Taneli Topeliuksen kommentti: La La Land -musikaalin voittoputki sammahti – Oscar-palkinnot kertovat olennaisen Trumpin Yhdysvalloista - TV & elokuvat - Ilta-Sanomat

Oscar-palkinnot kertovat olennaisen Trumpin Yhdysvalloista – protestihenki vahvasti esillä

Moonlight-draama voitti 3 Oscar-palkintoa, La La Land yhteensä kuusi. Molemmat kertovat presidentti Donald Trumpin Yhdysvalloista.

Julkaistu: 28.2.2017 11:51

Parhaan elokuvan Oscarin voittanut Moonlight-draama tarjoaa vastalääkkeeksi ajatusta selviämisestä, analysoi elokuvakriitikko Taneli Topelius.

Nuoren mustan homomiehen kasvutarina Moonlight päihitti värikylläisen La La Land -musikaalin viime vuoden parhaana elokuvana.

Kuusi pystiä voittanut La La Land oli palkintojen määrässä Oscar-yön suurin voittaja, mutta viimeistään palkintojenjaon häkellyttävä yllätyskäänne alleviivasi, että sen palkintovyöry ei ollutkaan niin ylivoimainen kuin jättimäiset 14 ehdokkuutta antoivat odottaa.

Miksi La La Landin voittoputki sammahti ehdokkuuksien julkistamisen sekä sen muilta tahoilta jo saamien lukuisten palkintojen jälkeen? Yksi iso syy saattoi olla Hollywoodin tietoinen halu nostaa esiin ja palkita mustia elokuvantekijöitä, mutta ihonväriin liittyvä politiikka ei selitä kaikkea.

Sekä La La Land että Moonlight ovat pohjimmiltaan rakkaustarinoita, minkä edellinen näyttää avoimesti, jälkimmäinen salaviisaasti.

Siinä missä Emma Stone ja Ryan Gosling julistavat tunteitaan tanssimalla ja laulamalla vanhojen Hollywood-musikaalien tapaan, kolmen eri-ikäisen näyttelijän – Alex Hibbertin, Ashton Sandersin ja Trevante Rhodesin – esittämä Chiron kamppailee tullakseen sinut seksuaalisuutensa ja pauhaavien tunteidensa kanssa.

Eskapismia vai lohdutusta?

La La Landin eduksi laskettiin elokuvanostalgian ja nykyhetken sekoittaminen, Los Angelesin ja jazzin ihannoiminen sekä yleinen iloisuus. Kun Yhdysvaltain presidenttinä on mies, joka ensitöikseen rajoitti naisten, vähemmistöjen ja maahanmuuttajien oikeuksia, La La Landin musikaalimaailman ajateltiin tarjoavan sille vastalääkkeen.

La La Land voittikin tärkeät palkinnot ohjaaja Damien Chazellelle ja naispääosassa näytelleelle Emma Stonelle. Niiden lisäksi se sai Oscarit kuvauksesta, lavastuksesta, musiikista sekä parhaasta kappaleesta City of Stars.

Emma Stonen ilmeikäs näytteleminen, elokuvan romanssin kirpeä loppu sekä lukuisat viittaukset menneiden vuosikymmenten Hollywood-musikaaleihin eivät selvästikään olleet silti kaikkien mieleen.

Parhaan naisnäyttelijän palkinnon voittaneen Emma Stonen ilmeikäs näytteleminen La La Land -musikaalissa ei ollut kaikkien mieleen.

Jos Moonlightin parhaan elokuvan Oscarista voi jotain päätellä, Yhdysvaltain elokuva-akatemian äänestäjät eli Hollywoodin elokuvantekijät eivät sittenkään kaivanneet niin paljon pakoa todellisuudesta kuin Moonlightin tarjoamaa ajatusta siitä, että jopa rankoista ja heikoista lähtökohdista on mahdollisuus selviytyä.

Vaikka Trumpin hallinnon päätökset kurjistaisivat Amerikan kadut muistuttamaan Moonlight-draaman rähjäisiä huumekortteleita, lohduttavaa elokuvan mukaan on, että tulevaisuudessa odottaa hetki, jolloin nämäkin ajat ovat takanapäin.

Moonlight kertoo mustan miehen lohdullisen kasvutarinan. Aikuista Chironia näyttelee Trevante Rhodes (oik.).

Sinnikkyys ja selviäminen

Moonlightin kolmen Oscar-palkinnon suora on väkevä: paras elokuva, Mahershala Alin paras miessivuosa isällisen huumediilerin osasta sekä paras sovitettu käsikirjoitus, joka meni ohjaaja Barry Jenkinsille.

Hullummin ei käynyt Manchester by the Sea -draamallekaan. Sen kaksi palkintoa tulivat Casey Affleckille parhaasta miespääosasta sekä käsikirjoituksesta, jonka oli laatinut ohjaaja Kenneth Lonergan. Ehkä ei ole sattumaa, että Affleck näyttelee kotikaupunkiinsa palaavaa surevaa miestä, jonka on erittäin vaikea käsitellä ja hyväksyä menneisyytensä suurta menetystä.

Lee (Casey Affleck) auttaa veljenpoikaansa (Lucas Hedges) sen jälkeen, kun tämän isä kuolee.

Moonlightin tapaan Manchester by the Sea kertoo aikuisen miehen ja hänen suojelukseensa ottamansa veljenpojan molempia kasvattavasta ihmissuhteesta. Viestinä on, että kaikkea ei voi hyväksyä, mutta silti elämän yllätysten kanssa pitäisi jotenkin oppia tulemaan toimeen.

Viola Davisin naissivuosa-Oscar perhedraamasta Fences heijastelee samankaltaista ajatusta sinnikkyydestä ja selviämisestä. Parhaana dokumenttina palkittiin kahdeksan tunnin pituinen O. J.: Made in America, joka kertoo O. J. Simpsonin murhaoikeudenkäynnin varjolla mustan väestön asemasta Yhdysvalloissa 1960-luvulta nykypäivään.

Protestihenki näkyi Oscar-voittajissa

Juontaja Jimmy Kimmel sai Oscar-gaalan yleisön syttymään aina, kun hän naljaili presidentti Donald Trumpille. Sama protestihenki näkyi suoraan myös äänestystuloksissa.

Parhaana vieraskielisenä elokuvana palkittiin The Salesman, jonka iranilainen ohjaaja Asghar Farhadi jättäytyi juhlasta pois vastalauseena Trumpin esitykselle muslimien maahantulokiellosta. Oscarilla palkittiin myös lyhytdokumentti Valkoiset kypärät, joka kertoo Syyrian sodan pelastustyöntekijöistä.

Juontaja Jimmy Kimmel lähetti Oscar-gaalan suoran lähetyksen aikana twiitin Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpille.

Parhaana pitkänä animaatioelokuvana palkittu Disneyn Zootropolis – eläinten kaupunki käsittelee suoraan rasismin ja ennakkoluulojen vahingollisuutta.

Vain Mel Gibsonin ohjaamasta sotaelokuvasta Hacksaw Ridge – aseeton sotilas on vaikea sanoa, onko sen tarina pasifistista toisessa maailmansodassa Trumpin ajatuksia vastustava vai myötäilevä. Sen kaksi Oscaria tulivat toisaalta muusta kuin sisällöstä: parhaasta leikkauksesta ja äänimiksauksesta.

Itse Oscar-gaala oli sekoitus suunniteltuja vitsejä, koskettavia kunnianosoituksia ja painokkaita kannanottoja – ja lopulta hillitöntä palkintojenjakosekoilua. Siis ääripäitä, ihan kuin toisessa laidassa olisi ollut La La Landin kirpeä kepeys ja toisessa Moonlightin ja Manchester by the Sean ajatus kaikesta selviämisestä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?