TV & elokuvat

Brad Pitt ja Marion Cotillard kuhertelevat: Liittoutuneet on hallittu vanhanaikainen vakoojaromanssi – lue IS:n arvio

Julkaistu:

Elokuva-arvio
Paluu tulevaisuuteen -trilogian ja Forrest Gumpin ohjaaja Robert Zemeckis ei enää kikkaile, vaan kertoo pidätellyistä tunteista, arvioi elokuvakriitikko Taneli Topelius
Varmaotteisen, hillittyyn aikuiseen makuun räätälöidyn Hollywood-elokuvan näkemisen tuomaa nautintoa ei pidä aliarvioida.

Olisiko tätä edes uskonut vielä 1980-luvulla: Vihreän timantin metsästyksen (1984) ja Paluu tulevaisuuteen -trilogian (1985–1990) kaltaisia seikkailuja, Forrest Gumpin (1994) veroisia suurtöitä sekä Napapiirin pikajunan (2004) ja Beowulfin (2007) tapaisia teknisesti uraauurtavia animaatioita työstänyt ohjaaja Robert Zemeckis ei enää yritä tehdä vaikutusta säihkyvällä kikkailulla, vaan hallituilla ja pidätellyillä tunteilla – ja onnistuu siinäkin vanhanaikaisen komeasti.

Liittoutuneiden tarina käynnistyy – Zemeckisin muutaman vuoden takaisen Lento-draaman (2012, lue IS:n arvio) tavoin – poikkeustilanteesta, josta juonen säikeet erkanevat yllätyksellisiin suuntiin.

Toisen maailmansodan aikainen Ranskan Marokko liittää yhteen Brad Pittin näyttelemän, Britannian ilmavoimien laskuun operoivan kanadalaisen lentäjän ja Marion Cotillardin esittämän ranskalaisen vastarintaliikkeen taistelijan. He teeskentelevät avioparia voidakseen toteuttaa saksalaisia vastaan suunnatun vaarallisen salamurhatehtävänsä.


Casablancassa huolellisesti omaksutut peiteroolit vievät kuitenkin mennessään ja johdattavat parin oikeastikin yhteen. Pitt ja Cotillard henkivät rooleissaan klassisen amerikkalaisen studioelokuvan sankareiden parhaita ominaisuuksia: Max on komea, hurmaava ja ammattitaitoinen, Marianne kaunis, viettelevä ja sopivalla tavalla salaisuuksia täynnä – hieman kuin Humphrey Bogart ja Ingrid Bergman tapahtumapaikasta mieleen tulevassa vuoden 1942 Hollywood-klassikossa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Toisin kuin vanhassa Casablancassa, Liittoutuneissa kyse ei silti ole vanhan rakkauden jälkilämmöstä, vaan kahden vieraan ihmisen totuttautumisessa toisiinsa. Marianne sanoo haluavansa pitää tunteensa aitoina silloinkin, kun hänen tehtävänään on valehdella, mikä saa hänet rakastumaan nopeasti. Myöhemmin sama seikka herättää Maxin esimiesten epäilykset.


Sota-aikaan sopivasti huoliteltu Steven Knightin käsikirjoitus antaa hienovaraisesti jo ensimmäisellä puoliskolla enteitä tulevista vaikeuksista – ja sopivalla hetkellä kääntää sävyn Hitchcockin jännäreiden suuntaan. Monet muut ohjaajat olisivat saattaneet tässä päätyä vainoharhaisen trillerin tyylikeinoihin, mutta Zemeckisin ammattitaitoa kuvaa maltti, jolla hän pitää päähenkilöidensä tunteet ensisijaisina.

Paperilla Liittoutuneet saattaa kertoa peiterooleja kantavien vakoojien heikkouksista, mutta Zemeckis tekee tarinasta vertauksen avioelämän vaikeuksista.

Jälki on läpeensä tyylikästä: Casablancan hiekkaiset kadut ja luksuskahvilat, kostean ja pommitetun Lontoon tummemmat sävyt sekä Jared Harrisin, Daniel Bettsin ja Lizzy Caplanin pienet sivuroolit ovat aivan yhtä tärkeitä elokuvan antamalle nautinnolle kuin Pittin ja Cotillardin toisiaan rakastavan arvioivasti hyväilevät katseet.

Liittoutuneet

Ohjaus: Robert Zemeckis.

Pääosissa: Brad Pitt, Marion Cotillard, Jared Harris.

Juoni: Sota-ajan vainoharhaiset epäilyt tekevät säröjä vakoojien rakkauteen.

IS-arvio: 4/5 tähteä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt
    Tuoreimmat