Saamelaisveri-elokuvan tähdet ovat väsyneitä stereotypioihin: ”Olen kyllästynyt kuulemaan, miten söpöjä olemme” - TV & elokuvat - Ilta-Sanomat

Saamelaisveri-elokuvan tähdet ovat väsyneitä stereotypioihin: ”Olen kyllästynyt kuulemaan, miten söpöjä olemme”

Saamelaisveri-elokuva kertoo kipeästä historiasta, kuten rotubiologien tekemistä julmuuksista. Elokuva palkittiin Strasbourgissa.

Saamelaisveri-elokuva on saanut palkintoja maailmalla.

9.1.2018 17:11

Strasbourgissa Euroopan parlamentin käytävällä kävelee kaksi Norjan saamelaisten perinneasuihin sonnustautunutta, hymyilevää nuorta. 20-vuotias Lene Sparrok ja 14-vuotias Mia Sparrok saavat kaikkien päät kääntymään uteliaisuudesta. Jokainen haluaa sisaruksista oman palansa.

He ovat päätähtiä muun muassa Euroopan parlamentin myöntämän Lux-palkinnon voittaneessa Saamelaisveri-elokuvassa, joka on saamelaistaustaisen Amanda Kernellin ensiohjaus ja käsikirjoitus. Elokuva on tiistaista 9.1. alkaen nähtävissä myös Viaplay-palvelussa.

Saamelaisveri kertoo kahdesta saamelaistytöstä, jotka pakotetaan sisäoppilaitokseen opiskelemaan ruotsin kieltä. Elokuvassa sisarukset joutuvat valtaväestön silmätikuiksi ja pilkattaviksi: saamelaisia pidettiin 1930-luvulla vähä-älyisinä.

Nykyään asenteet ovat toisenlaiset: Lene ja Mia saavat juhlavan vastaanoton. He ovat tottuneet huomioon, sillä elokuva on voittanut jo useita palkintoja.

Mia Sparrok ja Lene Sparrok ovat Lux-palkinnon voittaneen Saamelaisveri -elokuvan päänäyttelijät. Kuvattu Strasbourgissa, Ranskassa, Euroopan parlamentissa.

Siskokset asuvat saamelaiskylässä Keski-Norjassa ja työskentelevät poronhoitajina. He halusivat osallistua elokuvaan, koska pitivät aihetta tärkeänä. Vaikka Lenen suoritusta on ylistetty, oli näytteleminen hänelle vaikeaa, sillä tämä oli hänen ensimmäinen elokuvaroolinsa.

– Oli myös vaikea esittää, että haluan eroon saamelaisuudesta, sillä oikeasti olen ylpeä alkuperästäni, sanavalmis Lene kertoi Ilta-Sanomien Tv-lehdelle.

Tarinassa Njenna, nuorempi sisaruksista, ei halua häivyttää saamelaisuuttaan. 14-vuotias Elle Marja haluaa oppia ruotsin kielen, jotta pääsisi pois saamelaisyhteisöstä Uppsalaan, jossa voisi opiskella opettajaksi ja unohtaa juurensa, joita häpeää. Kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin hän toivoo, vaikka hän pääseekin karkaamaan kaupunkiin.

Rotubiologit (joita oli myös Suomessa) mittailevat yhdessä elokuvan kohtauksessa saamelaisnuoria ja pakottavat heidät riisuutumaan kaikkien nähden. Kohtaus on silmiinpistävän kiusallinen.

– Oli iso kynnys tehdä se kohtaus, mutta ajattelin, että go for it. En halua hävetä itseäni. Olen kyllästynyt kuulemaan, miten kaikkien pitäisi näyttää Barbie-nukeilta. Kaikkien pitäisi saada olla oma itsensä. Olen myös kyllästynyt stereotypioihin joikaamisesta, laavuissa asumisesta ja kuulemaan, miten söpöjä olemme, tokaisee Lena.

Teos on saanut paljon huomiota maailmalla. Sisarusten mukaan yleisö on ollut ihmeissään, miten Ruotsi, Norja ja Suomikin on kohdellut kansalaisiaan.

– Elokuvan teemaa ei ole käsitelty aiemmin. On tärkeää, että saamelaisiin kiinnitetään huomiota. Olen myös iloinen, että elokuvassa puhutaan omaa kieltämme, eteläsaamea, jota puhuu vain 500 ihmistä.

Lene huomauttaa, että tarinaan voi silti samastua kuka vaan.

– Elokuva ei ole vain saamelaisista, vaan se kertoo myös tavallisen tytön kasvusta ja haasteista: rakastumisesta ja pettymyksistä. Uskaltaako unelmiaan seurata?

Lene ja Mia asuvat vanhempiensa ja kolmannen siskonsa kanssa edelleen saamelaiskylässä ja viihtyvät siellä. He eivät ole päättäneet, haluavatko jatkaa näyttelijöinä.

– Elän päivä kerrallaan. Ehkä joskus voin yhdistää porojenhoidon ja elokuvien tekemisen, se olisi parasta! Lene ilmoittaa.

Lux-palkinto

Euroopan parlamentin vuosittain myöntämä tunnustus.

Palkinnolla edistetään eurooppalaista elokuvatuotantoa, eurooppalaisia arvoja ja otetaan kantaa sosiaalisiin kysymyksiin.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?