TV & elokuvat

Eput-elokuva keskittyy vahvasti Syrjän veljesten väleihin – lue IS:n arvio letkeästä rockdokumentista

Julkaistu:

Elokuva-arvio
Saku Pollarin dokumentti kulkee bändin jäsenten kertomusten saattelemana yhtä varmasti kuin Eppu Normaalin musiikki, vertaa elokuvakriitikko Taneli Topelius.
Vaikuttava temppu: letkeä Eput-elokuva uskottelee pitkin matkaa kertovansa tänä vuonna 40 vuotta täyttäneestä Suomi-rockin menestysbändistä Eppu Normaalista. Sitten se iskee, ihan loppumetreillä. Olemmekin katsoneet tarinaa veljeksistä, joiden luja suhde alkoi jo 1960-luvun alussa Ylöjärvellä.

Silloin pikkuveli Martti oli usein isoveljensä Mikon kiusan kohteena. Kun isoveljen rakentama omatekoinen panssarivaunu eli martintappoase ei muuten olisi osunut kohteeseen, Mikko komensi pikkuveljen seisomaan suoraan vaunun piipun eteen.

Elokuvan lopussa Martti arvioi koko isoveljensä loppuelämän olleen lapsuuden kepposten hyvittämistä. Siihen kuului myös bändin 1980-luvun hulluina vuosina alkoholisoituneen pikkuveljen auttaminen 2000-luvun alussa vieroitushoitoon.

Meno herkistyy aivan oikealla tavalla loppua kohti, mutta siihen asti Saku Pollarin vauhdikas dokumentti vilisee hauskoja anekdootteja Eppu Normaalin muodostumisesta, ilmiön kasvamisesta, jättisuosion vuosista sekä niitä seuranneesta 1990- ja 2000-luvun idea-anemiasta. Kertojina ovat bändin jäsenet itse, mikä tuo mukaan paljon henkilökohtaisia tunteita ja näkökulmia – ja bändin oman äänen.


Näitä juttuja eivät voisikaan kertoa muut kuin laulaja Martti, Pantse-nimen ottanut Mikko, veljesten serkku, rumpali Aku Syrjä sekä kitaristi Juha Torvinen. Aiemmat basistit, perustajajäsen Mikko Saarela sekä 1980-luvun vauhtiajat kokenut Mikko Nevalainen, avaavat sekä varhaisvaiheita että suosion huipentumista. Nykyinen basisti Sami Ruusukallio puhuu enemmänkin instituution ylläpitäjän näkökulmasta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Tarinoista välittyy poikamainen kemia, joka saa bändin perustamisen kuulostamaan itsessään kuin kolttoselta: Martin ja Mikko Saarelan perustama huonosti soittava varhainen punk-kokoonpano Heimo Hämähäkki oli kuin vitsi, josta Pantse kasvatti oikean rockbändin.

Eppu Normaalin historiaa tunteville Tampereen tämän kesän stadionkeikkaan huipentuva elokuva saattaa olla monin paikoin kertausta, mutta se nostaa aiempaa vahvemmin esiin Pantsen roolin yhtyeen soundin ja tyylin luojana, kappaleiden sovittajana ja viime kädessä päätökset tekevänä taiteellisena johtajana. Sanoituksista päävastuun varhain ottanut keulakuva Martti vähättelee omaa osuuttaan toisaalta ehkä liikaakin, kun hän puhuu itsestään lähinnä naamanvääntelijänä ja huumorimiehenä.

Syrjän veljesten ja heidän ympärilleen kokoontuneiden kaverusten ansiota kuitenkin on, että kitara soi murheellisten laulujen maassa yhä vahvasti. Pollarin dokumentti kulkee heidän kertomustensa saattelemana yhtä varmasti kuin Eppu Normaalin musiikki.

Eput-elokuva

Ohjaus: Saku Pollari.

Pääosissa: Martti Syrjä, Pantse Syrjä, Juha Torvinen.

Juoni: Dokumentti Eppu Normaali -yhtyeen 40 vuodesta.

IS-arvio: 4/5 tähteä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt