Tyttö nimeltä Varpu on ”vuoden parhaita kotimaisia” – Suomen Oscar-ehdokas Selma Vilhunen saa esikoispitkästään ylistystä IS:n kriitikolta - TV & elokuvat - Ilta-Sanomat

Suomen Oscar-ehdokkaan pitkä elokuva ”vuoden parhaita kotimaisia” – IS:n kriitikko ylistää draamaa Tyttö nimeltä Varpu

Paula Vesala ja nuori Linnea Skog vakuuttavat näyttelijöinä Selma Vilhusen viisaassa ja herkkävaistoisessa elokuvassa, kirjoittaa elokuvakriitikko Tarmo Poussu.

23.9.2016 10:21

Selma Vilhusen Oscar-ehdokkaaksi yltänyt lyhytelokuva Pitääkö mun kaikki hoitaa (2011) ei ollut onnenkantamoinen. Vilhusen kirjoittama ja ohjaama Tyttö nimeltä Varpu on poikkeuksellisen kypsä esikoispitkä ja vuoden parhaita kotimaisia.

Elokuva kertoo juuri 12 vuotta täyttäneestä Varpusta (Linnea Skog), joka asuu äitinsä Sirun (Paula Vesala) kanssa helsinkiläisessä lähiössä. Varpu harrastaa ratsastusta, jonka keikkapohjaisia siivoustöitä tekevä Siru pystyy vain vaivoin rahoittamaan. Oulussa asuvasta isästään hän ei tiedä kuin nimen.

Elokuvan lähtökohta on hämäävän tavanomainen. Ratsastuskisoihin valmistautuva Varpu haluaa tavata isänsä. Siihen kliseet loppuvatkin. Juuri mikään tarinassa ei mene niin kuin luulisi, ja elokuvan jokaisesta henkilöstä paljastuu matkan varrella yllättäviä piirteitä.

Tyttö nimeltä Varpu on viisas, herkkävaistoinen ja elämän moninaisuutta kauniisti ymmärtävä elokuva, joka kieltäytyy helpoista selityksistä ja yksinkertaisista ratkaisuista. Enkä muista, milloin viimeksi olisin nähnyt elokuvan, joka veisi katsojan yhtä vaivattomasti yhtä lähelle murrosikäisen tytön kokemusmaailmaa.

Ensiroolinsa valkokankaalla tekevä Linnea Skog on Varpuna pieni ihme. Hän eläytyy roolihahmonsa tunteisiin sataprosenttisen keskittyneesti mutta samalla luontevan vapautuneesti. Hänen ilmaisunsa on hienovaraisen vähäeleistä – siinä ei ole mitään mielistelevää tai katsojaa kosiskelevaa.

Linnea Skog tekee Tyttö nimeltä Varpu -elokuvassa ensiroolinsa valkokankaalla.­

Yhtä vakuuttava on Paula Vesala Siruna, joka rakastaa Varpua aidosti mutta ei kykene kantamaan vastuuta edes omasta elämästään, saati sitten tyttärensä. Vesalan ansiosta Siru pysyy sympaattisena ja aidosti koskettavana hahmona kaikkine heikkouksineenkin.

Myös Lauri Maijala ja Santtu Karvonen tekevät hienoa työtä elokuvan tärkeimmissä miesrooleissa. Eikä heikkoa lenkkiä ole pienemmissäkään sivuosissa – siitä pitävät huolen niissä nähtävät Niina Sillanpää, Antti Luusuaniemi ja Outi Mäenpää.

Vilhusen kerronta on ilmavaa ja kiireetöntä mutta ei hetkeäkään laahaavaa. Eheän ja läpeensä hallitun elokuvan ainoa pieni tyylirikko on lopputekstien päätteeksi soiva Vesalan Älä droppaa mun tunnelmaa -kappale. Tässä yhteydessä se tekee juuri sen, mistä sen nimi varoittaa.

Muusikko Paula Vesala rakentaa esittämästään Sirusta koskettavan hahmon kaikkine heikkouksineen.­

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?