Ben Affleck tekee Batmanista paholaisen – lue IS:n arvio supersankarielokuvasta Batman v Superman: Dawn of Justice

Julkaistu:

Elokuva-arvio
Synkkä ja väkivaltainen toimintaspektaakkeli on tehty terrorismiuutisten varjossa kasvaneelle yleisölle. Kerroksellinen jatko-osa päihittää edeltäjänsä Man of Steelin.
Niin synkkää, niin väkivaltaista – mutta myös valtavan jylhää ja komeaa. Lepakkomiehen uusin inkarnaatio ei todellakaan ole 1960-luvulta tuttu trikoopelle, ei 1980- ja 1990-luvun kumipukuheppu eikä edes Christian Balen edellisessä Batman-trilogiassa 2005–2012 näyttelemä piinattu sankari.

Ben Affleckin vakuuttava uusi Batman on itse paholainen, manalaan lepakoiden kanssa tuomittu kärsivä kostaja, joka ottaa henkilökohtaiseksi tehtäväkseen pudottaa Man of Steelissä (2013) kokonaisia kaupunkeja tuhonnut Superman jalustaltaan.

Jos Zack Snyderin ohjaamassa Man of Steelissä oli mukana vielä annos Teräsmiehen kasvuvuosien pehmeyttä, jatko-osasta hempeily, huumori ja ilo puuttuvat liki kokonaan.


Batman v Superman: Dawn of Justice ei missään nimessä ole Marvelin supersankariseikkailujen kaltainen letkeä vauhtipaketti varhaisnuorille ja heidän vanhemmileen, vaan Snyderin kyynistä Watchmen-sovitusta (2009) muistuttava psykoottinen toimintaelokuva terrorismiuutisten varjossa kasvaneille myöhäisteineille ja aikuisille.

Se on myös kerroksellisempi ja parempi toimintaspektaakkeli kuin sokeaan mäiskeeseen päättynyt Man of Steel.

Absoluuttisen vallan ongelma

Batman v Superman alkaa pilvenpiirtäjiä lakoon laittavalla johdannolla, joka tuo mieleen New Yorkin syyskuun 11. päivän 2001 hyökkäykset, ja jatkuu viittauksilla Afrikan kansanmurhiin, Lähi-idän levottomuuksiin ja Yhdysvaltojen turvallisuuspolitiikkaan.

Roistot, kuten Supermanin arkkivihollinen, Jesse Eisenbergin tutun suulaalla nuotillaan näyttelemä yritysjohtaja Lex Luthor, lietsovat eripuraa ja kärjistävät monitahoiset ongelmat mustavalkoiseksi taisteluksi vallasta – hyötyäkseen itse luomastaan kaaoksesta.


Edellisen Batman-trilogian kirjoittaneen David S. Goyerin ja Affleckin Oscar-draaman Argo (2012) sovittaneen Chris Terrion käsikirjoitus tarrautuu tiukasti kysymykseen Supermanin ylivertaisista voimista. Voiko edes hyväsydämisen oikeuden puolustajan käsiin uskoa absoluuttista valtaa?

Ajatuksiltaan Batman v Superman on siis jatkoa myös Yön ritarille (2008). Goyerin näkemys vain on aiempaankin synkempi: elokuvan mukaan ihmiskunta ei kestäisi supersankareita, vaan rinnastaisi ne demokratian pelisäännöt ohittaviin itsevaltiaisiin.

Wonder Woman jää miesten jalkoihin

Vaikka idean kehittely tyssää ylimitoitettuun toimintaan, kiinnostava ajatus tekee harhaanjohdetusta Batmanista paitsi tarinan toisen roiston myös kiehtovimman hahmon, jolle sopii sekä Affleckin sänki että nykymaine rikkaana renttuna.

Affleckin jalkoihin jäävät sekä Henry Cavill, jonka esittämässä Supermanissa on onneksi edellistä kertaa enemmän särmiä ja ristiriitoja, että Gal Gadot, jonka esittäytyminen Wonder Womanina eli Ihmenaisena on typistetty kohtuuttoman pieneksi, ikään kuin toiminnan nainen olisi lisätty mukaan viime tingassa.


Snyderin visioima pimeä maailma ei ole käänteiltään täysin aukoton, mutta sen tukena ovat ohjaajalle ominainen maalaileva tyylittely sekä Hans Zimmerin ja Junkie XL:n musiikki, jonka vaikuttava pauhu luo mielleyhtymiä Wagnerin oopperoihin.

Batman v Superman: Dawn of Justice

Ohjaus: Zack Snyder.

Pääosissa: Ben Affleck, Henry Cavill, Amy Adams.

Juoni: Batman haluaa pysäyttää jumalan asemaan kohotetun Supermanin.

IS-arvio: 3/5 tähteä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt