TV & elokuvat

Kauneushoitolan työntekijä voittaa uutuuselokuvassa loton pääpotin – sen jälkeen kaikki on pelkkää alamäkeä, myös itse komedialle

Julkaistu:

Elokuva-arvio
Anna-Leena Härkösen romaaniin perustuva komedia yrittää tehdä viiltävästä tragikomediasta liian kepeää, arvioi elokuvakriitikko Taneli Topelius.
Lottovoitto ei tuo onnea, jos oma arki on onnetonta – eikä komedia ei tee onnelliseksi, jos se on onnettomasti tehty.

Elokuvaa Kaikki oikein on pönkitetty kepeydellä ja silattu ylimalkaisuudella, vaikka tarina, jonka se haluaa kertoa, on pohjimmiltaan vakava, ja luonnekuvauksena jopa viiltävä.

Paikalleen jämähtäneessä parisuhteessa pyristelevä Eevi voittaa lotossa päävoiton. Riemun sijaan 15 miljoonasta eurosta tuleekin ankeutta lisäävä taakka.

Eevin itsetunto ei kasva kulutus- ja valinnanmahdollisuuksien lisääntymisen tahdissa, eikä rakkaus saamattomaan rokkarimieheenkään roihua voittohuuman haihtumisen jälkeen yhtään aiempaa vahvempana – päinvastoin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Entinen ystäväpiiri taas alkaa näyttäytyä kateuden ja ivan täyttämänä uhkana.


Anna-Leena Härkönen kirjoitti Eevin ahdingon 2014 ilmestyneessä romaanissaan tragikomediaksi – paikoin jopa tragediaksi – mutta ohjaaja Lenka Hellstedt yrittää pakottaa ainekset käsikirjoittaja Jenny Dahlströmin kanssa komediaksi.

Hilpeys ja arjen epämukavuuksille perustuva poreilu ovat vahvimmillaan alussa, jossa elokuvaa voisi vielä erehtyäkin pitämään romanttisena komediana. Parisuhdeainekset kuitenkin väljähtävät nopeasti, sillä tarinan ydin ei ole erityisen romanttinen.

Mitä pidemmälle päästään, sitä selvemmäksi käy, että Antti Luusuaniemen esittämä, etäisyyttä ottava aviomies Kari on vain sivuosassa: elokuvan välttämätön paha, jolla Eevin elämäntilanne ja -asenne perustellaan.

Ei hurmurivaihteella käyvä Luusuaniemi pääse roolistaan isoa tekemäänkään. Hän kuvaa Karin aina hieman poissaolevana, silloinkin kun on läsnä, eikä hahmo kehity draaman osana lainkaan, vaikka loppukohtaus muuta uskotteleekin.


Onneksi Eeviä esittää Elsa Saisio, joka on viisaasti karsinut osasta kaiken hehkun. Eevi on arjen sinnittelijä, mutta kurjuudessaan hellyttävä sellainen.

Kuten Hellstedtin aiemmat pitkät elokuvat Minä ja Morrison (2001) sekä Maata meren alla (2009), myös Kaikki oikein etenee oman arkensa kanssa tuskailevan päähenkilön mielenliikkeiden tahdissa eli sisäisestä kriisistä toiseen.

Eevi kun on erehtynyt määrittelemään itsensä poikamaisen miehensä, kauneushoitolassa innottomasti tekemän työnsä ja nälvivien työkavereidensa kautta.

Saisio kantaa roolia uskottavasti, vaikka hänet on ympäröity keskeneräisiltä vaikuttavilla sivuhahmoilla.


Ristiriitaisin tapaus monien rönsyjen joukossa on Jenni Kokanderin näyttelemä entinen koulukiusaaja, jota kohtaan Eevi tuntee syvää halveksuntaa.

Tiukkailmeisen Saision ja lempeän Kokanderin tavat näytellä ovat niin kaukana toisistaan, etteivät heidän hahmojensakaan todellisuudet missään vaiheessa kohtaa. Tarina toki vihjaa, että kenties se ei ole ollut tarkoituskaan.


Ainoan ehyen sivuroolin saa tehdä Lotta Lindroos, jonka osa Eevin parhaana ystävänä huokuu elokuvan kipeästi kaipaamaa lämpöä.

Elokuvan tyyli horjahtelee kuitenkin paljon, paikoitellen jopa kohtausten sisällä.

Hetket Karin kaveripiirin parissa kulkevat lähellä farssia, kun taas kauneushoitolan muut työntekijät ja asiakkaina olevat tädit on pistetty laukomaan kärjistettyjä sutkauksia.


Piikit kulutuksen kritiikistä, eläintensuojelusta tai lottovoiton jälkeisestä itsetutkiskelusta menettävät irrallisina merkityksensä.

Eevin kipuilu voittonsa kanssa ei pure, sillä pohjalla oleva draama etenee suurpiirteisesti harppoen – ja kun draama töksähtelee, komiikallakaan ei ole mahdollisuuksia.

Päivitetty 12.1.2018 klo 9.47: Täsmennetty otsikkoa.

Kaikki oikein

Ohjaus: Lenka Hellstedt.

Pääosissa: Elsa Saisio, Antti Luusuaniemi, Lotta Lindroos, Pamela Tola.

Juoni: Loton päävoitto tuo Eeville lisää ongelmia.

Ensi-ilta: Perjantaina 12. tammikuuta 2018.

★★

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt