Elämältä kaiken sain - lue IS:n arvio Mika Kaurismäen uudesta elokuvasta - TV & elokuvat - Ilta-Sanomat

Elämältä kaiken sain - lue IS:n arvio Mika Kaurismäen uudesta elokuvasta

Mika Kaurismäen uutuus jatkaa samalla komediallisten perhe- ja avioliittokuvausten linjalla kuin ohjaajan aiemmat menestyselokuvat Haarautuvan rakkauden talo (2009) ja Tie pohjoiseen (2012). Parisuhteista sekä vanhempien ja lasten väleistä ammentaa polttoaineensa myös Elämältä kaiken sain.

Tiina (Armi Toivanen) haluaa huolehtia isästään Urhosta (Vesa-Matti Loiri).­

21.8.2015 9:17

Armi Toivasen esittämä Tiina muuttaa tuoreen miesystävänsä Tomin (Peter Franzén) ja tämän teini-ikäisen Emilia-tyttären (Lenita Susi) kanssa iäkkään Urho-isänsä (Vesa-Matti Loiri) luokse rapistuneeseen maalaistaloon. Tiinan kaunis ajatus on huolehtia huonokuntoisesta isästään, mutta tämä ei apua tunne tarvitsevansa.

Valmiiksi tulehtunut perhetilanne pyörähtää uusille kierroksille, kun Tiina palkkaa epäkäytännöllisen miehensä mieliharmiksi taloa remontoimaan komean ja Tiinasta ilmiselvästi kiinnostuneen Kaken (Jani Volanen). Jälkimmäisen apupoika puolestaan herättää vanhempiensa touhuihin tympääntyneen Emilian mielenkiinnon.

Melko lupaavasti alkava leffa pettää odotukset edetessään. Sen keskeiset juonenkäänteet ovat helposti ennakoitavia ja paikoin luvattoman lapsellisia. Etenkin tarinan hölmöt loppuvaiheet olisivat enemmän paikallaan Risto Räppääjän kaltaisessa lastenleffassa kuin aikuisyleisölle suunnatussa draamakomediassa.

Mika Kaurismäen elokuvissa ollaan lähes aina tien päällä, matkalla jostain pois tai jotain kohti. Kenties siksi Elämältä kaiken sain tuntuu niin pysähtyneeltä ja vähän tunkkaiseltakin elokuvalta. Sen henkilöt eivät liiku ja tarina polkee paikoillaan. Eivätkä leffaan erinäisin tekosyin mahdutetut laulunumerot paranna asiaa.

Vesa-Matti Loiri tekee ärhäkkäästä Urhosta liian lupsakan ja turhapuromaisella tavalla veijarimaisen hahmon. Armi Toivasen arkista ja usein murjottavaa Tiinaa on vaikea mieltää naiseksi, johon miehet luonnostaan ihastuvat. Peter Franzén tekee hyväsydämisestä, mutta epävarmasta Tomista hallitun, joskin melko yllätyksettömän karikatyyrin.

Parhaiten elokuvan näyttelijöistä onnistuu Jani Volanen maskuliinista karismaa huokuvana Kakena. Ei ole Volasen vika, että rooli paljastuu lopulta elokuvan heikoimmin kirjoitetuksi.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?