Suomalaisen dokumenttielokuvan vaiheikas historia – ”Todellisuutta viistävällä elokuvalla on merkitystä” - TV & elokuvat - Ilta-Sanomat

Suomalaisen dokumenttielokuvan vaiheikas historia – ”Todellisuutta viistävällä elokuvalla on merkitystä”

Suomalaisen dokumenttielokuvan nousukausi jatkuu. Parhaat huomataan jo maailmallakin.

Kuun metsän kansa, Katja Gauriloffin ohjaama menestysdokumentti.

10.9.2017 11:54

”Kannattaako Suomessa asua, elää, naida, kuolla?” Kysyy Jörn Donner. Oli vuosi 1971, kun häneltä tuli sensaatiodokumentti Perkele – Kuvia Suomesta. Nyt Donner palaa aiheeseen nähdäkseen, miten ovat asiat tämän päivän Suomessa. On autot, mediat, hypermarketit, tietokoneet, kännykät, kaukomatkat ja mitä muuta. Mutta onko Suomi sittenkin se sama kuin ennen?

Jörn Donner iskee dokumenttielokuvan suureen nousukauteen omalla provokatiivisella tyylillään, suorastaan seniori-ikäisen anarkistin roolissa. Elokuva haluaa palauttaa yhteiskunnallisen dokumentin huipulle omanlaisenaan taidemuotona. Ensi-ilta on Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla syyskuussa.

Suomalainen dokumentti kerää mainetta ja kehittyy. Hyviä uutisia kantautuu maailmalta. Katja Gauriloffin dokumentti Kuun metsän Kaisa voitti elokuun puolivälissä Montrealin First Peoples Festivalin pääpalkinnon ja sai lisäksi kanadalaisen elokuvalehden palkinnon parhaana dokumenttielokuvana.

Selma Vilhusen Hobbyhorse Revolution, elokuva nuorista keppihevosharrastuksen viemistä tytöistä, on herättänyt runsaasta huomiota maailmalla niin festivaaleilla kuin lehdistössäkin. Janiv Oskárin ja Terhi Romon elokuva Teräsvaari kertoo 72-vuotiaasta seinäjokelaisesta voimanostaja Esko Ketolasta. Teos on kiertänyt menestyksellä festivaaleja ja on nyt miljoonien nähtävissä lyhennettynä versiona al-Jazeera -kanavan verkkosivuilla.

Jörn Donner ei ole enää yksin etulinjassa. Yhteiskunnallisia, haastavia ja asioita kivasti kieroon katsovia dokumentteja ja niiden tekijöitä tässä maassa riittää. Ja suuri osa heistä on naisia. Tosin nyt iskevät miesten tekemät elokuvat.

Viime viikolla ensi-iltansa sai kaksi elokuvaa, Jari Aarnion tapausta ja poliisikorruptiota tutkiva Paha poliisi sekä suppeammalla levityksellä liikkeelle lähtenyt, suomalaisesta laululiikkeestä kertova Lauluja utopiasta. Projektin aloitti edesmennyt Peter von Bagh ja saatteli loppuun Jouko Aaltonen.

Suomalainen dokumenttielokuva iski jo vuonna 2012 maailmalla.

Kehitysvammaisten miesten perustamasta Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeestä kertova Kovasikajuttu, raiskatun marokkolaisnaisen tarina Häätanssi ja Katja Gauriloffin edellinen menestysdokkari, säilykepurkin tarinaa ja liikkeitä kuvannut Säilöttyjä unelmia kiersivät festivaaleja.

Jukka Kärkkäisen ja J-P Passin Tokasikajuttu on ensi-illassa lokakuussa.

Se on Kovasikajutun itsenäinen jatko-osa. Pertti Kurikan Nimipäivät lopetti toimintansa viime joulukuussa.

Jonkinlainen käänne tapahtui jo 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, kun Suomen elokuvasäätiö alkoi antaa rahaa kunnianhimoisille dokumenteille.

Yleisö alkoi tosissaan reagoida vuonna 2010, jolloin rovaniemeläisistä huumeidenkäyttäjistä kertova Reindeerspotting – Pako joulumaasta sekä Vesa-Matti Loirin henkilökuva Vesku keräsivät enemmän yleisöä kuin fiktioelokuvat.

Reindeerspotting – Pako joulumaasta.

Toisaalta katsojien määrä ei sittenkään ole suoraan mikään varma laadun mittari. Elokuvat Vesa-Matti Loirista (Loiri, 2010), Teemu Selänteestä (Selänne, 2013), Eppu Normaalista (Eput, 2016), Jari Litmasesta (Kuningas Litmanen, 2012), Robinista (Robin The Movie, 2012), Duudsoneista (Duudsonit-elokuva 2006) ja Tarja Halosesta (Rouva Presidentti, 2012) ovat – kenties viimeistä lukuun ottamatta – suoranaisia brändi- eli merkkielokuvia, jotka myyvät nimillään ja kohteidensa kasvoilla. Dokumentin taide ei kaihda merkkejä ja kuuluisuuksia, mutta sitä on muutakin lajia.

Suomalaisissa dokumenteissa on teräviä näkökulmia vaikeisiin aiheisiin, oikeita ihmisiä etulinjassa, uskaliasta otetta ja kansainvälisessä katsannossa myös paljon eksotiikkaa. Hulluja nuo suomalaiset.

Dokumentteja tehdään epätavallisista ihmisistä. Tavanomaisetkin elokuvat kertovat usein sellaisista, mutta käsikirjoittajat eivät useinkaan uskalla päästää käsistään epäuskottaviksi leimautuvia hahmoja.

Todellisuuden puolella ei ole sääntöjä.

Tukea tarjoavat viralliset tahot ovat heränneet buumiin. Suomen elokuvasäätiö, Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEK ja Kirkon mediasäätiö käynnistivät tänä vuonna hanketuen dokumenttielokuvien vaikuttavuustyölle. Päämääränä on kehittää ”vaikuttavuustyön toimintakulttuuria Suomessa, edesauttaa kampanjoiden syntymistä ja luoda eri toimijoiden välille verkostoja. ”

Kapulakielisen ilmoituksen tarkoituksena on kertoa, että elokuva muuttaa maailmaa ja tuottaa yhteiskunnallista keskustelua. Todellisuutta viistävällä elokuvalla on merkitystä. Sille halutaan lisää yleisöjä ja jakelukanavia.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?