös tulee välittömästi kaikkien sankareita, kun heidän luullaan lyöneen läpi ulkomailla.

Asetelma sama kuin kotimaisten bändielokuvien nykyklassikossa Pitkä kuuma kesä (1999): tähtäimessä on legendaarinen keikkalava, mutta kenelläkään ei tunnu olevan varsinaista käsitystä siitä, miten sinne päästään.

Laation ja Vidgrenin sekä Aleksi Purasen ja Jari Olavi Rantalan laatima käsikirjoitus pelaa selkeillä vastakohdilla, aivan kuten suuren yleisön komedioissa kannattaakin.


Kierteitä vain olisi mahtunut näihin puitteisiin enemmänkin.

Lopputuloksesta paistaa läpi se, että Hevi reissu on Laation ja Vidgrenin ensimmäinen pitkä elokuva.

Kaikki oikeat sketsit ja tilanteet ovat kyllä mukana, ja kohellus kiihtyy kiitettävästi sitä mukaa, mitä lähemmäksi kundit tavoitettaan pääsevät, mutta hyvistä palasista ei synny vielä vahvaa kokonaisuutta.

Etenkin vitsit kärsivät, kun ne kerrotaan liian hitaasti.

Siinä vaiheessa, kun verisangollisen jo tietää kaatuvan bändin tulevaisuuden kannalta ratkaisevan körmyn niskaan, tilanteen ja sen jälkiselvittelyiden venyttäminen on katsojan turhaa kiusaamista.

Tyylikin vaihtelee suuresti. Välillä tehdään uskottavaa henkilövetoista komediaa, välillä lyödään läskiksi ahmanuken kanssa, ja rajalle sijoittuva toimintajakso on kuin Vääpeli Körmyä isolla budjetilla.

Villit vaihdokset sopivat komediaan, mutta ne toimisivat paremmin, jos elokuvalla olisi varmempi ääni.

Horjuvuutta tuo sekin, että näyttelijät lähestyvät roolejaan hyvin eri tavoin.


Talven isoihin elokuvasankareihin kuuluva Johannes Holopainen luo bändin solistina Turona elokuvalle ison sydämen.

Tuntemattoman sotilaan (2017) tiukan ja määrätietoisen Kariluodon jälkeen hän näyttää itsestään täysin toisenlaisen puolen varovaisena ja epävarmana Turona. Holopainen on roolissaan uskottava, vaikka tarina ei täysin onnistu perustelemaan, miksi Turo eksyy kertomaan hätävalheita jopa parhaille kavereilleen.

Skaalan toisessa päässä on bändin rumpali Jynkky, jota Antti Heikkinen lähestyy sketsiviihteen karrikoiduista lähtökohdista. Jynkylle sattuu ja tapahtuu, mutta Heikkisen ison elehtimisen vuoksi mitään siitä on vaikea ottaa liian tosissaan.

Tämä riistää elokuvalta myöhemmän mahdollisuuden kasvaa tunteiden tasolla.

Turon ja Jynkyn välissä ovat Samuli Jaskion näyttelemä perushevityyppi Lotvonen sekä Max Ovaskan riemastuttavan totinen kivikasvo Pasi. Heidän hahmonsa rikastavat elokuvan tyyppivalikoimaa mutta jäävät muutaman toistuvan vitsin vangeiksi.

Oma lukunsa on Turon kanssa samasta naisesta kilpaileva kylän itsekeskeinen puolijulkkis, josta Ville Tiihonen kasvattaa häpeämättömän limaisen niljakkeen, loistavan komediailkimyksen.

Minka Kuustonen sen sijaan jää tarinassa täysin miesten jalkoihin. Hevi reissu on alleviivatusti äijien elokuva.

Hevi reissu

Ohjaus: Juuso Laatio & Jukka Vidgren.

Pääosissa: Johannes Holopainen, Max Ovaska, Antti Heikkinen.

Juoni: Pikkupaikkakunnan hevibändi suunnittelee esiintymismatkaa metallifestareille.

Ensi-ilta: Perjantaina 9. maaliskuuta 2018.

★★

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt