TV & elokuvat

Uskomaton epäonni murskasi legendaarisen Leif Wagerin Hollywood-uran – ”Samalla torpedoitiin minun unelmani”

Julkaistu:

Suomi-elokuvan legendat
Leif Wageria kuvailtiin älykkääksi samettisilmäksi. Mitä muuta Munkkiniemen hurmurikreivi oli?

VUONNA 2002 ystävät ja ihailijat lausuivat hyvästit miehelle, jota moni piti elokuvamaailman viimeisenä suurena tähtenä. Kotimaisen elokuvan kultakauden sankari Leif Wager kuoli 80-vuotiaana.

Saavutukset jäivät elämään elokuvissa ja tv-sarjoissa sekä teatterinkävijöiden muistoissa. Wager näytteli Svenska Teaternissa ja Kansallisteatterissa sekä levytti nelisenkymmentä laulua.

”Mun elämässä on ollut seikkailua ja jännitystä ja romantiikkaa ja aivan kaikkea”, Leif Wager toteaa muistelmissaan.


ENSIN Leif opetteli kuitenkin poikasena käsisuudelmia ranskalaisessa koulussa. Norjalaista sukua olevat vanhemmat tahtoivat antaa pojalle ranskalaisen sivistyskasvatuksen.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Leif Wager syntyi vuonna 1922 taiteilijaperheeseen Helsingissä. Isovanhemmat saapuivat aikanaan Norjasta Suomeen töihin. Leifin isä oli taidemaalari ja oopperalaulaja, äiti toimittaja. Perhe asui Pariisissa Leifin ollessa pieni, mutta talousvaikeudet 1930-luvun laman aikaan ajoivat muuttamaan taas Suomeen.


Töölöön asettuneen perheen isä sai töitä Suomalaisessa Oopperassa. Leif lauloi itsekin muutamassa pienessä orkesterissa ja jatkoi opintojaan ruotsinkielisessä oppikoulussa sekä Helsingin konservatoriossa.

Suomessa Leifillä ei ollut helppoa, ja kiusaajien takia hän joutui opettelemaan käsisuudelmien sijaan uuden taidon: turpaanvedon.


TALVISOTA vei Wagerit karkuun Norjaan, mutta kun Saksa vuonna 1940 hyökkäsi sinne, Leif palasi Suomeen. Hän ilmoittautui jatkosodan alkaessa vapaaehtoiseksi Suomen armeijaan. Ambulanssikuski päätyi armeijan viihdytysjoukkoihin, ja rintamateatterikiertueet koulivat hänestä kahden vuoden aikana sekä kelpo näyttelijän että Suomen joka kolkan asiantuntijan.

Toivo Särkkä tarjosi vuonna 1942 Leifille elokuvasopimusta. Se kannatti, vaikka rintamalla kului aikaa ja kuvaukset suoritettiin nopealla aikataululla lomien aikana. Näissä olosuhteissa kuvattiin myös Leifin suuri elokuva, Oskar Elstelän ohjaama Katariina ja Munkkiniemen kreivi, joka sai ensi-iltansa tammikuussa 1943.

Puhelin alkoi soida yötä päivää.


LEIF ei juuri nauttinut roolista ja sen aiheuttamista reaktioista. ”Se oli tuskastuttavaa auringon odottelua ja tukan kähertämistä", hän kuvailee muistelmateoksessaan Hävyttömän hieno elämä (2000).

Roolin tenho piili ajankohdassa: tuhansien fanien ihailijakirjeet kielivät halusta työntää raadollinen sota kauas taustalle. Leifin esittämä kreivi Mauritz oli romanttinen ja kiihkeä, salaisten unelmien kohde.


Rooli teki Wagerista suursuositun. Serenadi Romanssi eli Sua vain yli kaiken mä rakastan soi naisten sydämeen saakka – ja soi yhä. Kaikki tahtoivat olla Regina Linnanheimoja Leif Wagerin käsivarsilla.

Kerrotaan, että joukko naisia joutui putkaan kotirauhan häirinnästä syytettyinä, ja vaikka oli pula-aika, Leifille satoi lahjoja, leivoksia, jopa leipäkortteja. Postinkantaja oli pulassa painavan fanipostin kanssa.

Leifin ura ei singahtanut kansainväliseksi, vaikka sodan lopulla yhdysvaltalainen elokuvayhtiö pyysi saada nähtäväkseen Leif-filmejä. Särkkä toimitti ne, mutta laatikkoa kuljettaneeseen laivaan osui torpedo. Muistelmissaan Wager kommentoi: ”Samalla torpedoitiin myös minun Hollywoodin-unelmani.”


SODAN aikana Leif oli saanut Suomen kansalaisuuden. Hän havitteli silti Norjan kansalaisuutta ja meni naimisiin Norjassa, tosin suomalaisen tanssitaiteilijan Eva Hemmingin kanssa. Nuoripari tahtoi muuttaa pysyvästi Norjaan. He saivat kaksi tytärtä, Carmelan ja Evitan.

Ongelma oli, ettei Norjasta löytynyt näyttelijälle töitä. Oslossa poliisi toistuvasti kuulusteli Wageria tämän toiminnasta Suomen armeijassa ja yhteyksistä saksalaisiin. Alkoi tuntua siltä, että Suomi kutsui.


Täällä ei työpulasta ollut tietoa. Wager esiintyi niin useissa rooleissa teatterissa, elokuvissa ja radiossa, että poti työrasitusta.


ELOKUVISTA Wager on nimennyt suosikeikseen 1800-luvun Suomen historiasta kertovan elokuvan Tanssi yli hautojen (1950), Kesäillan valssin (1951) ja Suomen sodasta kertovan Sven Tuuvan (1958). Jussi-palkinnon Wager sai 1948 miespääosasta film noir -elokuvassa Läpi usvan.

Teatteri ja musikaalit kutsuivat puoleensa vuoden 1963 näyttelijälakon jälkeen, jolloin elokuvaroolit hiipuivat. Wager työskenteli ensin Svenska Teaternissa ja vuodesta 1975 eteenpäin Suomen Kansallisteatterissa. Ohessa hän levytti musiikkia.

Leifillä oli tapana hioa näyttämösuorituksiaan täydellisyyteen saakka. Muistelmissa hän kuvaa treenin kääntöpuolta: Wageria huonot kritiikit loukkasivat ja hän koki syyllisyyttä perheen ja perfektionistisen työnteon vaikeasta yhdistelmästä.

Wager jäi eläkkeelle Kansallisteatterista vuonna 1989, mutta esiintyi yhä vuoteen 1994. Elokuvissa ja tv-sarjoissa hän oli mukana vuoteen 2000 asti. Viimeiseksi jäi rooli sarjassa Benner& Benner vuonna 2001.

Leif Wagerin ja hänen vaimonsa kaunis hauta sijaitsee Hietaniemen hautausmaan taiteilijakukkulalla.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt